Metsäkauris saaliskuva

Metsäkauriskaato kyyhkyjahdin lomassa

Syksyn metsästys käynnistyi tuttuun tapaan kyyhkyjahdilla. Koska metsäkanalinnustus on koiranpentukuvioiden takia nyt jäämässä kokonaan väliin, keskityin lähinurkilla tapahtuvaan kyyhkyoperaatioon molemmilla käsillä. Sattuman kaupalla koppasin lintujahdin lomassa talteen vähän isomman saaliin.

Metsästysseurassamme oli sovittu yhden metsäkauriin kiintiöstä kuluvalle syksylle. Olin keväällä käyttänyt tyhjänväijymiseen jo viikon työtuntien verran aikaa ja polte kauriin saamiselle oli kova, varsinkin kun molemmat sukupuolet olivat nyt syksyllä vapaata riistaa ja olin tehnyt pitkin alkusyksyä kohtuullisesti kaurishavaintoja.

Karkeakarvainen saksanseisoja pentukoira
Syy siihen että kanalinnustus jää vähiin kuluvana vuonna. Ensi vuonna sitten enemmän :)

Olin nähnyt kauriit pellolla jo aikaisemmin samalla viikolla, mutta silloin kivääri oli jäänyt kotiin. Tällä kertaa olin viisaampi ja pakannyt kyyhkynmetsästysvarusteiden lisäksi kaurisjahtiin soveltuvan kaluston. Aseena minulla oli totuttuun tapaan hirvipatrunoilla ladattu Howan 6.5×55 ja kiikarina Zeissin ASV+ tornilla kuorrutettu Victory HT jonka olin säätänyt ensimmäisiä kyyhkyjä odotellessani ampumavalmiiksi 150 m matkalle.

Sää oli tyyni ja leppoisan aurinkoinen. Niin hyvä kuin se voi parhaimmillaan olla syyskuun passitusta ajatellen. Iltapäivän kyyhkylento oli ihan välttävä. Syyskuun puolivälissä pellot oli jo puitu, kyyhkyt parveutuneet ja ne ottivat mukavasti kuville (vaikka itsetehty robokyyhky onkin jäänyt eläkkeelle). Tiputuksia ei kuitenkaan ehtinyt tulla kuin pari, ennen kuin huomasin syrjäsilmällä metsäkauriiden lähestyvän tulialuetta oikealta puolelta.

Kyyhky saaliskuva
Kyyhkyjahti ei jäänyt tuloksettomaksi

Syväkyykkäsin välittömästi ojan pohjalle ja laskin haulikon syrjään. Kivääri oli aseteltu etujalkojen varaan ojan reunalle piippu valmiiksi ampumasuuntaan ja tetsasin varovaisesti Howan luokse vetämään namua pesään. Koska pukki näytti riistakameroista bongatulta komeasarviselta valtapukilta jonka henki oli yhteispäätöksellä suojeltu, aloin kohdistelemaan ristikkoa sen perässä kulkevan naaraan kylkeen.

Eläimet seisahtuivat tarkalleen siihen sektoriin, jossa olin haavekuvissani suunnitellut tekeväni riistalaukauksen. Ampumasuunnan taustalla oli parturoitu mäennyppylä ja puitteet turvalliselle riistalaukaukselle valmiit. Liikkeen lakattua tunnistin ja kohdistin ristikon haluamaani kauriiseen. Laukaus lähti lähes äänettömästi ja kohteena ollut metsäkauris hävisi näköpiiristä. Sarvipää jäi hetkeksi tuijottamaan kaadettua morsiotaan kunnes haistoi mädän ja laukkasi pää kolmantena jalkana metsikköön.

Tilanteen rauhoituttua varmistin aseen ja nousin ylös tähyämään. Arvion silmämääräisesti ampumamatkaksi sellaiset 120 m ja kumma kyllä, sillä suunnalla ja etäisyydellä ei pellossa näkynyt mitään. Tiesin kuitenkin kauriin kaatuneen koska sorkkakoipi ei noin vain haihdu ilmaankaan.

Koppasin kiväärin matkaan ja lähdin tutkimaan ampumapaikkaa. Pelto vaikutti täysin tyhjältä kunnes pääsin neljänkymmenen metrin päähän pellossa makaavasta kauriista. Sänkipelto, iltapäivän aurinko ja metsäkauris olivat kaikki saman värisiä ja saalis naamioitui täydellisesti sängen sekaan.

Keuhko-osuma oli ollut pikkuisen yläkanttiin, hipaissut selkärankaa ja kaatanut kauriin niille sijoilleen. Arvioin että toteutunut ampumamatka oli sittenkin lähempänä sataa kuin sataaviittäkymppiä, ja koska itse lataamani Norman Oryx tippuu viitisen senttiä viidelläkymmenellä metrillä on kiikarin säätäminen pidemmälle matkalle nostanut osumapisteen turhan ylös.

Tein saalisilmoitukset seuran omiin ryhmiin saman tien siltä varalta että jollain muullakin olisi ollut sama suunnitelma ja raportoin kaadon Omaan Riistaan kuvien kera. Tiputin roippeet pelto-ojaan pienpetojen (ja niiden kyttääjien) iloksi ja siirryin lahtivajalle perkuupuuhiin.

Tilastollisena faktana sille joka pohtii paljon aikuisen metsäkauriin lihapaino on, todettakoon että kohtuullisen tarkkaan purettuna sain kaurisemästä 9 kiloa lihaa, joista 1,3 kg fileinä, 3,3 kg paisteina ja 4,4 kg jauhelihana. Lisäksi otin sydämen ja maksan talteen, sekä keitin luut lihaliemeksi jolloin kokonaishyöty lienee siinä 10–11 kg paikkeilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.