Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Metsästysalueet Lukijoiden suosikit
Suomessa piisaa riistarikkaita metsiä ja järviä, mutta luvatta ei metsämies pääse niiden antimista nauttimaan. Metsästyksen aloittamista harkitsevalle yksi kynnyskysymys voikin olla epätietoisuus omista metsästysmahdollisuuksista. Onneksi ongelmaan on kuitenkin useampi ratkaisu.
Metsästysoikeus on Suomessa sidottu maanomistukseen. Omilla mailla saa metsästää kaikkea sallittua riistaa ja tämän metsästysoikeuden voi vuokrata eteenpäin, joko korvauksesta tai vastikkeetta. Metsästysluvan haltija voi myöntää alueelle metsästykseen oikeuttavia, yleensä määräaikaisia metsästyslupia. Niille meistä, jotka eivät ole maanomistajia eivätkä sellaiseksi halua ovat metsästysluvan hankkiminen tai metsästysoikeuden vuokraus ainoat tavat päästä jahtiin. Edellisistä helpoin tapa mahdollistaa itsensä toteuttaminen metsästyksen parissa ovat metsästysluvat.
Kyllä, tämäkin on vaihtoehto, tosin melkoisen rajoitettu sellainen. Mikäli tontti on omasi, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista siihen, että asennat sinne muutamat hetitappavat raudat ja alat harventaa kotipiirisi pienpetokantaa.
Vaikka metsästys pihapiirissä onnistuukin, tuliaseen käyttö ei välttämättä ole sallittua. Metsästyksessä tuliasetta ei saa käyttää 150m lähempänä asuttua rakennusta (naapuria). Ampumaharjoitteluahan hajurako ei koske, mutta taajama-alueella paukuttelu johtaa enemmän kuin todennäköisesti karhuryhmän kutsumiseen paikalle. En suosittele.
Maattomalle metsästäjälle helpoin tapa päästä metsästämään on ostaa metsästyslupa valtion maille. Valtion metsiä hallinnoi Metsähallitus joka myös myy alueilleen metsästyslupia. Metsähallituksen mailla voi metsästää pienriistaa, hirvieläimiä ja karhuja.
Eräluvat.fi-palvelu listaa yhteensä 123 pienriista-aluetta, joihin voi ostaa luvan palvelun verkkokaupan kautta. Eteläisen Suomen alueella metsästysalueita on kolme: Keihäsjärvi, Evo ja Vesijako. Pienriistaa metsästetään yleensä vuorokausiluvalla, mutta Metsähallitus myy mailleen myös kausi- ja osakausilupia. Kanalintukauden kattavien kausilupien määrä on rajoitettu, eikä niitä saa ostettua Etelä-Suomen alueille lainkaan. Osakausiluvalla tarkoitetaan pienriistan metsästykseen oikeutettavaa lupaa, joka astuu voimaan kanalintukauden loputtua 1.11 ja päättyy keväällä 30.4.
Metsähallituksen luvissa on saaliskiintiöt, jotka perustuvat riistan pisteyttämiseen. Yksi lupapäivä oikeuttaa tiettyyn pistemäärään, jota saaliiksi saadut eläimet vähentävät. Pistekiintiöitä voit harjoitella esimerkiksi Erärepun Lintujahti-pelissä.
Metsästysseuraan liittymällä
Moni mieltää metsästysseuraan liittymisen ainoaksi mahdollisuudeksi päästä metsästämään. Näinhän ei tietenkään ole, mutta seuratoiminta ja omat maat mahdollistavat laajemman sitoutumisen riistanhoitoon kuin päivälupien vuokraus. Sitä paitsi yhdessä harrastaminen on mukavampaa.
Yleisesti on tunnettua, että metsästysseurat eivät ole hirveän hanakoita kasvattamaan jäsenmääräänsä. Kylän seura voi olla pieni ja koostua lähinnä alueen maanomistajista ja heidän jälkikasvustaan, eikä sinne välttämättä ole vieras avosylin tervetullut. Vaikka asiasta foorumeilla usein valitetaankin, menettelytapa on täysin ymmärrettävä: kukapa meistä haluaisi täysin vieraan kulkemaan takapihallemme ase kourassan tyhjentäen pusikko kerrallaan jo ennestään vähät riistavarat. Tätä ennakkoluuloa on vaikea vaimentaa edes rahatukkoa heiluttamalla.
Seurajäsenyyttä kannattaakin hakea ensisijaisesti sellaiseen seuraan, jonne on ennestään joko tuttujen, sukulaisten tai vaikka loma-asunnon kautta joku sidos. Mökkiasukas on kylällä jo tuttu kasvo ja mikäli on antanut itsestään vakiasukkaille reilun kaverin kuvan, voi seurajäsenyys olla mahdollinen. Suosittelijoista ei varmasti ole haittaa ja usein sellaista kysytäänkin.
Pelkällä sähköpostianomuksella seurajäsenyys tuskin heltiää. Jäseneksi mielivän kannattaa pyrkiä esittelemään itsensä paikan päälle esimerkiksi seuran kevätkokouksessa ja varautua kertomaan sekä itsestään, että siitä mitä on valmis tekemään seuran eteen. Monilla seuroilla on käytössä koeaika, jolla pyritään selvittämään tulokkaan todellista luonnetta. Kokelaan koeajan metsästysoikeuksia on mahdollisesti rajoitettu.
Metsästysseuraan haluavan on tärkeää muistaa, että seura ei ole mikään palveluorganisaatio jonka tehtävänä on hyysätä jäseniään. Seuratoiminta antaa paljon, mutta toisaalta vaatii jäseniltään aktiivista osallistumista. Hirviporukan jäsenten odotetaan tulevan joka viikonloppu käskynjakoon niin kauan kun lupia on jäljellä vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria. Muita jäsenen velvoitteita voivat olla mm. talkoisiin osallistuminen, riistan ruokinta, kolmiolaskennat tai pienpetojen aktiivipyynti.
Seurat asettavat jäsenilleen saaliskiintiön pitääkseen alueensa riistarikkaina. Metsäkanalintujen, kauriiden ja peurojen pyyntimääriä on todennäköisesti rajoitettu raskaastikkin, mutta rusakot ja pienpedot ovat todennäköisesti vapaata riistaa.
Monien seurojen toimintaan ja sääntöihin voi nykyaikakauden trendien mukaisesti tutustua webbisivujen kautta. Mikäli metsästysseuran säännöissä lukee, ettei ulkopuolisia oteta jäseniksi, on turha edes yrittää. Yhdistyksen säännöt kun eivät varmasti taivu takiasi.
Kaikilla metsästysseuroilla ei ole omia metsästysalueita vaan toiminta perustuu valtion maiden vuokraamiseen, merilinnustukseen ja muuhun yhteistoimintaan. Tälläiseen seuraan on yleensä helpompi päästä jäseneksi, koska seuralla ei ole mitään "suojeltavaa omaisuutta". Seuratoiminta on hyvä tapa laajentaa omaa osaamistaan ja tutustua muihin metsästäjiin. Tälläistä seuraa etsivän kannattaa tutustua esimerkiksi Uudenmaan alueella toimivaan Espoon Erätovereihin.
Suomessa piisaa järviä ja järvissä yleensä piisaa sorsia. Järville ja joille voi saada ostettua kausiluvan sorsastukseen, mikäli vain tietää mistä kysyä. Oman kokemukseni perusteella kannattaa pitää korvat, silmät ja nettiselain auki ja metsästää itselleen sorsastuslupa esimerkiksi kalastuskuntia koluamalla.
Kalastuskunta on vanha nimi vesialueen osakaskunnalle. Käytännössä kyse on siis jonkin vesialueen omistajista koostuva ryhmittymä. Kalastuskunta ei välttämättä hallinnoi vesialueen metsästystä, eikä myönnä suoraan metsästyslupia, mutta sitä kautta on helppo alkaa selvittämään myönnetäänkö k.o. alueelle vieraslupia ja mistä luvat saa ostaa. Sorsajärviä löytyy reippaasti alle sadan kilometrin säteellä Helsingistä, kunhan vain jaksaa kyntää karttaa.
Mikäli kalusto on kunnossa ja miehistö on merikelpoinen, avautuvat metsästäjälle laajat mahdollisuudet merilinnustaa yleisillä vesialueilla.
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on metsästyslain suoma oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä ja tällaisella alueella olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu. Lisäksi järvissä sijaitsevilla yleisillä vesialueilla olevilla valtion omistamilla saarilla ja luodoilla on oikeus metsästää henkilöllä, jonka kotipaikka on kunnassa, johon yleinen vesialue osaksi tai kokonaan kuuluu taikka johon se rajoittuu. [lähde: Eräluvat: Yleiset vesialueet]
Merilunnustus ei ole metsästysmuodoista yksinkertaisin. Veneen pitää olla merikelpoinen ja syksyn linnustuskautena sääolosuhteet usein haastavat. Moni miehistö on päässyt luodolle, mutta joutunut aallokon takia jäämään vasten tahtoaan yökylään.
Yleisillä metsästysalueilla voi metsästää myös hylkeitä, lähinnä harmaahyljettä, eli hallia, tuota merten citykania, erillisillä pyyntiluvilla. Pyyntiluvat myöntää Riistakeskus kirjallisen hakemuksen perusteella ja tulevalle metsästyskaudelle hakemukset tuli (muistaakseni) jättää heinäkuun loppuun mennessä.
Mikäli merilinnustus on hankalaa, on hylkeenmetsästys perinteisesti ollut vain ns. tosimiehille rajattua hommaa ja vaatii osaavan miehistön ja kaksi venettä: toisen isomman, joka kuljettaa metsästäjät kauas ulkoluodoille ja toimii majoitteena, ja toisen, pienemmän lähestymisveneen. Metsästys tapahtuu kevättalvella jäälauttojen päällä ja seassa ja ampumamatkat ovat pitkiä. Hylkeen metsästykseen kannattaa tutustua vaikka Jahti-lehden 1/2011 Riistakoulu-artikkelin kautta.
Yhteistyössä on voimaa. Tuttavasi saattavat, mikäli kokevat olonsa turvalliseksi kanssasi kun pitelet asetta, ottaa sinut mukaansa metsälle oman seuransa vieraskiintiöllä, kutsua mökillensä sorsastamaan tai vinkata sinulle uusia metsästysmahdollisuuksia joita et itse olisi ymmärtänyt tarkistaa.
Olemalla avoin ja sosiaalinen tutustuu väistämättä ennen pitkää muihin kanssaharrastajiin. Vanhempi väki neuvoo yleensä mielellään aloittelijan alkuun, tai vähintään kertoo kärkkästi kun alokas on töpännyt. Seuratoiminta, ahkera ampumaradalla käyminen ja aktiivinen metsästyskoiraharrastus ovat hyviä tapoja laajentaa tuttavapiiriään.
Tutuistasi saattaa löytyä ns. kaappimetsästäjiä. Kun itse paljastin todellisen karvani alkoi ympäriltäni löytyä tipoittain sellaisia metsästäjiä, joita olin aikaisemmin pitänyt metsääpelkäävinä kaupunkikansalaisina.
Rahalla saa ja hevosella pääsee – aina Afrikkaan asti. Kaupallisia jahtien tarjoajia löytyy runsain mitoin sekä kotimaasta, että lähinaapureista. Moni ulkomaan jahti on trofeemetsästystä, eli lihoja ei saa mukaansa, vaan ne jäävät paikallisten syötäväksi metsästäjien tyytyessä sarvikruunuun, taljaan tai torahampaisiin.
Viron villisikajahdit ovat jo aika hyvin iskostuneet osaksi kotimaista metsästyskulttuuria ja sikajahti onkin monen metsästäjän ensikosketus ulkomailla metsästämiseen. Vähän pidemmälle mielivien matkakohteita ovat mm. Etelä-Afrikan safarijahdit, joiden onnistuessa lopputuloksena on trofee tai pari.
Palveluntarjoajasta riippuen Viron sikajahdista voi saada lihat mukaansa tai vähintään ostaa possua matkaansa käypään kilohintaan. Villisian liha pitää ennen käyttöä varmistaa trikiinivapaaksi. Matkanjärjestäjä pystyy usein masinoimaan testauksen paikallisen eläinlääkärin kautta, mutta testejä ei välttämättä aina tehdä tarvittavalla hartaudella, joten omien testien ottaminen on suotavaa. Viroon jahtiin mielivän kannattaa aloittaa selvitys Terveiset Ravintoketjun Huipulta -blogin seikkaperäisestä Metsästys Virossa -artikkelista.
Palveluitaan aktiivisesti mainostavien tarjoajien lisäksi maksettuihin jahteihin voi päästä ottamalla suoraan yhteyttä metsästysseuroihin, jotka voivat kaupata ylimääräisiä peuralupiaan vieraille. Näitä ei löydä kuin kysymällä.
Suomestakin löytyy alueita, joiden metsästysoikeutta ei vielä ole vuokrattu kenellekkään tai joita käytetään vain sorkkaeläinjahtiin pienriistaoikeuden ollessa vapaata riistaa. Pienpetojahtiin ja koiran juoksuttamiseen riittää pienempikin maapala, mutta sen pitäisi olla järkevän ajomatkan päässä vakiasuinpaikasta.
Metsähallituksen lisäksi suuria maanomistajia ovat kirkot ja kaupungit. Pikainen soitto paljastaa mahdollisuuden päästä käsiksi vuokrasopimukseen.
Pienempiä alueita voi tiedustella suoraan maanomistajilta itseltään. Voihan olla, että se kesämökin vieressä oleva pellonpätkä ei ole metsästyskäytössä ja maanomistaja soisi mielellään kysyjälle oikeuden kyyhkyjahtiin.
Metsästysalueen vuokraajalla on vähintään henkinen velvoite suorittaa alueella riistanhoidollisia toimenpiteitä, kuten pienpetopyyntiä. Päivälupalainen voi astella suoraan valmiiseen pöytään, mutta vuorattuun metsästysalueeseen on hyvä sitoutua eikä päästää riistakantoja retuperälle ahneella metsästyksellä tai laiminlyömällä petojahdin.
Googlella ja erilaisilla karttapalveluilla voi tehdä alustavaa kartoitusta metsästysamahdollisuuksistaan ja koittaa paikallistaa metsästykseen sopivia alueita ja niille lupia myöntäviä tahoja. Ne voivat olla yllättäviäkin: esimerkiksi Kuopion kaupunki myy viikon mittaisia metsästyslupia alueilleen kohtalaisen edullisesti.
Aluetta hakiessa puhelimen käyttökokemus ja selkeä artikulointikyky lasketaan eduksi. Kysymättä ei saa mitään ja oma aktiivisuus on mestästysmahdollisuuksien laajentamisen edellytys. Toki valmiiksi pedattuja palvelupakettejakin löytyy pilvin pimein, mutta todelliset helmet joutuu itse kaivamaan esiin.
Lohdullista on, että vaikka vaivannäköä edellytetään, ei tehtävä ole mahdoton. Mikäli metsästäjä on jahtimuotojen ja saaliseläinten suhteen joustava, löytää hän varmasti tarpeisiinsa soveltuvat jahtimaastot järkevän etäisyyden päästä kotikonnuilta. Liikenteessä kannatta olla tulevaa kautta silmälläpitäen ajoissa ja mikäli soittelurumban aloittaa samantien, voi jo ensi syksynä olla virittelemässä ansarautoja lähimetsiin.
Sekä Metsähallitus että riistakeskus ovat viime vuosina kehittäneet metsästäjille suunnattuja palveluitaan parempaan suuntaan. Seuraavaksi vuorossa on Metsähallituksen saalispalautejärjestelmä. Annettu palaute mahdollistaa rohkeammat lupamäärät.
Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen ryhtyminen on pyörinyt pitkään mielessäni. Olen ladannut kiväärin patruunoita jo pidemmän tovin, mutta haulipaukut olen ostanut suosiolla hovitoimittajiltani. Haulikon panosten lataaminen itse mahdollistaa kuitenkin tehdaspaukkuja paremman suorituskyvyn ja patruunan sovittamisen juuri omalle aseelleen sopivaksi. Vaikka rahan säästäminen ei ole samaa luokkaa kiväärinpatruunoiden itselataamisen kanssa, ovat itseladatut haulikon patruunat premium-paukkuja halvempia.
Joulua ja uutta vuotta odoteltaessa on hyvää aikaa tyhjentää pakkasta ja loihtia riistaherkkuja ennen viikon perinneruokakuuria. Valmistin viikonloppuna arkun pohjalta paljastuneen koppelon Kotilieden sivuilta löytämälläni Jahtimiehen metsopaisti -reseptillä.