Suomessa piisaa riistarikkaita metsiä ja järviä, mutta luvatta ei metsämies pääse niiden antimista nauttimaan. Metsästyksen aloittamista harkitsevalle yksi kynnyskysymys voikin olla epätietoisuus omista metsästysmahdollisuuksista. Onneksi ongelmaan on kuitenkin useampi ratkaisu.
Metsästysoikeus on Suomessa sidottu maanomistukseen. Omilla mailla saa metsästää kaikkea sallittua riistaa ja tämän metsästysoikeuden voi vuokrata eteenpäin, joko korvauksesta tai vastikkeetta. Metsästysluvan haltija voi myöntää alueelle metsästykseen oikeuttavia, yleensä määräaikaisia metsästyslupia. Niille meistä, jotka eivät ole maanomistajia eivätkä sellaiseksi halua ovat metsästysluvan hankkiminen tai metsästysoikeuden vuokraus ainoat tavat päästä jahtiin. Edellisistä helpoin tapa mahdollistaa itsensä toteuttaminen metsästyksen parissa ovat metsästysluvat.
Metsästys omalla pihalla
Kyllä, tämäkin on vaihtoehto, tosin melkoisen rajoitettu sellainen. Mikäli tontti on omasi, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista siihen, että asennat sinne muutamat hetitappavat raudat ja alat harventaa kotipiirisi pienpetokantaa.
Vaikka metsästys pihapiirissä onnistuukin, tuliaseen käyttö ei välttämättä ole sallittua. Metsästyksessä tuliasetta ei saa käyttää 150m lähempänä asuttua rakennusta (naapuria). Ampumaharjoitteluahan hajurako ei koske, mutta taajama-alueella paukuttelu johtaa enemmän kuin todennäköisesti karhuryhmän kutsumiseen paikalle. En suosittele.
Valtion maille
Maattomalle metsästäjälle helpoin tapa päästä metsästämään on ostaa metsästyslupa valtion maille. Valtion metsiä hallinnoi Metsähallitus joka myös myy alueilleen metsästyslupia. Metsähallituksen mailla voi metsästää pienriistaa, hirvieläimiä ja karhuja.
Eräluvat.fi-palvelu listaa yhteensä 123 pienriista-aluetta, joihin voi ostaa luvan palvelun verkkokaupan kautta. Eteläisen Suomen alueella metsästysalueita on kolme: Keihäsjärvi, Evo ja Vesijako. Pienriistaa metsästetään yleensä vuorokausiluvalla, mutta Metsähallitus myy mailleen myös kausi- ja osakausilupia. Kanalintukauden kattavien kausilupien määrä on rajoitettu, eikä niitä saa ostettua Etelä-Suomen alueille lainkaan. Osakausiluvalla tarkoitetaan pienriistan metsästykseen oikeutettavaa lupaa, joka astuu voimaan kanalintukauden loputtua 1.11 ja päättyy keväällä 30.4.
Metsähallituksen luvissa on saaliskiintiöt, jotka perustuvat riistan pisteyttämiseen. Yksi lupapäivä oikeuttaa tiettyyn pistemäärään, jota saaliiksi saadut eläimet vähentävät. Pistekiintiöitä voit harjoitella esimerkiksi Erärepun Lintujahti-pelissä.
Metsästysseuraan liittymällä
Moni mieltää metsästysseuraan liittymisen ainoaksi mahdollisuudeksi päästä metsästämään. Näinhän ei tietenkään ole, mutta seuratoiminta ja omat maat mahdollistavat laajemman sitoutumisen riistanhoitoon kuin päivälupien vuokraus. Sitä paitsi yhdessä harrastaminen on mukavampaa.
Yleisesti on tunnettua, että metsästysseurat eivät ole hirveän hanakoita kasvattamaan jäsenmääräänsä. Kylän seura voi olla pieni ja koostua lähinnä alueen maanomistajista ja heidän jälkikasvustaan, eikä sinne välttämättä ole vieras avosylin tervetullut. Vaikka asiasta foorumeilla usein valitetaankin, menettelytapa on täysin ymmärrettävä: kukapa meistä haluaisi täysin vieraan kulkemaan takapihallemme ase kourassan tyhjentäen pusikko kerrallaan jo ennestään vähät riistavarat. Tätä ennakkoluuloa on vaikea vaimentaa edes rahatukkoa heiluttamalla.
Seurajäsenyyttä kannattaakin hakea ensisijaisesti sellaiseen seuraan, jonne on ennestään joko tuttujen, sukulaisten tai vaikka loma-asunnon kautta joku sidos. Mökkiasukas on kylällä jo tuttu kasvo ja mikäli on antanut itsestään vakiasukkaille reilun kaverin kuvan, voi seurajäsenyys olla mahdollinen. Suosittelijoista ei varmasti ole haittaa ja usein sellaista kysytäänkin.
Pelkällä sähköpostianomuksella seurajäsenyys tuskin heltiää. Jäseneksi mielivän kannattaa pyrkiä esittelemään itsensä paikan päälle esimerkiksi seuran kevätkokouksessa ja varautua kertomaan sekä itsestään, että siitä mitä on valmis tekemään seuran eteen. Monilla seuroilla on käytössä koeaika, jolla pyritään selvittämään tulokkaan todellista luonnetta. Kokelaan koeajan metsästysoikeuksia on mahdollisesti rajoitettu.
Metsästysseuraan haluavan on tärkeää muistaa, että seura ei ole mikään palveluorganisaatio jonka tehtävänä on hyysätä jäseniään. Seuratoiminta antaa paljon, mutta toisaalta vaatii jäseniltään aktiivista osallistumista. Hirviporukan jäsenten odotetaan tulevan joka viikonloppu käskynjakoon niin kauan kun lupia on jäljellä vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria. Muita jäsenen velvoitteita voivat olla mm. talkoisiin osallistuminen, riistan ruokinta, kolmiolaskennat tai pienpetojen aktiivipyynti.
Seurat asettavat jäsenilleen saaliskiintiön pitääkseen alueensa riistarikkaina. Metsäkanalintujen, kauriiden ja peurojen pyyntimääriä on todennäköisesti rajoitettu raskaastikkin, mutta rusakot ja pienpedot ovat todennäköisesti vapaata riistaa.
Monien seurojen toimintaan ja sääntöihin voi nykyaikakauden trendien mukaisesti tutustua webbisivujen kautta. Mikäli metsästysseuran säännöissä lukee, ettei ulkopuolisia oteta jäseniksi, on turha edes yrittää. Yhdistyksen säännöt kun eivät varmasti taivu takiasi.
Kaikilla metsästysseuroilla ei ole omia metsästysalueita vaan toiminta perustuu valtion maiden vuokraamiseen, merilinnustukseen ja muuhun yhteistoimintaan. Tälläiseen seuraan on yleensä helpompi päästä jäseneksi, koska seuralla ei ole mitään ”suojeltavaa omaisuutta”. Seuratoiminta on hyvä tapa laajentaa omaa osaamistaan ja tutustua muihin metsästäjiin. Tälläistä seuraa etsivän kannattaa tutustua esimerkiksi Uudenmaan alueella toimivaan Espoon Erätovereihin.
Sorsajahtiin lähijärvelle tai ulkoluodoille alli- ja hallijahtiin
Suomessa piisaa järviä ja järvissä yleensä piisaa sorsia. Järville ja joille voi saada ostettua kausiluvan sorsastukseen, mikäli vain tietää mistä kysyä. Oman kokemukseni perusteella kannattaa pitää korvat, silmät ja nettiselain auki ja metsästää itselleen sorsastuslupa esimerkiksi kalastuskuntia koluamalla.
Kalastuskunta on vanha nimi vesialueen osakaskunnalle. Käytännössä kyse on siis jonkin vesialueen omistajista koostuva ryhmittymä. Kalastuskunta ei välttämättä hallinnoi vesialueen metsästystä, eikä myönnä suoraan metsästyslupia, mutta sitä kautta on helppo alkaa selvittämään myönnetäänkö k.o. alueelle vieraslupia ja mistä luvat saa ostaa. Sorsajärviä löytyy reippaasti alle sadan kilometrin säteellä Helsingistä, kunhan vain jaksaa kyntää karttaa.
Mikäli kalusto on kunnossa ja miehistö on merikelpoinen, avautuvat metsästäjälle laajat mahdollisuudet merilinnustaa yleisillä vesialueilla.
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on metsästyslain suoma oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä ja tällaisella alueella olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu. Lisäksi järvissä sijaitsevilla yleisillä vesialueilla olevilla valtion omistamilla saarilla ja luodoilla on oikeus metsästää henkilöllä, jonka kotipaikka on kunnassa, johon yleinen vesialue osaksi tai kokonaan kuuluu taikka johon se rajoittuu. [lähde: Eräluvat: Yleiset vesialueet]
Merilunnustus ei ole metsästysmuodoista yksinkertaisin. Veneen pitää olla merikelpoinen ja syksyn linnustuskautena sääolosuhteet usein haastavat. Moni miehistö on päässyt luodolle, mutta joutunut aallokon takia jäämään vasten tahtoaan yökylään.
Yleisillä metsästysalueilla voi metsästää myös hylkeitä, lähinnä harmaahyljettä, eli hallia, tuota merten citykania, erillisillä pyyntiluvilla. Pyyntiluvat myöntää Riistakeskus kirjallisen hakemuksen perusteella ja tulevalle metsästyskaudelle hakemukset tuli (muistaakseni) jättää heinäkuun loppuun mennessä.
Mikäli merilinnustus on hankalaa, on hylkeenmetsästys perinteisesti ollut vain ns. tosimiehille rajattua hommaa ja vaatii osaavan miehistön ja kaksi venettä: toisen isomman, joka kuljettaa metsästäjät kauas ulkoluodoille ja toimii majoitteena, ja toisen, pienemmän lähestymisveneen. Metsästys tapahtuu kevättalvella jäälauttojen päällä ja seassa ja ampumamatkat ovat pitkiä. Hylkeen metsästykseen kannattaa tutustua vaikka Jahti-lehden 1/2011 Riistakoulu-artikkelin kautta.
Ystävien kautta vierasluvalla
Yhteistyössä on voimaa. Tuttavasi saattavat, mikäli kokevat olonsa turvalliseksi kanssasi kun pitelet asetta, ottaa sinut mukaansa metsälle oman seuransa vieraskiintiöllä, kutsua mökillensä sorsastamaan tai vinkata sinulle uusia metsästysmahdollisuuksia joita et itse olisi ymmärtänyt tarkistaa.
Olemalla avoin ja sosiaalinen tutustuu väistämättä ennen pitkää muihin kanssaharrastajiin. Vanhempi väki neuvoo yleensä mielellään aloittelijan alkuun, tai vähintään kertoo kärkkästi kun alokas on töpännyt. Seuratoiminta, ahkera ampumaradalla käyminen ja aktiivinen metsästyskoiraharrastus ovat hyviä tapoja laajentaa tuttavapiiriään.
Tutuistasi saattaa löytyä ns. kaappimetsästäjiä. Kun itse paljastin todellisen karvani alkoi ympäriltäni löytyä tipoittain sellaisia metsästäjiä, joita olin aikaisemmin pitänyt metsääpelkäävinä kaupunkikansalaisina.
Maksetut jahdit kotimaassa ja ulkomailla
Rahalla saa ja hevosella pääsee – aina Afrikkaan asti. Kaupallisia jahtien tarjoajia löytyy runsain mitoin sekä kotimaasta, että lähinaapureista. Moni ulkomaan jahti on trofeemetsästystä, eli lihoja ei saa mukaansa, vaan ne jäävät paikallisten syötäväksi metsästäjien tyytyessä sarvikruunuun, taljaan tai torahampaisiin.
Viron villisikajahdit ovat jo aika hyvin iskostuneet osaksi kotimaista metsästyskulttuuria ja sikajahti onkin monen metsästäjän ensikosketus ulkomailla metsästämiseen. Vähän pidemmälle mielivien matkakohteita ovat mm. Etelä-Afrikan safarijahdit, joiden onnistuessa lopputuloksena on trofee tai pari.
Palveluntarjoajasta riippuen Viron sikajahdista voi saada lihat mukaansa tai vähintään ostaa possua matkaansa käypään kilohintaan. Villisian liha pitää ennen käyttöä varmistaa trikiinivapaaksi. Matkanjärjestäjä pystyy usein masinoimaan testauksen paikallisen eläinlääkärin kautta, mutta testejä ei välttämättä aina tehdä tarvittavalla hartaudella, joten omien testien ottaminen on suotavaa. Viroon jahtiin mielivän kannattaa aloittaa selvitys Terveiset Ravintoketjun Huipulta -blogin seikkaperäisestä Metsästys Virossa -artikkelista.
Palveluitaan aktiivisesti mainostavien tarjoajien lisäksi maksettuihin jahteihin voi päästä ottamalla suoraan yhteyttä metsästysseuroihin, jotka voivat kaupata ylimääräisiä peuralupiaan vieraille. Näitä ei löydä kuin kysymällä.
Vuokraamalla metsästysalueen
Suomestakin löytyy alueita, joiden metsästysoikeutta ei vielä ole vuokrattu kenellekkään tai joita käytetään vain sorkkaeläinjahtiin pienriistaoikeuden ollessa vapaata riistaa. Pienpetojahtiin ja koiran juoksuttamiseen riittää pienempikin maapala, mutta sen pitäisi olla järkevän ajomatkan päässä vakiasuinpaikasta.
Metsähallituksen lisäksi suuria maanomistajia ovat kirkot ja kaupungit. Pikainen soitto paljastaa mahdollisuuden päästä käsiksi vuokrasopimukseen.
Pienempiä alueita voi tiedustella suoraan maanomistajilta itseltään. Voihan olla, että se kesämökin vieressä oleva pellonpätkä ei ole metsästyskäytössä ja maanomistaja soisi mielellään kysyjälle oikeuden kyyhkyjahtiin.
Metsästysalueen vuokraajalla on vähintään henkinen velvoite suorittaa alueella riistanhoidollisia toimenpiteitä, kuten pienpetopyyntiä. Päivälupalainen voi astella suoraan valmiiseen pöytään, mutta vuorattuun metsästysalueeseen on hyvä sitoutua eikä päästää riistakantoja retuperälle ahneella metsästyksellä tai laiminlyömällä petojahdin.
Yhteenveto
Googlella ja erilaisilla karttapalveluilla voi tehdä alustavaa kartoitusta metsästysamahdollisuuksistaan ja koittaa paikallistaa metsästykseen sopivia alueita ja niille lupia myöntäviä tahoja. Ne voivat olla yllättäviäkin: esimerkiksi Kuopion kaupunki myy viikon mittaisia metsästyslupia alueilleen kohtalaisen edullisesti.
Aluetta hakiessa puhelimen käyttökokemus ja selkeä artikulointikyky lasketaan eduksi. Kysymättä ei saa mitään ja oma aktiivisuus on mestästysmahdollisuuksien laajentamisen edellytys. Toki valmiiksi pedattuja palvelupakettejakin löytyy pilvin pimein, mutta todelliset helmet joutuu itse kaivamaan esiin.
Lohdullista on, että vaikka vaivannäköä edellytetään, ei tehtävä ole mahdoton. Mikäli metsästäjä on jahtimuotojen ja saaliseläinten suhteen joustava, löytää hän varmasti tarpeisiinsa soveltuvat jahtimaastot järkevän etäisyyden päästä kotikonnuilta. Liikenteessä kannatta olla tulevaa kautta silmälläpitäen ajoissa ja mikäli soittelurumban aloittaa samantien, voi jo ensi syksynä olla virittelemässä ansarautoja lähimetsiin.
Hyvä ja tarpeellinen blogaus. Itseltänikin kysellään usein näistä metsästysmahdollisuuksista. Hienoa, että nyt voin linkata kysyjät tähän artikkeliin :)
Kiitti, mutta tämähän on vasta pintaraapaisu kaikista mahdollisuuksista mitä kotimaisella metsästäjällä on omien rajojemme sisällä ja niiden ulkopuolella :) Muun muassa erälle.netin foorumilla joku kertoi, että oli saanut omalta seurakunnaltaan mahdollisuuden pienpetojahtiin ilmaiseksi. Listoja siis varmasti tarvitaan lisää, jotta saataisiin kaikki vinkit aloittelijalle kirjoihin ja kansiin!
Metsästysmahdollisuuksia kyllä olisi, ja tilaa varmaan kaikille metsästäjille, mutta kun seurat ovat yleensä muutaman juntin vallassa tai muutaman junttimaanomistajan vallassa. Tarkoittaa että silloin ei oteta metsästämään, vaikka ei olisi mitään järkevää perustelua sille miksi ei oteta. Järkevä perustelu EI OLE se että ” se on tuntematon” tai ” se voi ampua meiltä riistaa ( mitä me ei edes metsästetä itse )”. Ei ole myöskään järkevä perustelu se – nyt puhun omasta tapauksestani – että pari-kolme nimeltä mainitsematonta maanomistajaa olisi väittänyt että olin aikaisemmin seurassa ollessani ajellut autolla laillisesti metsäteitä liian paljon. Siis väite mitä ei millään tavoin todisteta, eikä siitä anneta ottaa selvää eikä kysyä, aiheuttaa sen että minua ei oteta seuraan. Tietenkin tämäkin on vain seuran pj:n väite, mutta rohkenen uskoa häntä. Suurin syy siihen että täällä on suuri joukko maattomia metsästäjiä on yksinkertainen ja julma, mutta tosi: suurin osa suomalaisista metsästäjistä on selkärangattomia kusipäitä, jotka nuoleskelevat typerien ja valehtelevien ( kyseessä voi tietenkin olla valehtelu myös seuran puheenjohtajan taholta ) maanomistajien pyllyä vain saadakseen mahdollisuuden päästä ampumaan kesyjä pullasorsia, kyyhkysiä ja puolikesyjä rusakoita ( nyt puhun lähinnä etelä-Suomen metsästäjistä ). Että joitakin metsästäjiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja väärin, se ei hetkauta näitä matosia tippaakaan. Onneksi on mahdollisuus päästä esim. Evolle metsästämään, ja hyvä se. Kukapa oikeastaan haluaakaan – paitsi nuo selkärangattomat nuoleskelijat – metsästää mailla missä suurin energia laitetaan toisten kyttäämiseen ja paskan puhumiseen. Ei ainakaan kukaan OIKEA metsämies . . .
Täällä missä asun, ei metsästetä kanalintuja juuri lainkaan ja niitä on sen verran että hyvinkin voisi päästää muutaman maattoman metsästäjän kävelemään metsiin ja pari ampumaankin. Samoin on jänisten laita. Maat ovat monessa suhteessa hyödyntämättömät, ainoastaan sen pyhän hirvijahdin aikaan on porukkaa liikkeellä metsissä. Turha väittää etteikö niihin metsiin – jos nyt täällä voi metsistä puhua, enemmänkin risukkoja ja hakkuuaukeita – sopisi muutama kaveri kävelemään. Eihän metsästäjät oikeastaan ole liikkeellä sen takia että saavat paukutella mielin määrin kaikkea liikkuvaa, vaan enemmänkin luontoelämyksen takia. Mutta tämä kullankallis kateus! Jengi ei halua että joku ampuu teeren, vaikka he eivät itse koko lintua edes metsästä. Sairasta, sanon minä. Mutta verrattuna tuohon upeaan länsinaapuriin Ruotsiin ( asuin siellä 29 v. ja kadun joka päivä että muutin takaisin Junttilandiaan! ), maahan missä kanalintua metsästetään yli viisi kuukautta, kiintiöistä ei juuri puhuta koskapa jostain syystä siellä lintuja riittää – johtuisikohan järkevämmistä metsästäjistä -, olemme täällä oi kalliissa Suomenmaassa juntteja ja typeryksiä, kateellisia kyttääjiä ja vieläpä huonoja metsästäjiä! Olen puhunut!
Seuroja on onneksi vähemmänkin katkeria :) Ja jos eivät huoli jäseneksi, niin aina voi kysellä kausilupaa – hirvijahtiin sillä harvemmin pääsee, mutta lintua ja jänistä voi päästä jahtailemaan.
Hieno artikkelin ja tarpeellinen kun on tosiaan paljon seuraan kuulumattomia, jotka haluaisit harrastaa metsästystä, mutta ei välttämättä tiedä noista mahdollisuuksista. itse kun kuulun kolmeenkin eri metsästys seuraan niin jahtimaita on riittävästi, vaan kaikilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia. Ja paljon on minullakin käynyt vieraita jahdissa ja on se hyvässä porukassa mukava pitää jahtia :)
Vierasjahdit tosiaan on hyvä tapa tutustua uusiin paikkoihin. Mukavaa, että olet jaksanut vieraita ottaa!
Yleisesti ottaen vallalla tuntuu olevan käsitys, että metsästysseuraan kuuluminen on edellytys jahtimaille pääsystä, mutta se on karkean virheellinen. Seuraan pääsemisen vaikeudesta ei sen sijaan liioitella, etelä-suomalaiselle se on vaikeaa. Uskon kuitenkin vahvasti seurojen oikeuteen valita itse jäsenensä, vaikka se kuinka kurjalta muista tuntuisikin.
Valtion mailla piisaa lintuja ja jänistä ja sinne on helppo lähteä viikonlopuksi kunhan vain on auto alla. Hirviluvatkin on helppo hakea, kunhan vain saa porukan kasaan. Rahalla metsästävän ei tarvitse murehtia seuran velvollisuuksista kuten maksuista, ruokinnasta, talkoista tai läsnäolovelvollisuudesta syksyn hirvijahdeissa. Sen (kotiseudun seurassa metsästävän espoolaisen) harmituksen voi vain kuvitella kun sarvipäitä ei saada tonttiin tunaroinnin takia ja jahti jatkuu pitkälle syksyyn, siinä niitä kilometrejä sitten kertyykin kun joka viikonloppu ajaa jonnekkin Suomen sydänmaille oman seuran hirvijahtiin.
Miten tuo kolmeen seuraan kuuluminen sinulla toimii, joudutko urakoimaan kunnolla seurojen eteen vai pääsetkö helpolla? Ilmeisesti seurat on kuitenkin kohtalaisen lähellä kotipaikkojasi?
Hei. Osaatko sanoa, saanko ”metsästää” jousella omalla maalla omassa pihapiirissäni rauhoittamattomia eläimiä, kuten mm. harakoita ja rastaita . Seuraavaan naapuriin matkaa kilometrin verran.
Etäisyyden puolesta tuo kilometrihan riittää. Metsästyslaissa mainitaan muita sääntöjä, kuten että tappaminen ei saa aiheuttaa vaaraa eikä siinä saa käyttää erikseen kiellettyjä pyyntivälineitä (kts. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#a615-1993).
Jousen kannalta on huomioitavaa, että varsijousi on kiellettyjen välineiden listalla riippumatta siitä onko eläin rauhoitettu vai ei. Lisäksi nuolen kärjen on oltava asianmukainen, taulukärki aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, eikä eläin kuole heti, joten sekin on (todennäköisesti) lain mukaan kielletty.
Jousen käyttämisestä metsästysaseena löydät lisätietoa täältä: http://www.jousimetsastys.fi/wp/perustietoa-jousimetsastyksesta/lainsaadanto-suomessa/
Varmaksi en laintulkinnan puolesta osaa sanoa, mutta tarpeeksi jäykkä jousi metsästyskärjellä varustettuna saattaa täyttää lain vaatimukset tapauksessasi.
Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on metsästyslain suoma oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä ja tällaisella alueella olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu. Lisäksi järvissä sijaitsevilla yleisillä vesialueilla olevilla valtion omistamilla saarilla ja luodoilla on oikeus metsästää henkilöllä, jonka kotipaikka on kunnassa, johon yleinen vesialue osaksi tai kokonaan kuuluu taikka johon se rajoittuu. [lähde: Eräluvat: Yleiset vesialueet]
Moro! Voisitko selitä. Jos olen Tamperelainen saanko ”metsästää” jousella oma venelta Pyhäjarveen vesialueella ilman luvat?
Suoriltaan en osaa kysymykseesi vastata. Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen Riistanhoitoyhdistykseen. Mikäli metsästys ei ilman lupia onnistu, voivat he ehkä neuvoa mistä lupia kannattaa kysellä.