Koira metsässä

Seitsemän askelta metsästykseen

Metsästyksen aloittaminen on luonnosta vieraantuneelle kaupunkilaiselle vaikeaa: metsät ovat kaukana, lait ja asetukset rajoittavat harrastusta ja perustiedot ja varusteetkin pitäisi hankkia jostakin. Asiaa ei välttämättä auta, että kaupunkilaismetsästäjää katsotaan usein kuin kummajaista konsanaan.

Mikäli motivaatiota riittää, ei prosessi kuitenkaan ole niin ylitsepääsemätön, miltä se aluksi näyttää. Vanhemmat metsästäjät ovat yleensä mukavaa porukkaa ja auttavat aloittelijan mielellään oikeaan suuntaan. Suomalaista eräkirjallisuutta löytyy runsaasti ja metsästystutkinnon ohessa suoritettu opiskelu ja mahdollinen kurssi antavat auttavat pohjatiedot metsään suuntaamista ja siellä viihtymistä varten.

Alkuun pääsemisen helpottamiseksi kannattaa kuitenkin tuntea koko polku kaupungista kairaan. Olen listannut alle muutaman tärkeimmistä etapeista.

1. Metsästykseen tutustuminen

Metsästys on mukaansatempaava harrastus, jossa yhdistyvät eräily ja saaliin saaminen (yleensä) sopivassa suhteessa. Harrastuksena metsästys nielee lähestulkoon kaiken liikenevän ajan ja rahan, joskus vähän ylikin.

Ennen metsästäjätutkinnon suorittamista ja kalliiden varusteiden ostoa on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitkä omat motivaation metsästyksen aloittamiseen ovat – ja tuleehan poliisikin sitä todennäköisesti kysymään ensimmäistä aselupaa haettaessa.

Netti on pullollaan metsästystietoutta: erilaisia blogeja, foorumeita ja asiasivustoja löytyy verkosta pilvin pimein. Virallisten instituutioiden tuottama sisältö on laadukasta ja luotettavaa. Samaa ei voi välttämättä sanoa verkon keskustelupalstoista, joissa objektiivinen keskustelu loistaa välillä poissaolollaan. Ne ovat kuitenkin kelpo paikkoja jakaa ajatuksia muiden kaltaistensa kanssa.
Tässä muutamia linkkejä alkuun pääsemiseksi:

  • Eräluvat.fi – Metsähallituksen eräpalvelut verkossa. Sivuilta löytyy tietoa mm. valtion metsästys- ja kalastusalueista ja niille saatavista luvista, sekä verkkokauppa lupien ostamiseen. Metsähallituksen omilla sivuilla on lisäksi metsästykseen liittyvä osio
  • Suomen Riistakeskuksen sivustolla on kattava tietopaketti metsästyksestä ja riistanhoidosta. Riistakeskus on tärkein metsästykseen liittyvä valtiollinen taho, joka mm. kerää vuotuisen riistanhoitomaksun ja määrittää metsästysajat
  • Yksityisten pitämiä tietosivustoja on useita mm. luonnossa.net ja metsastys.com
  • Metsästysaiheisista keskustelupalstoista mainittakoon eralle.net:in ja Erälehden forumit

2. Metsästäjätutkinto

Metsästäjätutkinnon suoritus on edellytys metsästyksen aloittamiselle. Se on maksullinen koe, jonka kysymykset koostuvat metsästysaiheisista monivalintatehtävistä. Metsästäjätutkinnossa on 60 monivalintakysymystä, joista väärin saa vastata enintään kahdeksaan. Koe ei ole helppo, mutta läpäistävissä kohtuullisella opiskelulla. Erityisesti lajintunnistustehtäviin kannattaa valmistautua.

Tutkinnon vaatimat tiedot kartutetaan joko itseopiskelulla metsästäjän oppaasta, tai erillisellä, muutaman päivän pituisella metsästäjäkurssilla. Mikäli aikaisempaa kokemusta metsästyksestä ei ole, suosittelen kurssin käymistä varauksetta. Tutkintotilaisuuksia järjestävät paikalliset riistanhoitoyhdistykset ja niiden päivämäärät löytyvät verkosta.

Metsästäjätutkinnosta löydät lisää tietoa Metsälle.fi:n jutusta ”Metsästäjätutkinnon suorittaminen”.

3. Riistanhoitomaksu ja metsästyskortti

Metsästäjätutkinnon suoritettuasi ja maksettuasi ensimmäisen riistanhoitomaksusi saat metsästyskortin. Olet silloin yksi suomen noin 300 000 aktiivisesta metsästäjästä.

Riistanhoitomaksu on vuosittain maksettava maksu, jonka maksavat kaikki kyseisenä metsästysvuonna metsästystä suunnittelevat. Riistanhoitomaksun lasku ja kyseisen vuoden metsästyskortti postitetaan kaikille metsästäjille tulevan Metsästäjä-lehden nelosnumeron mukana.

Kortti astuu voimaan vasta laskun maksettuasi, joten niiden metsästäjien osalta, jotka eivät maksa laskua e-laskuna, tulee maksukuitti olla mukana aina metsästettäessä.

Metsästyskortti ei itsestään oikeuta metsästykseen jollain tietyllä alueella. Metsästykseen tarvitaan lisäksi maanomistajan lupa, eli metsästyslupa.

4. Aseluvat

Aselupa, eli aseen hallussapitolupa anotaan poliisilta. Prosessit niiden hankkimiseen muuttuvat jatkuvasti ja ajantasaisin tieto kannattaa varmistaa paikalliselta poliisilaitokselta.

Tällä hetkellä vallitseva käytäntö on, että lupa jätetään suullisesti, mutta aseluvan myöntämisen perustelut tehdään kirjallisesti. Hakuprosessin aikana hakijaa haastatellaan ja soveltuvuustestataan. Lupaa haettaessa tulee esittää virallinen henkilöllisyystodistussotilaspassi ja metsästyskortti maksutositteineen(myös suoraveloituksella maksettaessa).

Aseluvan myöntämisen edellytyksenä on hyväksyttävä käyttötarkoitus (= ”metsästys”). Lupahakemuksessa kerrotaan seikkaperäisesti aiempi metsästyskokemus, sekä missä ja mitä aseella aiotaan tehdä (= ”metsästää riistalajia x valtion mailla”). Sanomattakin lienee selvää, että aseen tyypin tulee soveltua kuvatunlaiseen metsästykseen tai lupaa ei heltiä.

Vanhanmallinen aselupahakemus

Ensimmäiseksi aseeksi haetaan tyypillisesti pienriistan pyyntiin soveltuvaa haulikkoa. Syynä lienevät pienriistan pyynnin moninkertaiset harrastusmahdollisuudet ja soveltuvuus aloittelijalle. Poliisikin myöntännee luvan haulikkoon helpommin verrattuna moninkertaisesti vaarallisempaan luotiaseeseen.

Vaikka paperisota ja työajan käyttäminen poliisilaitoksella juoksemiseen tuntuvatkin välillä vaivalloiselta, kannattaa pitää mielessä maalin jo häämöttävän. Tarvittavat luvat varmasti myönnetään, mikäli hakijalla on puhtaat jauhot pussissaan – poliisilla tuskin on henkilökohtaista syytä olla myöntämättä lupaa.

5. Varusteiden hankinta

Koska varusteet ovat suurin yksittäinen kuluerä metsästystä aloitettaessa kannattaa niitä hankkiessa pitää pää kylmänä. Metsästyksen kannalta tärkeimmät varusteet ovat aseet ja asetarvikkeet (ml. asekaappi), puukko ja kengät. Mikäli edellämainitut ovat kunnossa, pärjää ainakin ensimmäisen syksyn ilman muita suurempia hankintoja. Varusteisiin kannattaa varautua käyttämään vähintään 1500€. Mikäli varustelu lähtee lapasesta, voi harrastuksen aloitushinta olla moninkertainen.

Aseeseen voi huoletta sijoittaa, koska sen arvo ei juurikaan laske ajan saatossa. Aselupa on kallis ja vaivalloinen haettava, joten asettaan tuskin haluaa olla alvariinsa päivittämässä. Tyypillisesti ensimmäinen ase on metsästäjän kiinnostuksen kohteista riippuen kaksipiippuinen tai pumpattava haulikko. Näistä pumppu on yleensä edullisempi vaihtoehto, kaksireikäisen taas ollessa klassikkovalinta kanalintumetsästykseen. Ampujan sukupuolesta ja aseen tyypistä riippumatta sopiva haulikon yleiskaliiberi lienee 12.

Pyyn pillitys ja pomppulinnustus ovat koirattomalle kulkijalle soveltuvia metsästystapoja. Koirat ovat oleellinen, muttei täysin pakollinen osa metsästystä. Oman koiran hankkiminen ei ole välttämätöntä, mutta nelijalkaisen ystävän hankkiminen nousee varmasti ennen pitkää esille kokemuksen karttuessa.

6. Harjoittelu ja verkostoituminen

Sopiva aika metsästysharrastuksen aloittamiseen on alkukevät. Varusteiden ja aseluvan hankkimisen jälkeen aloitteleva metsästäjä pääsee suoraan kiekkoradalle harjoittelemaan haulikonkäyttöä. Savikiekkoja kannattaakin käydä halkomassa ahkerasti, jotta osumatarkkuus on kohdallaan syksyn tositoimissa. Ampumataidon ylläpito on alkuhankintojen jälkeen kallein metsästyksen kustannuksista: 25 kiekon kierroksen hinta panoksineen on kympin luokkaa.

Ampumaradoilla vietetyt päivät ovat loistavia tilaisuuksia tutustua muihin metsästäjiin ja saada vinkkejä sekä radalle että metsälle. Kontaktiverkoston kasvattaminen on ehdottoman tärkeää: ystäviesi kautta kuulet vinkkejä uusista metsästysmahdollisuuksista ja voipa joku heistä ottaa sinut mukaansa metsällekkin.

Muista ehdottomasti aseturvallisuus – radoilla on usein paljon ampujia yhtä aikaa ja vahingonlaukauksella on lähes varmasti traagiset seuraukset. Muuten voit olla huoletta, mikäli teet jotain väärin, joku kyllä korjaa käytöstäsi ja jos kiekko ei hajoa, löytyy neuvojia varmasti riesaksi asti :)

7. Metsästysmahdollisuuksien kartoitus

Maaton metsästäjä voi metsästää Suomessa erikseen nimetyillä valtion metsästysalueilla ja yksityisten metsänomistajien luvalla tai metsästysseurojen vierasluvilla. Pääkaupunkiseudulla käytännössä jokainen maanpalanen on vuokrattu jollekkin metsästysseuralle ja vieraslupakäytäntöä ei ole. Mikäli et tunne juurikaan muita metsästäjiä, lienevät siis valtion maat ensimmäinen etappisi metsästyspolulla.

Pienriistan pistekiintiöt / eräluvat.fi

Valtion mailla metsästettäessä on käytössä pistesysteemi. Jokainen metsästettävä riistaeläin on pisteytetty ja luvissa on sen kestosta riippuva pistekiintiö.

Etelä-Suomessa sijaitsevat valtion metsästysalueet ovat KeihäsjärviEvo ja Vesijako. Alueilla metsästetään pääasiassa pienriistaa. Lupien hakeminen tapahtuu eraluvat.fi -palvelun kautta. Sallitut lajit on erikseen listattu lupakuvauksessa.

Erityisesti kanalintulupia haluttaessa kannattaa olla valppaana: kausi on lyhyt ja luvat myydään suosituimmissa kohteissa nopeasti. Vuonna 2013 pienriistalupien myynti alkaa 3.6.

One comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.