Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
25 artikkelia
Asuntovaunureissu aloitettiin ja lopetettiin nuorten koirien KAER-kisoilla. Käsivarresta rullattiin alas Lapualle valmistautumaan Junkkaria varten yhdessä Kitiremun kennelporukan kanssa.
Niestan jälkeen vaunu suunnattiin Ruotsin Jällivaaraan, jossa meitä odotti vajaan viikon nuuskan ja hapansilakan makuinen luontokokemus.
Kuusi yötä asuntovaunureissua takana ja pata kestää toistaiseksi karavaanielämää. Ja nyt on kokemukset kerätty vaunuilun lisäksi myös Savukoskelta Niesta-metsäkokeesta.
Mies, kaksi saksanseisojaa, haulikko ja kiimaliiteri. Kestääkö pää kuukauden verran koiraelämää pikkukopissa vai kääntyykö karavaani takaisin etelään puolivälissä reissua. Vain aika näyttää.
Kesän ja alkukauden perusteella voisi kuvitella että olen hankkinut itselleni saksanseisojan sorsakoiraksi. Siihen malliin pikkupiskiä on uitettu vesityökokeita treenatessa ja kun metsästyskausikin lähti liikenteeseen sorsastuksella on mielikuva valmis.
Saksanseisojamme Metusalem on saavuttanut puolen vuoden merkkipaalun. Sisälle kuseskelu on satunnaista ilonpissaa lukuunottamatta lakannut ja pennusta alkaa paljastua sen todellinen karva.
Syksyn metsästys käynnistyi tuttuun tapaan kyyhkyjahdilla. Koska metsäkanalinnustus on koiranpentukuvioiden takia nyt jäämässä kokonaan väliin, keskityin lähinurkilla tapahtuvaan kyyhkyoperaatioon molemmilla käsillä. Sattuman kaupalla koppasin lintujahdin lomassa talteen vähän isomman saaliin.
Pääsin kokeilemaan hylkeenpyyntiä ensimmäistä kertaa jo viime kesänä mutta silloin tilannetta ei tullut. Intohimo tähän "kovien jätkien jahtiin" ehti syttyä ja lähdimme viikko sitten uuteen yritykseen. Tällä kertaa arttelillamme oli onni myötä.
Uroslintujen talvimetsästys sallittiin jo toisen kerran peräkkäin. Metsään oli mentävä koska tuo herkku on ollut harvassa ja meidän suunnaksemme valikoitui Posio. Jutun tarkoitus ei ole selittää tuhannella sanalla miten emme saaneet saalista vaan kasata taas vähän oppeja ensi vuoden latvalinnustusta varten.
Olen pitänyt kevättä ja kesää lähinnä metsästyskauden katkaisevina pakkolomakuukausina, mutta olin jälleen kerran väärässä. Keväällä ja alkukesästä pystyy sekä metsästämään, että sienestämään. Se on siis kuin syksy, mutta pitkillä ja valoisilla päivillä. Entistä aurinkoisemmaksi tämän kevätpukkijahdin teki kaataessani ensimmäinen metsäkauriini jousen kanssa.
Vuosi 2020 aloitettiin tekemällä historiaa: metso- ja teeriuroksen latvalintumetsästys mahdollistettiin tammikuun alussa ensi kerran lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Tilaisuus oli käytettävä ja kävin minäkin hakemassa itselleni pohjoisesta teeripaistin.
Tuntuu että jokainen jahtivuosi on erilainen ja niin tämäkin vuosi. Nyt on aika tehdä välitilinpäätös vuodesta 2019 ja suunnata katse tulevaan.