Olin viikonloppuna Zeissin, Sauerin ja Härkilan vieraana verkostoitumassa ja polttamassa ruutia Puikkokoskella Wilderness Shooting Eventissä muiden aktiivisesti metsästävien sosiaalisen median jahtijulkkisten kanssa. Ihmeteltävänä oli laaja repertuaari mainittujen merkkien valikoimasta ja mielenkiintoisia tuoteuutuuksia.
Huhtikuun korvilla metsästäjäin sosiaalinen media suorastaan kuhisee majavajahdin ympärillä. Tähän aikaan majavan metsästys on kuumimmillaan petollisten patoinsinöörien noustessa synkkien vesien syövereistä hukuttamaan maita ja mantuja pesälampiensa alle. Itse en ollut majavajahtia kokeillut ja uuden, maukkaan lajin lisääminen metsästyskokemuksiin houkutti. Niinpä lähdin minäkin pääkaupunkiseudun valoista ylös Savonlinnaan, majavien maille.
Viikon hirvijahtimme Suomussalmella on yksi metsästyskauteni kohokohdista, johon kulminoituu lähes vuoden uurastus lupien hakemisen ja jahdin järjestämisen parissa. Koska asiaa tuntematon saattaa, pääasiassa iltapäivälehtien ansiosta, mieltää kaikki hirviporukat juopotteleviksi öykkäreiksi, jotka taklaavat hirvet tantereeseen kaatoryyppyjen välillä auton ikkunasta ammutuilla harhalaukaukauksilla, katson asiakseni sivistää osaltani kanssaeläjiäni hirvihommien saloista ja siitä vaivasta, joka jokaisen eräksi otetun elukan eteen nähdään.
Suomessa piisaa riistarikkaita metsiä ja järviä, mutta luvatta ei metsämies pääse niiden antimista nauttimaan. Metsästyksen aloittamista harkitsevalle yksi kynnyskysymys voikin olla epätietoisuus omista metsästysmahdollisuuksista. Onneksi ongelmaan on kuitenkin useampi ratkaisu.
Suoritin metsästäjätutkinnon keväällä 2011 ja vietin suuren osan tutkintoa seuranneesta kesästä Espoon ampumaradalla Lahnuksessa halkomassa savikiekkoja. Olin täysin vakuuttunut, että syksyn tullen suurin haasteeni olisi ehtiä ajoissa tiputtamaan kaikki kohti lentävät siivekkäät ja olin salaa huolissani kaksireikäiseni rajoitetusta patruunakapasiteetista. Kaupunkilaiselle voi tulla yllätyksenä, ettei metsä olekkaan luomulihatiski, josta paisti napataan vuoronumeron sijaan roiskimalla hauleja sopivannäköiseen otukseen. Tähän…
Vuoden 2018 toukokuussa voimaan astuva EU-tietosuoja-asetus, tuttavallisemmin GDPR, ja sen kotimainen käytäntöönpano, tietosuojalain uudistus alkavat pikkuhiljaa olla ajankohtaista pohdittavaa myös yhdistyspuolella. Jos seura käsittelee jäsentensä henkilötietoja hyvien tapojen ja nykylainsäädännön mukaisesti ei kurottavaa välttämättä ole paljoakaan. Jos nykylain noudattamisesta on laistettu, voi edessä olla suurempi savotta.
Raudat napsahtivat ja näätä on pivossa, mitä seuraavaksi? Tänään aiheena on näädän käsitteleminen turkismuokkaamoon lähetystä varten, eli näädän nylkeminen ja taanaus.
Testatessani aikoinaan Garminin Epixiä harmittelin kun saman valmistajan koiratutkan tietoja ei saanut näkymään rannekelloon. Viikonloppuna huomasin ilokseni, että Garminin päivitettyä laitteensa jopa vanhan Astron tiedot saa näkyviin Garminin moderneihin älykelloihin ja navigaattoreihin.
Viikon pituinen metsästysreissu pohjoisessa edessä ja vain tunti aikaa pakata? Valmis tarvikelista nopeuttaa pakkausprosessia ja kaikki tarpeellinen tulee väkisinkin mukaan – ja mahdollisimman vähän ylimääräistä. Kasasin oman hirvenmetsästysreissuni tarvikkeet yhteen pakkauslistaan jotta seuraavan reissun valmistelut sujuisivat ennätysajassa.
Passissa tulee ennen pitkää kylmä, joillain se kestää pidempään ja jotkut alkavat hytistä heti liikkeen lakattua. Kylmän tunne ei aina johdu tottumattomuudesta tai mielen heikkoudesta, vaan sen taustalla on ihmisruumiin fysiologia. Palelua vastaan voi tiettyyn rajaan asti taistella vaatetuksen avulla, mutta ennen pitkää untuvakerroksetkaan eivät tuo lohtua. Helppo vastaus löytyy patterivaatteista.
Houkuttelupyyntiin hurahtanut törmää usammalla pillillä pelatessaan käytettävyysongelmaan: miten pitää pillit jahtihurmoksessa järjestyksessä ja helposti saatavilla. Yksi pilli roikkuu kaulassa mitenkuten vahvasta narusta tekaistun lenkin varassa, mutta tarkoitukseen varta vasten punottu pillinaru on tyylikäs ja siihen saa helposti ja turvallisesti kytkettyä useamman houkutuspillin. Naruja saa toki valmiinakin, mutta tervesorminen tekaisee sen itse pienellä vaivalla parissa illassa televisionkatselun…
Perinteisesti olen rauhoittanut kevään ja kesän metsästykseltä ja ainoana poikkeuksena sääntöön on ollut majavajahtiviikonloppu Itä-Suomessa. Tänä keväänä kävi kuitenkin niin, että kaverini seurassa jaettiin poikkeuksellisesti kauriin kevätpukkijahtiin vieraslupia ja pääsimme porukalla kesäiseen luontoon pukkien perään.
Sain viime erämessuilta Hjortilta testattavakseni pari perin mielenkiintoista aseenpuhdistustuotetta. Toinen niistä oli Milfoamin Forrest-vaahto, joka saattaa olla osalle aseenomistajista tuttu juttu, se kun taitaa olla de-facto menetelmä kuparin poistamiseen piipusta. Testasin mihin vaahto pystyy kun sen antaa liuottaa kuparia parin viikon ajan.
Kiinnostaako haulikon patruunoiden lataus, mutta latauspuristin vie liikaa tilaa? Vaustauksesi voi olla rullastuukkaus. Latausprässin voi korvata pienellä, porakoneeseen kiinnitettävällä rullasulkimella. Käsin rakennetut rullastuukatut patruunat syntyvät prässättyjä kollegoitaan hitaammin, joten menetelmä sopii parhaiten pienien patruunamäärien tekemiseen.
Haulikko on lähimatkojen ase: lyijyn korvaava rauta tehoaa vain lähietäisyyksiltä, eikä lyijykään kovin kauas kanna. Volfram, eli kansainvälisittäin tungsten on lyijyä raskaampi alkuaine, jota löytyy luonnon lisäksi myös kaupan hyllyltä puristettuna haulikonpatruunaan istuviksi papanoiksi. Volframipatruuna pidentää tehollisen ampumamatkan yli puoleensataan metriin. Nyt ladataan tälläinen ihmepatruuna itse.
