Mitä kettu sanoo? – Ketun pillitystä opettelemassa

Ketun sanomiset eivät ole erityisen kaunista kuultavaa ja viestikin liittyy melko varmasti joko syömiseen tai navanalustouhuihin. Joskus repolainen pitää kuitenkin saada huijattua piippulinjalle ja siinä touhussa ketunpuhuminen auttaa kummasti. Ketun pillityksen konkari Aki S. Perälä lienee Suomen kuuluisin revon tunteiden tulkki ja minulla oli ilo päästä kuulemaan ketun mokellusta suoraan Akin pillistä Espoon Erätoverit ry:n järjestämässä houkuttelupyyntikoulutuksessa.

Pillihommia

Ennen pillitreenien aloittamista on hyvä varoittaa naapurustoa aikeistaan ja häätää kanssa-asujat mummolaan. Riippumatta siitä mitä eläintä matkitaan, on ääni joka tapauksessa kamala. Vaikka kettu onkin koko lailla soma punaturkki, sen aukaistua suunsa alkaa käsi väkisinkin hamuta torrakkoa tai mitä tahansa tappokapulaa jolla kamalan äänen saisi loppumaan. Mitä se kettu sitten oikein sanoo?

Vaikka ketun lauluäänessä on parantamisen varaa, toimii repolaisen pääkoppa kiitettävällä tahdilla. Pääsääntö on käyttää sitä pilliä, mitä kettu saalistaa ja mitä on saatavilla paikassa jossa ketun pillitys tapahtuu. Toisin sanoen on turha matkia jänistä sellaisessa paikassa jossa ei ole kuunaan jäniksiä näkynyt.

Elukoiden tarpeet ovat omiin eksistentiaalisiin ongelmiimme verrattuina sangen yksinkertaisia. Ketunkin houkuttelussa nojattiin kahteen perustarpeeseen: syömiseen ja kuksimiseen. Edellisistä voidaan suoraan johtaa pillien kaksi pääkategoriaa, eli ne pillit jotka kuullostavat ketun korvaan helpolta ruualta ja toiset pillit jotka kuullostavan joltain nylkyttämisen arvoiselta.

Aki S. Perälä opettamassa ketunpillityksen taitoa
Aki S. Perälä opettamassa ketunpillityksen taitoa

Saaliseläinten vikinää voi päästellä yksinkertaisimmillaan hinkuttelemalla kostutettua styroksinpalaa tai viinipullonkorkkia lasiesinettä vasten. Pilleillä puolestaan saadaan aikaan haavoittuneen pieneläimen, linnun tai jäniksen rääyntää. Linnun ja pieneläimen ääni on kimeämpää ja houkuttaa ketun lisäksi ilvestä ja supikoiraa. Jäniksen hätähuuto on hieman matalampi ja vetää puolestaan paikalle pääasiassa uroskettuja.

Kiima-aikaan voidaan kettua pillitettäessä matkia myös kettua itseään. Suvunjatkamisesta kiinnostuneet kettukaverit saattavat tulla pillin huijaamina paikalle.

Kettupillit jaetaan avokielisiin ja suljetun kielen malleihin. Avokielisissä pilleissä kieli on näkyvissä (esim. Nordik Predator), suljetun kielen pillit taasen muistuttavat perinteisiä sorsapillejä, joissa kieli on piilotettuna (esim. Dan Thompson PC4 kettupilli). Avokieliset pillit ovat suljettuja monipuolisempia, koska yhdestä pillistä on mahdollista saada kieltä ylähuulella tai hampailla puristamalla useita erilaisia ääniä. Varjopuolena on kuitenkin soittamisen vaikeus ja Aki suosittelikin aloittelijalle suljettuja pillejä joista tulee toki vain se yksi ääni, mutta soittajan taidoista riippumatta ainakin suurinpiirtein oikealla taajuudella.

Ylä-asteen huilutuntien opetukset voi tässä vaiheessa unohtaa. Pilliin ei puhalleta poskilla vaan annetaan höngän soljua luonnollisesti ikäänkuin puhuttaessa. Riippuen siitä, miltä pillittäjä toivoo kulloinkin kuullostavansa puhellaan torveen erilaista tarinaa: esimerkiksi linnun hätähuutoa matkittaessa kettupilliin huudetaan ”trrr trrr trrr trr”.

Treenaamattahan hommasta ei tule mitään. Akilla on Youtube-kanavallaan kattava lista videoita joilla perehdyttää itseään pillityksen saloihin.

Ketun pillitys käytännössä

Tätä aihetta on sivuttu monen osaavamman toimesta jo muutamaan otteeseen, mutta alla kuitenkin muutama huomionarvoiseksi toteamani seikka:

  • Tarkista jälkien perusteella onko alueella kettuja ja mihin aikaan ne liikkuvat. Tyhjänpillittäminen on tyhmää.
  • Passiin siirrytään hiljaa ja vastatuuleen.
  • Illan aikana voidaan pillittää 3-5 eri paikassa.
  • Passiin saavuttaessa ollaan hetki hiljaa ennen pillityksen aloittamista. Ketun pillitys aloitetaan pieneläimen hätähuudolla. Alkuun vaimeasti kätkemällä pilli nyrkin sisään. Ääni kovenee pillityksen edetessä, samalla aletaan sekoittamaan äänimaailmaan linnun hätähuutoa (ns. supersarja). Seuraavaksi pieni tauko ja siirrytään jäniksen hätähuutoon.
  • Yhteensä yhdessä paikassa kannattaa pillittää puolesta tunnista tuntiin. On suuri mahdollisuus, että kettu paukkaa paikalle ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Mikäli eläin antaa odotuttaa itseään, aukeaa toinen ”kuuma ikkuna” noin puolen tunnin päästä pillityksen aloittamisesta.
  • Kettu pyrkii tulemaan ala- tai sivutuulesta ja kiertää ennen pitkää alatuulen puolelle. Peura toimii kuten kettu, toisaalta supi tulee suoraan ääntä kohti tuulesta välittämättä.

Lisää ketun pillityksestä löydät mm. tästä vuoden 2009 Metsästys&Kalastus -lehden jutusta, Akin blogista ja Tapiolan Takamailla -blogin mainiosta ketunpillitysvinkkikokoelmasta, sekä tietenkin Akin perustamasta Facebookin houkuttelupyynti.fi -ryhmästä.

Loppukevennyksenä todettakoon, että ketun mystinen ääni on innoittanut monia taiteilijoita, mukaan lukien norjalaista laulaja-vitsinvääntäjäduoa Ylvistä, jonka tulkinnan ketun jorinoiden saloista voit katsoa alta :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.