Tämä tulinen, riisin, tortillojen tai tacojen kanssa nautittava nyhtöpeuramössö on kaukana perinteisestä katajanmarjan makuisesta riistaruuasta ja tuo mukavan uuden twistin peura- tai hirviruokiin. Se uppoaa mukavasti tacoletulta elokuvailtana tai tyylikkäästi riisin kanssa ruokapöydässä.
Jos kokkauspuuhat ovat mielestäsi parhaimmillaan koko päivän tekemistä ja kaipaat kotikeittiöösi ison kauhallisen fine dining -meininkiä kannattaa tsekata riistaruokiin erikoistunut Glorious Game -keittokirja, jossa on sata ja yksi toinen toistaan hienosyisempää kulinaristista ilotulitusta.
Reseptin inspiraationa on Glorious Gamesta löytyvä Phil Howardin resepti "Breast of pheasant with celeriac & pear purée, hispi cabbage & hazelnut pesto" (s. 212). Tämä resepti on siis sen mukaan miten itse annoksen toteutimme, joten jos haluat tutustua Philin alkuperäiseen, joudut kaivamaan sen kirjasta :)
Fileiden kadottua oli pakastimeen jäänyt pari metsäjäniksen koipipalaa, joista päätin väkertää joulun välipäivinä herkkuaterian. Nopea nettiselaus paljasti lähes kaikkien Googlen etusivun linkkien osoittavan yhteen ja samaan reseptiin. Koska kyseinen ohje oli kohtalaisen tylsän tuntuinen perusape jonka makumaailma, niinkuin turhankin monen riistareseptin, nojasi katajanmarjoihin, päätin jatkaa kaivelua ja löysinkin pienen vaivan jälkeen melkoisen helmen.
Kun metsästysonni suosii tosissaan tai Siwasta on saatu pelastettua kassikaupalla punaisen etiketin tarjouslihaa, alkaa jääkaappipakastin ratkeilla liitoksistaan ja paistivuoren säilytys vaatii isommat vehkeet. Arkkupakastin nielee mukisematta parin vuoden saaliin ja vähän päälle, mutta lihalaari on logistinen painajainen.
Vaikka metsästystapahtuma kulminoituukin onnistuneeseen riistalaukaukseen, ei erämiehen työ suinkaan pääty liipasimen vetoon – riistan matka lautaselle on vasta alkanut. Ravintomme eteen henkensä heittänyttä riistaa on käsiteltävä huolellisesti ja kunnioittavasti, onhan se arvokkainta kotimaasta saatavaa lihaa ja harvojen onnellisten herkkua.
Ihmiselle, joka on elänyt siinä vakaassa uskossa, että liha tulee marketista ja intiimein kosketus kokonaisen linnun kanssa on grillatun markettibroilerin jakaminen kiljuvalle jälkikasvulle, voi ensimmäisen riistalinnun käsittely olla jännittävä seikkailu. Ramppikuumetta ei kuitenkaan kannata hankkia, sillä pienriistan valmistelu ei pohjimmiltaan eroa kauheasti kalan perkaamisesta.