Metsästysvuosi 2015-2016 alkaa omalta osaltani lähestyä loppuaan. Kanalintujen osalta salissaldo on pyöreä nolla, mutta muuta herkkua tuli senkin edestä. Saaliin lisäksi jahtipäiviäkin kerääntyi melkoisen mukavasti.
Parasta kuluneella kaudella on ollut uusiin riistalajeihin tutustuminen ja ennen kaikkea pelinavaus pienpetojahdissa.
Kausi alkoi kyyhkyjahdilla ja sorsastuksella, sain metsästysurani ensimmäisen sinisorsan syyskuun alussa Espoon merialueelta. Noutavan koiran puuttuessa ja veneen ollessa hyvässä ankkurissa jouduin hakemaan saaliini käsipelillä: vaatteet rannalle ja uimaan. Saaliskuvasta tuli ns. legendaarinen, mutta jätän sen häveliäisyyssyistä julkaisematta.
Samassa kuussa pääsin tutustumaan kyyhkyjahtiin. Aamupassi tuotti tulokseksi yhden linnun ja sehän riitti. Kyyhky lepää vielä pakkasessa odottamassa sopivaa kokkausinspiraatiota – reseptivinkkejä otetaan vastaan.
Syksyn edetessä sorsasaalista tuli lisää ja sain yhden tilanteen kaapattua nauhallekin. Marraskuun alussa sorsat häipyivät lämpimämmille maille. Tilalle tulivat muuttomatkalla olevat kanadanhanhet, joita päätyi kahden–kolmen viikon kuuman kauden aikana eräksi asti kaksi lintua. Hanhi- ja sorsajahteihin jäi polte ja tuskin maltan odottaa mitä ensi vuosi tuo niiden osalta tullessaan.
Kanalintujahdin osalta nollasaldo selittyy parhaiten osaamattomuudellani ja lintujen vähyydellä. Ehkä oli parempi jättää niitä metsään näin kuivana vuotena. Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää ja varusteet olivat mitä parhaimmat: testasin vuoden aikana sekä Sastan Peura-pukua, että Garminin Epix-karttakelloa.
Koirapyynnin huippuhetki oli beaglelleni Lakulle kaadettu metsäjänis. Kolmevuotias Laku on ollut luvalla sanoen kehno ajokki, vaikka treeniä on tarjottu lähes joka viikonloppu koko kauden ajan. Voisin toki valittaa, että käyttämäni valtion maat ovat olleet kehnoja, mutta koska toiset palaavat samalta palstalta jatkuvasti kotiinsa saaliin kanssa on vain pakko katsoa koiraan tai peiliin. Nyt kuitenkin sain sille sen ensimmäisen kaadon, joten toivoa paremmasta on ehkä luvassa!
Pienpetopyynti tuotti myös tulosta. Kauden alussa loukkuuni eksyi supikoira, ilmeisesti nuori yksilö. Viisaammat eivät ole loukkua lähestyneet, joten vaikka yritys on ollut kova, ei alun onnistumista pystytty toistamaan tämän kauden aikana. Vaikka kesäkarva ei ollutkaan kummoinen nyljin supilta nahan talteen, en tosin ole varma raaskinko maksaa nahkurille sen käsittelystä.
Kauden viimeinen saalis oli rautoihin eksynyt näätä. Sekin nyljettiin ja päätyy pian turkkurille viimeistelyyn. Ensi kautena kylvän lisää pönttöjä ja katson, mihin tuloksiin pääsen kun oikein ryhdyn asiaa edistämään.
Metsästyspäiviä kertyi kauden aikana kokonaista 37. Jahtipaikkoja oli yhteensä 11. Kauden aikana tuli käytyä vierasjahdeissa mm. Kemiössä, Vihdissä ja jousen kanssa Arboretum Mustilassa. Mustilan reissusta tekemäni jahtikertomus julkaistiin Jousimetsästäjäin liiton lehdessä Jäkkärässä.
Muita kuluneen vuoden aikana sattuneita metsästykseen liittyviä tapahtumia ovat olleet mm. viime keväänä järjestämäni, työpaikkani sponsoroima räätälöity metsästyskurssi ja statistin rooli Aleksi Mäkelän elokuvassa Jättiläinen.
Loading ...
