Redring-tähtäin paikallaan

Redring käyttötestissä – tarkempia osumia haulikolla

Vanha totuus ”haulikolla ei tähdätä, sillä osoitetaan” pitää paikkaansa vain puoliksi. Toki kelvollisen kuulantuupparin pitää laittaa lastinsa maaliin puhtaasti ajatuksen voimalla, mutta jokainen rataolosuhteiden ulkopuolella asettaan ulkoiluttanut tietää, että ennen pitkää eteen tulee tilanne jossa maalia sihdataan putken vartta pitkin pitkään ja hartaasti ennen liipasimen lipomista. Mikäli perinteinen jyvien mallailu ei istu ampujalle, on kaupasta saatavilla haulikkoonkin monenlaista tähtäinlaitetta, joista tunnetuin lienee ruotsalainen Redring.

Redring ja täyteiset
Redringiä testattiin väsymättömästi metsässä ja radoilla

Siitä hetkestä kun näin tähtäimen keikkumassa telkkarissani Jahtikuningatar Marjaanan pyssyn päällä, halusin päästä testaamaan onko laitteesta hyötyä vai jäävätkö sen hyödyt lupauksen asteelle. Sain Redringin lainaan sen maahantuojalta Hjortilta ja pääsin itse selvittämään, löytyykö osasyy Marjaanan saalisonneen lahden takaisesta insinööritaidosta.

Mikä Redring?

Rengas heijastetaan lasiin tähtäimen takaosasta
Rengas heijastetaan lasiin tähtäimen takaosasta

Redring on haulikon kiskoon kiinnittyvä matalaprofiilinen heijastintähtäin. Piippua myötäilevästä tähtäinlaitteesta sojottaa pieni lasi-ikkuna, jonka keskellä näkyy tähtäinrengas. Teknisesti Redring toimii niin, että ikkunaan heijastetaan tähtäinkuvaa tähtäimen ampujanpuolella olevasta laservalosta. Tähtäinkuva näkyy selkeästi keskellä ikkunaa ja sen voimakkuutta voi säätää joko käsin tai antaa laitteen automatiikan asettaa se valaistuksen mukaan. Redring on parallaksivapaa ja kohteen hakeminen molemmat silmät auki on luontevaa.

Yksi tähtäimen suurimpia oivalluksia on sen rengasmuotoinen tähtäinkuva, joka vastaa hauliparvea kahden kymmenen metrin etäisyydellä piipunsuusta. Rengaskuvan avulla voi hahmottaa kohteen etäisyyden ja näin välttää roiskimasta haavakoita kaukolaukauksilla.

Tähtäimen ensimmäinen versio tuli markkinoille vuonna 2010. Nyt testiin saatiin maaliskuussa 2014 julkaistu uunituore päivitys, Mark II (MK2), joka parantaa ratkaisua kirkkaammalla lasilla, torx-ruuveilla ja kestävämmällä elektroniikalla.

Kiinnittäminen ja istuvuus

Redring istuu sovitteiden avulla tiiviisti aseen kiskoon
Redring istuu sovitteiden avulla tiiviisti aseen kiskoon

Redringin kiinnittäminen aseeseen on helppoa. Haulikon kisko asettuu laitteen pohjassa kulkevaan uraan ja tähtäin kiristetään jämäkästi paikalleen paketin mukana tulevilla sovitteilla, joiden ansiosta tähtäin istuu eri levyisiin (5-11,5mm) kiskoihin. Tähtäimen kiinnittäminen omaan FinnClassic 412 -kaksipiippuiseen onnistui puolessa minuutissa. Valitettavasti muovikiskolla varustettuun kakkostorrakkooni, Remingtonin 887 -pumppuhaulikkoon en Redringiä onnistunut kiinnittämään, osittain muovin pehmeyden takia ja osittain siksi, että kisko on pyöristetty.

Paikalle asetettuna erittäin matalalla istuva tähtäin on yllättävän huomaamaton. Kevyttä, 134g painoa kuvaa mielestäni parhaiten se, että laitetta palauttaessani piti paketti vetäistä kerran auki kun epäilin pahvilaatikon olevan tyhjä. Kohdistamista ei tarvita, rengas osoittaa hauliparven paikan heti asennuksen jälkeen.

Tähtäin vaatii toimiakseen kolme AAAA-patteria, joiden voimalla käyttöaikaa riittää noin 300 tunniksi. Vakioasetuksilla laite sammuttaa itsensä automaattisesti neljän tunnin kuluttua, mutta toiminta-aikaa voi säätää tietokoneen avulla kytkemällä tähtäinlaite USB-kaapelilla Windows-käyttöjärjestelmällä varustettuun koneeseen.

Tähtäin tositoimissa

Ensikosketus Redringiin tapahtui kevään ensimmäisillä vuoroilla haulikkoradalla. Talvi oli autuaasti kadottanut kaiken, mitä skeetistä olin joskus tiennyt ja kaikki apu oli tarpeen. En ikinä ole kantanut ampujamestarin titteleitä, joten taidoiltani edustan melko varmasti keskivertojannua.

Parin treenipaukun jälkeen ruuvasin tähtäimen kiinni aseeseen ja pyysin kiekkoa. Ohi meni. Otin revanssin ja edellinen hutisuoritus toistui. Sama meininki jatkui kierroksen loppuun asti. Jossain päin ruotsia insinöörimies varmasti tunsi kylmiä väreitä.

Pidin itselleni ripityksen ja jälkipelit, joissa totesin normaalisti ampuvani  80km/h lentäviä kiekkoja lähinnä vaiston varassa. Tähtäinkuvaa kurkkiessani olin auttamattomasti turboahdettua savikiekkoa jäljessä. Tähtäin toimi hyvin, oma pääni sen sijaan kaipasi viritystä. Tuomio: vaatii harjoittelua.

Seuraavaksi ryhdyttiin sorsajahtiin. Valitsin Maailman Parhaan Passipaikan (™) järven rannasta ja vaanin sorsia Tarjoustalosta hakemani camoverkon takaa, noin 20m päästä rantaveteen nakkaamistani kaveista.

Kaveet tähtäimen läpi kuvattuna
Kaveet tähtäimen läpi kuvattuna. Nyt on etäisyys kohdallaan.

Ohi lipuva sorsa on yksi niistä kohteista, joissa olen sortunut vakavaan tähtäilyyn. Perinteinen, kahdesta pallurasta koostuva haulikontähtäin jättää tarkan osumapisteen arvailun varaan. Lisäksi nastojen mallaaminen vaatii poikkeuksetta ryhdikkään ampuma-asennon, eikä se aina onnistu helposti syväkyykystä matalan passisuojan takaa.  Rengas helpottaa tilanteen hahmottamista ja sallii kummallisetkin ampuma-asennot: piippu voidaan työntää rauhassa verkossa olevasta raosta ja kunhan ampuja saa päänsä jotenkuten tähtäinlasin taakse, onnistuu kohteen hakeminen. Tykkäsin. Lentoonammunta on myös helpompaa kuin kiekkojen osalta. Ainakin, jos malttaa antaa sorsan jarrutella täydestä vaudista laskeutumisliukuun.

Vaikka lintuja ei kanalintujahdin alussa näkynytkään Redringillä tähdättäväksi asti, uskon sillä olevan sijansa esimerkiksi pyyn pillityksessä ja koirajahdissa. Tähtäimen on vaikea kuvitella helpottavan pomppulintujahtia, koska siinä tilanteet ovat usein niin nopeita, että kohteen hakeminen tapahtuu lähinnä äänen perusteella ja tunnistukseen, sekä ampumapäätökseen on aikaa sekunnin murto-osa.

Kokeilin myös tähtäimen käyttämistä huvittelumielessä täyteisten ammuntaan. Vaikkei rengaskuvio olekkaan tarkin mahdollinen luotityyppisen ammuksen asettamiseen maaliinsa, pystyi sen avulla hahmottamaan osumapisteen vakiomatkalta mielestäni ihan hyvin. Varsinkin kun emme yrittäneetkään roiskia täyteisammuksia millien kasaan vaan keskityimme hupiammuntaan. Tässä touhussa suurin rajoite on luonnollisesti säätömahdollisuuksien puuttuminen: täyteinen osuu mihin osuu ja rengas osoittaa mihin osoittaa.

Lopullinen tuomio

Redringille on ehdottomasti paikkansa. Tähtäin auttaa hahmottamaan hyvän ampumaetäisyyden ja helpottaa erityisesti hankalasta asennosta ampumista. Treenaamatta käyttö on vaikeaa: vaistoampuja rupeaa ilman treeniä helposti sihtailemaan kohdetta renkaan lävitse laukausten jäädessä auttamatta taakse. Saadakseen täyden hyödyn tähtäimestä pitää siis nähdä aikaa ja vaivaa haulikkoradalla.

Hyvää Huonompaa
  • Huomaamaton, matala ja kevyt
  • Kohde on nopea hakea vaikka ampuma-asento ei olisi paras mahdollinen
  • Haulikuvion hahmottaminen
  • Oma oppimiskäyräni lentoonammunnassa
  • Hinta (suositushinta 790€)

Sääli, että testirupeaman aikana ei saatu jänisajoa aikaiseksi, sillä uskon, että pupu-, kettu- ja kaurisjahdeissa tähtäin olisi omimmillaan.

Lisäkokemuksia tähtäimestä voi katsoa allaolevasta Redringin mainosvideosta. Opticscamp-sivustolta löytyy myös mukava ajanvietesimulaattori, jossa tähtäintä voi koittaa tositoimissa virtuaalisesti.

Redringin valmistajan sivuilta löytyy mm. lisätietoja tähtäimestä, linkkejä käyttötesteihin ja suomenkielinen esite.

6 comments

  1. Mielenkiintoinen testi. Vertailun vuoksi olisi mielenkiintoista testata vastaata paristoton Easyhit pxs1000, joka ei paina mitään ja maksaa 159€. Lähinnä saako redringissä rahoilleen vastinetta.

    Erikoista, että tuota ei tarvitse kohdistaa. Pxs1000 meinaan vaatii kohdistuksen, koska kiskot voivat olla eri kulmassa kuin piiput.

    1. Totta, vertailu olisi hyvä. Mun _oletus_ tuosta kohdistamattomuudesta on se, että parin-kolmenkymmenen metrin päässä heitot on niin pieniä, että haulit mahtuvat silti renkaan sisään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.