Haulikon patruunoiden lataaminen itse – tarvikkeet ja materiaalit

Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen ryhtyminen on pyörinyt pitkään mielessäni. Olen ladannut kiväärin patruunoita jo pidemmän tovin, mutta haulipaukut olen ostanut suosiolla hovitoimittajiltani.

Haulikon panosten lataaminen itse mahdollistaa kuitenkin tehdaspaukkuja paremman suorituskyvyn ja patruunan sovittamisen juuri omalle aseelleen sopivaksi. Vaikka rahan säästäminen ei ole samaa luokkaa kiväärinpatruunoiden itselataamisen kanssa, ovat itseladatut haulikon patruunat premium-paukkuja halvempia.

Reseptin noudattaminen on avain turvalliseen lataamiseen

Mainitsen nyt tässä hyvien tapojen mukaan erikseen, että en ota minkään valtakunnan vastuuta tämän tekstin oikeellisuudesta, latausresepteistä tai mistään muustakaan :)

Haulikon patruunat ladataan aina sopivan reseptin mukaisesti. Latauksien kehittelyä ei voi tehdä ylipainemerkkien perusteella. Jos omavalmistepatruunan laukaisun jälkeen hylsyn kanta on laajentunut tai hylsy jämähtänyt pesään, nallin iskurinjälki palautunut, nalli puhjennut tai lentänyt ulos hylsystä ollaan jo raskaasti vaarallisen piipunpaineen puolella. Turvallinen reseptien kehittäminen vaatii haulikkoon kiinnitettävän painemittarin sekä nopeusmittarin.

Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen tarvittavia latauslaitteita ja -tarvikkeita maahantuova Nordhunter on viime aikoina tehnyt reippaasti töitä kehitellen maahantuomilleen komponenteille sopivia reseptejä. Sain heiltä laitteet ja tarvikkeet lainaan ja talven- ja kevään aikana Metsälle valistaa lukijoitansa tässä käsityötaidossa.

Miksi ladata haulikon patruunat itse

Harrastamiseenhan ei vaadita järkisyitä ja latailu on mukavaa tekemistä. Jos investointiaan pitää perustella itselleen tai vaimoväelle, voi touhua puoltaa sillä, että itse lataamalla saa priimaa patruunaa järkihintaan.

Paras haulikon patruuna ottaa huomioon lain, aseen sekä ampujan tarpeet. Vesilinnut ammutaan vahtoehtomateriaalilla, joka voi olla lyijyä kevyempää (teräs) tai raskaampaa (volframi, eli tungsten) – muuhun metsästykseen käytetään useimmiten lyijyä. Ampuja puolestaan voi preferoida tiukkoja latauksia ja sietää kovaa rekyyliä, toinen puolestaan pärjää lussummallakin. Aseet ovat yksilöitä ja joku patruuna käy paremmin yhdessä kuin toisessa aseessa. Piipun supistuksella tai valitulla supistajalla on myös suuri merkitys patruunan käynnille.

Järjestelmällinen ihminen löytää kyllä ennen pitkää kaikki tarpeensa täyttävän tehdaspatruunan. Siinä vaiheessa paukkua kannattaa hamstrata kaapit täyteen, sillä valmistajatkin päivittävät reseptejään tai patruunan valmistus saatetaan lopettaa.

Lataamalla patruunansa itse on sopivan yhdistelmän hakeminen kohtuullisen helppoa, sillä testiä varten ei tarvitse ostaa kokonaista rasiaa kerralla. Lataamalla ja koeampumalla pari patruunaa kerrallaan saa nopeasti selville mikä kokonaisuus toimii itselle ja omalle aseelleen parhaiten.

Säästääkö itselataamalla

Yksinään hinta ei ole mielestäni riittävä syy lataamaan haulikonpatruunansa itse. Yksittäisen (teräs) patruunan kustannus koostuu seuraavista komponenteista:

• Nallitettu hylsy (Maxam), 0,18 € (pelkkä nalli 0,09 €)
• Välitulppa (Gualandi Magnum Super G), 0,05 €
• Teräshauli (Steel Shot), 30 g, 0,13 €
• Ruuti (Hodgdon Longshot), 1,7 g, 0,33 €

Yllämainitulla kokoonpanilla hinnaksi tulee vajaa 70 senttiä per patruuna. Vielä matalampaan hintaan pääsee, mikäli korvaa Hodgdonin ruudin hieman edullisemmalla Vihtavuorella. Silloin patruunan hinnaksi voidaan laskea n.50 senttiä. Jos sortaa lintunsa maahan aina halvimmalla paukulla mitä kaupasta löytyy, ei itselataamalla saavuteta hintaetua mutta rahalleen saa paljon paremman vastineen. Premium-patruunoihin, joita itseladatut paremmin vastaavat, verrattuna hintaero on kaksinkertainen itseladattujen eduksi. Parinsadan metsästyspatruunan vuosivaudilla paukuteltuna neljänsadan euron investointi maksaisi itsensä takaisin neljässä vuodessa.

Volframia ladattaessa yksistään 32 g KillerShot Tungsten 18 -haulia kustantaa 3,80 €, joten kokonaisen patruunan hinnaksi tulee hieman alle neljä ja puoli euroa. Ainoa saatavilla oleva painavalla 18 g/cm³ volframilla ladattu patruuna on UnA-tehdaspatruuna jonka hinta on lähes 15 €/kpl.

Edullisempia volframilla ladattuja tehdaspatruunoita kyllä löytyy, esimerkiksi Gyttorpin Silver, mutta niissä käytetään painoltaan lyijyä vastaavaa 12 g/cm³ volframiseosta, joka on kaukana KillerShotin painosta.

Haulikon patruunan komponentit

Haulikon patruuna koostuu tyypillisesti alla listatuista osista. Kokoonpanot voivat kuitenkin vaihdella perustylsästä aina hyvinkin eksoottisiin ratkaisuihin.

Hylsy ja nalli

Patruunoiden pakertaja voi käyttää kertaalleen ammuttua hylsyä nallittamalla sen uudestaan tai ostaa kaupasta suoraan valmiiksi nallitettuja hylsyjä. Haulikon hylsyn voi ladata uudestaan muutamia kertoja, mutta käytettyjen hylsyjen käyttäjän tulee tarkistaa kierrätyshylsy huolellisesti jokaisen latauskerran välissä ja hylätä epäilyttävät yksilöt.

Hylsyjen ja nallien rakenteissa on eroja. Lataajan pitää huomioida, että kahden ulkoisesti saman näköisen hylsyn sisämitoissa ja rakenteessa voi olla merkittäviä eroja jotka vaikuttavat valmiin patruunan painearvoihin.

Ruuti

Haulikonpatruunan ajoaineena käytetään tarkoitukseen sopivaa ruutia. Itse aloitin hankkimalla purkin Hodgdonin Longshot-ruutia, joka on raskaille metsästyslatauksille sopiva pyöreä lehtiruuti, jolla voi lähettää ilmoille lyijyä kevyempiä ja raskaampia materiaaleja. Nordhunterin latausresepteissä käytetään Longshotin ohella Vihtavuoren ja Alliantin ruuteja.

Välitulppa

Välitulpan tarkoituksena on erottaa haulilasti ruutikaasusta ja toimia kelkkana joka kuljettaa haulit ulos piipusta. Haulit sisäänsä sulkeva välitulppa suojaa piipun seinämiä kovilta haulimateriaaleilta. Tulpan pitää lisäksi olla sopivan kokoinen niin, että se täyttää patruunan sisällä olevan ylimääräisen tilan.

Tulppia siis piisaa jokaiseen kokoon ja makuun. Ja kuten muussakin haulikon patruunoiden lataamisen liittyvässä, suosittelen vahvasti jättämään soveltamisen väliin ja pitäytymään resepteissä mainituissa välitulpissa. Välitulppa vaikuttaa nimittäin patruunan komponenteistä eniten patruunan painearvoon ja käyttämällä muuten samoja komponentteja, mutta erilaista välitulppaa voi painearvo vaihdella jopa useita satoja bareja.

Joissain resepteissä välitulppien käyttö voi olla erittäinkin monipuolista. Esimerkiksi Nordhunterin volframilastille suunnitellussa reseptissä käytetään normaalin 12 kaliiperin muovitulpan lisäksi huopavälitulppaa ja mylar-kalvoa. Kalvoa käytetään joissain lyijyä kovemmille materiaaleille tarkoitetuissa resepteissä tuomaan lisäsuojaa piipulle.

Haulit

Yleisimmät itselataajan käyttämät haulimateriaalit ovat lyijy, teräs ja volframi (englanniksi tungsten). Päämateriaali ei kuitenkaan kerro kaikkea tarvittavaa, sillä sekoitteet ja pinnoitteet ovat yleisiä. Volframi on itselataajan kannalta mielenkiintoisin ja kyky tuottaa itse järkihintaisia tungsteenipaukkuja on usein osasyy latausharrastuksen aloittamiselle.

Tiheys on yksi haulimateriaalin merkittävistä ominaisuuksista. Teräksen tiheys on 7,9 g/cm³, lyijyn 11,3 g/cm³ ja parhaat haulikossa käytettävät volframiseokset 18 g/cm³. Luvut kertovat meille, että lyijy on 1,4 kertaa terästä painavampi materiaali ja että volframi painaa 1,6 kertaa lyijyn verran. Siksi samankokoisia murkuloita vakionopeudella heiteltäessä napsahtaa volframihauli kaikista kipeimmin.

Kuten aiemmin totesin, volframeissakin on keskinäisiä eroja. KillerShot Tungsten 18 -haulien ja vaikapa Gyttorp Silver -patruunoihin ladatun tungstenin tiheysero on kokonaista 6 g/cm³!

 

Tavara- ja tarvikepaljous

Materiaalin lisäksi jälleenlataaja tarvitsee tarkoitukseen soveltuvan laitteiston. Yksinkertaisimmillaan se koostuu latausprässistä, sopivasta ruudin ja haulimateriaalin annostelijasta ja tarkasta vaa’asta.

Latausprässi

Kuten luodikon panosten latauksessa, suositellaan haulikon patruunoiden latausta aloittavalle yksivaiheista latausprässiä progressiivisen patruunatehtaan sijaan.

Haulikon patruunoita ladattaessa prässi ostetaan sille kaliiperille mitä aiotaan ladata. Kaliiperikohtaiset osat voi toki vaihtaa, mutta verrattuna luodikkopuoleen vaatii vaihtaminen melkoisen määrän askartelua.

Mayville Engineering Companyn (MEC) Jr. 600 Mark V -patruunaprässi on yksi suosituimmista latausvärkeistä haulikon patruunoiden itselataajien keskuudessa. Sillä ladataan yksi patruuna kerrallaan siirtämällä sitä vaiheittain läpi latauspuristimen viiden työstöaseman.

• Ensimmäisessä asemassa työkalu poistaa käytetystä hylsystä nallin ja pienentää laukauksen johdosta laajentuneen hylsyn messinkikannan alkuperäisiin mittoihinsa.
• Toisessa vaiheessa asennetaan uusi nalli hylsyyn
• Kolmannessa työstöpisteessä tehdään useampi vaihe. Ensin annostellaan ruuti työntämällä hauli- ja ruutiannostelijaa vasemmalle, sitten asennetaan välitulppa ja viimeiseksi annostellaan haulit siirtämällä annostelija takaisin oikealle
• Neljännessä asemassa tehdään esistuukkaus, eli aloitetaan hylsyn sulkeminen
• Viidennessä asemassa hylsy suljetaan

Jr 600 latausprässiin on saatavilla erillinen muunnossarja teräshaulien lataamista varten. Maahantuojan mukaan sitä kuitenkin tarvitaan vain suurempia (yli 3,5 mm) teräshauleja ladattaessa ja olenkin itse ladannut 3,25 mm teräshaulit vakiokokoonpanolla ilman ensimmäistäkään ongelmaa.

Universaaliannostelija

Haulikon patruunoita ladatessa annostellaan ruuti ja haulit tilavuuteen perustuvalla annostelijalle. Laitteen mukana tuleva annostelija töräyttää noin 32 g hauleja ja ruutipuolelle asennettavan ruutiholkin määräämän satsin ruutia. Kaikki pelaa mainiosti niin kauan kun haluttu haulimäärä vastaa tankoon stanssattua volyymiä ja ruutiakaan ei kaivata holkkien tarjonnasta poikkeavaa määrää. Toki holkkeja ja annostelijoita saa lisää kaupasta, mutta helpompi ratkaisu on hankkia säädettävä universaaliannostelija.

Universaaliannostelijassa on säädettävät ruuti- ja haulisäiliöt. Lyijyhaulien osalta säätövara on 14,2 g – 63,8 g ja raudan osalta 24,8 g – 42,5 g. Ruutilastin säätövara on välillä 0,78 ja 3,56 grammaa.

Yleisesti ottaen tilavuuteen perustuva ruudin ja haulien annostelu on vähän epätarkkaa. Ruutipuolen annostelu on suurinpiirtein kohdallaan, mutta haulipuolella yhdenkin haulin heitto vaikuttaa patruunan päätyvän tavaran painoon ja sitä kautta aseeseen kohdistuviin paineisiin (yhden 2,75 mm volframihaulin paino on 0,23 g ja 3,25 mm teräshauli puolestaan painaa 0,15 g / kpl).

Jos tarkoituksena on ladata useita erilaisia latauksia eri tarkoituksiin tai kokeilee reseptejä, on yleisannostelija hyvä vaihtoehto – ja säästäähän se kaappitilaakin. Materiaali ja haulikokokohtainen kiinteä annostelija on jonkin verran universaaliannostelijaa tarkempi ja toimii puolestaan mainiosti vakiintuneelle lataukselle. Kalliin hintansa ja painavuutensa takia volframi kannattaa annostella patruunoihin käsipelillä vaa’an kautta.

 

Latausasia jatkuu

Metsälle palaa haulikonpatruunoiden jälleenlatauksen pariin heti lähitulevaisuudessa. Nyt kun peruskaura on käyty läpi, päästään seuraavaksi itse latausasiaan. Sarjan seuraavissa artikkeleissa mm. esitellään laitteiden toiminta käytännössä, ladataan Nordhunterin resepteillä vesilinnustukseen sopivia teräspatruunoita ja pitkälle matkalle tehokkaita volframilatauksia sekä tietenkin käydään testaamassa niitä radalla.