Olen pitänyt kevättä ja kesää lähinnä metsästyskauden katkaisevina pakkolomakuukausina, mutta olin jälleen kerran väärässä. Keväällä ja alkukesästä pystyy sekä metsästämään, että sienestämään. Se on siis kuin syksy, mutta pitkillä ja valoisilla päivillä. Entistä aurinkoisemmaksi tämän kevätpukkijahdin teki kaataessani ensimmäinen metsäkauriini jousen kanssa.
Olin ollut jo parina edellisenä päivänä kyttäämässä kauriita eräällä eteläsuomalaisella omenatarhalla. Aiempina päivinä olin könynnyt passiin aamusti: herätys 03:00 ja passiin sitten siinä neljän jälkeen aamulla ja poistuminen aamun muuttuessa päiväksi yhdeksän-kymmenen välillä. Nyt oli kolmannen päivän vuoro ja koska viikonloppu oli edennyt maanantaille muutin vuorokausirytmin työ-ystävällisemmäksi ja lähdin metsästysjouseni kanssa jahtiin illaksi.
Pääsin jouseni kanssa tikaspassiin vähän yli kuusi illalla. Sää oli leppoisa vaikka kesän hellettä ei ollutkaan. Alkupassittelu meni buttoloa soitellessa, rusakoita seuratessa ja äänikirjan parissa. Yhdeksän aikaan illalla rupesi kuitenkin tapahtumaan.
Näin sivusilmällä kun kaurispukki hyppäsi rantapusikosta tarhan puolelle passipaikastani oikealla ja lähti köpsyttelemään passitornini suuntaan. Pukilla ei näyttänyt olevan kiirettä ja se pysätyi muutamaan otteeseen rapsuttelemaan sarviaan omenapuihin. Hyvä niin, sillä se antoi pulssilleni aikaa tasaantua. Metsäkauris kulki passitornini alta ja sain jouseni viritettyä sen ollessa hetken näkösuojassa passipuun takana.
Passipaikkani toiselle puolelle päästyään pukki teki viimeisen virheensä ja pysähtyi hetkeksi haistelemaan maata parinkymmenen metrin päässä. Otin Garmin Xerolla etäisyyden, tsekkasin pisteen paikan ja päästin nuolen matkaan.
Nuoli jäi pystyyn maahan ja kauris hyppäsi juoksuun. Näin puuhun asti nuolen sulkien ja varren värjäytyneen verenpunaiseksi, joten veikkasin hyvää osumaa. Pystyin passistani seuraamaan kauriin kulkua ja se juoksi tarhan toiseen laitaan asti, pysähtyi hetkeksi ja kaatui sitten maahan. Odottelin varttitunnin verran ja aloin sitten tärisevin jaloin könyämään tikkaita pitkin alas.
Nuoli oli kauttaaltaan veressä ja niin oli sen vieressä oleva nurmikkokin. En pitänyt kaadolle menossa kiirettä mutta seurasin sivusilmällä, että kauris pysyisi paikallaan eikä tekisi ylimääräistä ylösnousemusta.
Osuma oli vähän turhan takana. Keuhkot olivat ehjät mutta nuoli oli mennyt maksasta läpi. Liekö pukki ehtinyt väistää tai itse ajatuksissani ampunut kohti massakeskipistettä. Outlaw-nuolen ja G5 Montec leikkurin yhdistelmä oli kuitenkin tehokas.
Pukilla oli jonkin verran kokoa ja käsittelynkin jälkeen sitä vetäessä oli vaihdettava kättä vähän väliä. Sain saaliin autolle, tein oman riistan ilmoituksen, kiitin ja kumarsin luonnolle joka tämän kokemuksen antoi. Vaikka olen ollut kevätpukkijahdissa aikaisemminkin, oli tämä ensimmäinen itse saamani metsäkauris ja oli erityisen hienoa saada se jousella.
Jälkipelien kannalta oleellista insinöörifaktaa: sarvet ja kallo menevät trofee.fi:n käsittelyyn, pukin lihapaino (vakumoituna) oli 11,6kg ja ensimmäinen nautittu annos oli lihapullat korvasienikastikkeella. Spesiaaliherkkuna tein pitkästä aikaa ulkopaisteista jerkyä (pistän reseptin myöhemmin jakoon).
One comment