Kartta majavain maille

Toisen käden majava

Huhtikuun korvilla metsästäjäin sosiaalinen media suorastaan kuhisee majavajahdin ympärillä. Tähän aikaan majavan metsästys on kuumimmillaan petollisten patoinsinöörien noustessa synkkien vesien syövereistä hukuttamaan maita ja mantuja pesälampiensa alle. Itse en ollut majavajahtia kokeillut ja uuden, maukkaan lajin lisääminen metsästyskokemuksiin houkutti. Niinpä lähdin minäkin pääkaupunkiseudun valoista ylös Savonlinnaan, majavien maille.

"Amerikanmajava", kuva: "Steve from washington, dc, usa". Lisenssi: CC BY-SA 2.0 Wikimedia Commonsin kautta. 597px-American_Beaver
Amerikanmajava. Kuva: Steve

Suomessa elää kahdensorttista majavaa: euroopanmajava on kotoperäinen laji, jonka on ajanut ahtaalle maahamme siirtoistutettuna tuotu amerikanserkku, kanadanmajava. Kun vieraslaji tuotiin Suomeen, ei vielä tiedetty sen olevan eri laji oman majavamme kanssa, mutta sormillehan siitä tuli. Korjausliikeestä ollaan puhuttu ja onpa Metsähallituskin suunnitellut kanuukkien karsintaa edistääkseen euroopanmajavakannan palautumista.

Rauhoitetun eurooppalaisen erottaminen metsästettävästä kanadalaisesta tapahtuu hännän muodon perusteella, mutta käytännössä metsästäjä erottaa lajit lähinnä maantieteellisen sijaintinsa perusteella, kanuukki elää idässä ja suomen pienehkö euroopanmajavakanta sijaitsee pääosin Länsi-Suomen puolella.

Karkea kompassisuunta olisi siis koilliseen, mutta yksityiskohdat vielä hataralla pohjalla. Majavajahdin perusedellytys, majavien läsnäolo, piti vielä selvittää. Onneksi ystäväpiiristäni löytyi lattahäntien metsästyksessä kunnostautunut kaveri, joka suostui jakamaan tietämyksensä majavamaista. Vain viikon vanha tiedustelutieto ohjaisi minut suoraan puunpurijoiden asuinsijoille.

Rojut ja seurakoira konttiin, hyvästit vaimolle ja vajaa neljäsataa kilometriä myöhemmin kopperoni kolisteli Etelä-Savon sydämessä. Ensimmäisen yön vietin neitimäisesti hostellissa, mutta lauantaina siirryttäisiin eräelämän pariin trangian, teltan ja makkarapaketin kanssa.

Ylivuotinen risupesä
Ylivuotinen risupesä

Lauantai-aamuna könysin pelipaikoille ja aloitin aktiivisen tiedustelutyön tunnistetuissa majavakeskittymissä. Rantakaislikoiden parsiminen tuotti vain vähän tulosta: yksi hylätty pesä ja ylivuotisia hampaanjälkiä. Piti siis laajentaa aluetta.

Ensimmäiset jäljet talttahampaiden operatiivisista toimista löytyivät järviä sivuavan tien toiselta puolelta. Havainnot olivat varovaisen positiivisia, mutta iltakyttäystä varten olisi hyvä löytää vahvempi signaali majava-aktiviteetista. Motorisoitu siirtyminen seuraavaan vinkkipaikkaan tuotti lisäinformatiota. Täällä oli rellestetty oikein olan takaa: toinen toistaan tukevampaa haapaa makasi tantereessa ja muutaman puun osalta hommat olivat puolitiessään. Kyllä ne nähtävästi syödä osaavat. Olisi mielenkiintoista nähdä miten vajaat kolmisenkymmentä kiloa painava majava käsittelee itseään isompaa pölliä.

Ajaessani takaisinpäin leiripaikalle silmäni kiinnittyivät järvessä makaavaan koivuun, jota piti tutkia tarkemmin. Heti ojan ylitettyäni törmäsin majavalampeen jonka keskellä törötti selkeä risupesä. Osa lammen ympärille pätkityistä koivuista puski vuolaasti mahlaa, joten rohkenin päätellä, että pesä oli asuttu. Kyttäyspaikka oli löytynyt ja nyt olisi sopiva rako palata leirille närppimään pussipastaa ja valmistautua illan jäpitykseen.

Majavalampi
Majavalampi
Ravintola-annos
Ravintola-annos vain murto-osalla kustannuksista!

Riipiessäni pastaa kitaani leirissä paikalle karautti maasturin kyyditsemä vieras. Mies esitteli itsensä Martiksi (nimi muutettu) ja paikallisen metsästysseuran jäseneksi, sekä muistutti, että vesialue ei kuulu valtion lupaan vaan on heidän seurallaan vuokralla. Hän selitti oman majavataktiikkansa koostuvan jäällä väijymisestä. Lämpimällä säällä majavat tapaavat uiskennella rantojen sulassa vedessä ja viihtyvät jään reunalla paistattelemassa auringossa. Seuraavaksi mies nappasikin kiikarikiväärinsä kontista ja suuntasi heikon näköisille jäille kiikaroimaan itseni jäädessä nakertamaan einestä ja suunnittelemaan iltaväijyä. Kaverin palattua kuivalle maalle vaihdoimme vielä muutaman sanan ja totesin hänen taktiikkansa olevan huomattavasti omaani ketterämpi – suunnitelmasta ei kuitenkaan lipsuttaisi, ja toisaalta vesialueet olisivat joka tapauksessa näppieni ulottumattomissa.

#majavaselfie
#majavaselfie – tielläliikkujat katsoivat kahdesti jos huomasivat

Passiin lähdin paria tuntia ennen auringonlaskua. Iskin jakkaran risujen katveeseen haulikonkantaman päähän pesästä ja alotin majavalammen raivoisan tuijotuksen. Itse väijytys kulki monellakin tapaa tuttua kaavaa: vaatetta oli liian vähän, ilta oli liian kylmä ja majava viihtyi liian hyvin pesässään. Hieman auringonlaskun jälkeen totesin tämän majavan olevan minua sitkeämpi ja siirryin leiriin herättelemään kylmän kangistamia koipiani.

Teltanpystytyksen puolivälissä kuulen tutun maasturin hurinan kun päivällä tapaamani metsämies saapui leiriini kyselemään jahtini onnistumisesta. Kerroin tuijottaneeni uutterasti tyhjää pesää ja epäilin ääneen pesää asuttaneen majavan olevan jo täyttämässä jonkun onnellisen pakastinta. Martti totesi oman onnensa olleen parempi ja todisti sanansa kaivamalla maasturin takakontista nuoren majavan ja lykkäämällä sen minulle: ”Ota sinä tämä, niin pääset harjoittelemaan nylkyä. Minulta löytyy näitä jo ennestään tarpeeksi ja lisää tulee varmasti”. En laittanut vastaan, vaan kiitin kauniisti lauhjasta. Puukko kaivettiin saman tien esiin ja Martti näytti vielä ennen lähtöään miten jyrsijän sisukset siivotaan ja antoi viime hetken vinkit nylkemistä varten. Ilmeisesti edessä olisi työntäyteinen urakka.

Seuraavana päivänä koitti lähdön hetki haikea, mutta kiitos anteliaan vieraan ei matkalaisen tarvinnut palata kotiin tyhjin repuin. Käteen jäi kuitenkin jotain majavaa suurempaa: oivallus siitä, ettei perinteinen eräkulttuuri ja toisen pyyteetön auttaminen ole kuollut. Me metsästäjät ponnistamme erälle kukin omista lähtökohdistamme, mutta tärkeintä on lähteminen ja se, että on valmis tukemaan toista hatarilla ensiaskeleillaan. Itse olen pyrkinyt kantamaan korteni kekoon tämän blogin avulla, joku toinen lahjoittamalla kettupillin metsästäjänalulle Facebookissa ja joku, kuten Martti, antamalla tyhjin käsin jääneelle jahtaajalle käytännön mahdollisuuden katsoa mitä majavan sisältä löytyy.

One comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.