Mollin joulukuisen koemenestyksen rohkaisemana rupesin vuodenvaihteessa haaveilemaan LaMaKa:n ja SSK:n järjestämään talvikokeeseen osallistumisesta. Kun riekkojahdinkin luvat järjestyivät uskalsin ilmoittautua Inarin kokeeseen koittamaan miten yhteistyö luonnistuu tunturimaisemassa.
Molli on vielä nuori, vuoden ja kaksi kuukautta, eikä ollut koskaan nähnyt riekkoa tai poroakaan, joten odotukset menestykselle olivat jokseenkin matalat. Kävimme kuitenkin ”treenaamassa” talvijahdin askelmerkkejä edeltävällä viikolla Vätsärissä. Tuosta jahdista ei kuitenkaan jäänyt mitään käteen ja kokeeseen mentäessä tilanne oli Mollin, riekkojen ja porojen osalta edelleen sama.
Tänä vuonna kevät on aikaisessa. Maaliskuun viimeisellä kokonaisella viikolla lämpötila oli plussalla ja vaikka lunta riitti, se oli ainakin Vätsärin metsissä melkoisen pehmeää ja loppupäivästä suorastaan sohjoa. Jahtiosuuden pääpaino oli Metkussa – vanhemmalle koiralle piti vähän hyvitellä kun se on joutunut jakamaan aikaansa Mollin kanssa. Hankikannon puuttuminen ei kuitenkaan tehnyt Metkun jahdista helppoa ja koiran jatkuva rypeminen lumessa (jota nyt kuitenkin oli se puoli metriä) oli aika raskasta.
Vätsärin pohjoisosassa ei riekkoja juurikaan nähty, muutama tuoreehko jälki josta koira ei kuitenkaan saanut lintua piikille.
Meidän koe oli perjantaina ja kun viikonloppu alkoi lähestyä, siirryttiin kokeen lähtöpaikkana toimineelle Muotkan Ruoktulle majoitukseen. Mökki oli vähän pieni neljälle koiralle, mutta siinä oli sentään pari huonetta, vessa ja suiku sekä kevyesti varusteltu keittiö.
Koepäivän aamuna sää oli kirkas ja pikkuisen pakkasella. Alkupuhuttelu oli kahdeksalta ja sen jälkeen laitettiin kamat ja koirat kasaan ja siirryttiin moottorikelkoilla koemaastoihin. Meidän porukka lähti vähän yhdeksän jälkeen suksimaan Lahtisen kämpältä lounaan suuntaan kiertäen päivän aikana molemmat Harrijärvet.
Poiketen aiemmista päivistä ja maastoista, täällä hanki kantoi oikein mainiosti. Uutta lunta oli satanut sen verran että sukset olivat hyvin ohjattavissa. Hiihtäjille kertyi päivän aikana matkaa karkeasti 14 kilometrin verran ja koirille luonnollisesti reippaasti enemmän.
Sää oli super-hieno ja maisemat vielä hienommat. Tunturissa puhalsi vieno (koiralle riittävä) tuuli ja aurinko paistoi suurimman osan päivää.
Meidän ryhmässä oli neljä koirakkoa: kaksi karkeakarvaista saksanseisojaa, yksi lyhytkarvainen ja yksi Bracco. Mollilla oli kokeessa neljä erää. Haku oli reipasta ja omaan silmään sitä oli kiva katsoa. Ensimmäinen ja toinen erä olivat kumpikin noin puolen tunnin mittaisia, mutta valitettavasti riekot loistivat poissaolollaan.
Kolmas erä oli ihan päivän päätteeksi. Lahtisen kämppä ja kokeen loppu alkoi jo uhkaavasti lähentyä, mutta koska päivää oli vielä jäljellä ja koiralla riitti energiaa ehdittiin vielä tehdä pieni koukkaus maastossa lintujen toivossa. Nyt Molli sitten löysikin tuoreita riekon jälkiä ja lähti pontevasti seuraamaan niitä.
Linnut juoksivat kuitenkin jossain Mollin edellä ja kun koira menee riittävän pitkään nenä maassa ei siitä voi tulla kuin iso itku. Tuomari teki hyvän päätöksen ja käski kytkemään koiran ennen vahingon tapahtumista. Jäljille laitettiin ”ammattiapuna” voittajaluokan lyhytkarvainen joka peippasikin linnut seisontaan ja sai siitä onnistuneen riistatyön.
Kolmen parvesta jäi yksi eräksi, yksi lensi matkoihinsa mutta kolmas päätti tehdä vain pikkupyrähdyksen ja jäi koivikkoon lyhyen matkan päähän. Nyt meillä oli jalkava tietolintu jolla testata Mollin linnunkäsittelytaitoja.
Neljännen kerran irtipäästettyä Mollia ohjattiin linnun suuntaan ja muutaman yrityksen jälkeen pikkukoira pääsi linnun jäljille. Näin ohjaajan näkökulmasta varsinainen riistatilanne oli vähän epäselvä, mutta onneksi tuomarilla oli silmät päässään ja tilannetaju kohdallaan ja hän auttoi sopivasti vähän pihalla ollutta koiranohjaajaa selviämään hommasta kunnialla. Koira siis jäljitti juoksevaa lintua ja otti lyhyen seisonnan, siitä sitten avanssikäskyn kautta lintu ilmaan, tuomari hoiti aseenkäsittelyn ja allekirjoittanut pääsi puhaltamaan pilliin. Molli istahti nätisti paikalleen ja riistatyö oli plakkarissa.
Illan viimeisenä suorituksena ollut nouto meni treenauksesta huolimatta vähän leikiksi. Voi olla että tuo päivä oli vähän turhan pitkä nuorelle koiralle ja sillä yksinkertaisesti leikkasi pata kiinni. Väsymyksestä kieli sekin että koira nukahti syliini moottorikelkkakyydissä takaisin Ruoktulle vaikka se oli ajoittain aika reipasta ryskytystä.
Kämpillä ehti juuri ruokkia koirat ja ottaa pikaisen (ansaitun) välikaljan ennen loppukritiikkiin kiiruhtamista. Tilaisuus oli hieno ja oli mukava kuulla päivän koirakoiden seikkailuista. Mollin uurastuksen tuloksena koira sai 63 pistettä ja nuorten luokan toisen palkinnon. Matkaan lähti SSK:n hopeamitalin lisäksi myös jälkitoimituksena tuleva talvikokeen nuorten luokan parhaan koiran kiertopalkinto.
Meillä ei valitettavasti aika (tai kuntokaan) riittänyt kakkospäivälle osallistumiseen ja suunnattiin heti lauantaina aamusta takaisin etelän lumettomille maille.
Kokonaisfiilis viikon talviriennoista ja kokeesta on luonnollisesti ihan uskomaton. Talvikoe olisi ollut äärimmäisen hieno kokemus ilman palkintoakin: sää oli hieno, hanki kantoi ja maisemat kuvankauniit. Ja kun koirakin toimi niin tässä reissussa oli legendan ainekset kasassa.
