Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
25 artikkelia
Alkusyksyn kanalinnustuksen kohokohta oli viikon mittainen riekkojahti aivan Suomen huipulla. Riekkoja löytyi oikein hyvin ja jahti oli ikimuistoinen, mutta ihan kaikki ei mennyt putkeen.
Joka vuosi metsästysreissuille tuntuu muodostuvan vaivihkaa joku teema. Tänä vuonna se on ollut valkohäntäpeuran metsästys. Olen päätynyt sen kummemmin suunnittelematta kolmeen hyvin erityyppiseen jahtiin joissa kaikissa on ollut hauskaa ja hyvä meininki.
Huhtikuun lopun majavajahdista on neljän vuoden aikana muodostunut yksi metsästysvuoteni kulmakivistä. Lumen muuttuessa vedeksi sääolosuhteet tuovat alueella liikkumiseen ja jahtiin omat haasteensa, mutta passirupeamat padolla ovat silti hieno tapa ottaa kevät vastaan pitkän talven jälkeen.
Perinteisesti olen rauhoittanut kevään ja kesän metsästykseltä ja ainoana poikkeuksena sääntöön on ollut majavajahtiviikonloppu Itä-Suomessa. Tänä keväänä kävi kuitenkin niin, että kaverini seurassa jaettiin poikkeuksellisesti kauriin kevätpukkijahtiin vieraslupia ja pääsimme porukalla kesäiseen luontoon pukkien perään.
Joskus metsästyksen harrastaminen on tervanjuontia. Hyvänä jahtivuotena sekä riistaa, lupia ja aikaa riittää. Viime vuonna metsästyspäiviä taisi kertyä kolmisenkymmentä, mutta vasta alkaneella metsästyskaudella näyttää kaikkien kolmen suhteen huonolta vaikka ollan ehditty hädin aloittaa kausi. Nyt kiukutellaan.
Metsästysvuosi 2015-2016 alkaa omalta osaltani lähestyä loppuaan. Kanalintujen osalta salissaldo on pyöreä nolla, mutta muuta herkkua tuli senkin edestä. Saaliin lisäksi jahtipäiviäkin kerääntyi melkoisen mukavasti.
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. En ihmettelisi jos Eino Leinon kuolemattomat sanat olisi synnytetty metsästäjäkansan itsekkäin osa mielessä pitäen. Jokainen pärjätköön omillaan sillä kaikki, mitä Tapio toisen reppuun antaa, on pois omasta pakkasesta. Jousimetsästyspiireissä tykätään kuitenkin niukkuuden jakamisesta ja puhalletaan tiukasti yhteen hiileen. Pääsin nauttimaan Kanta-Hämeen Jousimetsästäjien vieraanvaraisuudesta viime viikonloppuna järjestetyssä yhteisjahdissa Arboretum Mustilassa.
VIhdoin viime jouluna rakkaalta vaimolta lahjaksi saadulle GoProlle saatiin vangittua riistatilanne. Olin elokuun lopulla aamutuimaan Päijänteellä pillittämässä koiran ja kolmen kaaveen kera ja naaraspuolinen sinisorsa sattui erehtymään jyvälle.
Huhtikuun korvilla metsästäjäin sosiaalinen media suorastaan kuhisee majavajahdin ympärillä. Tähän aikaan majavan metsästys on kuumimmillaan petollisten patoinsinöörien noustessa synkkien vesien syövereistä hukuttamaan maita ja mantuja pesälampiensa alle. Itse en ollut majavajahtia kokeillut ja uuden, maukkaan lajin lisääminen metsästyskokemuksiin houkutti. Niinpä lähdin minäkin pääkaupunkiseudun valoista ylös Savonlinnaan, majavien maille.
Kesäloma oli kulutettu pääosin perisuomalaisia riittejä toteuttaen, eli halkoja pätkien, saunoen ja makkaraa järsien. Hyväänkin kyllästyy ennen pitkää ja kahden viikon kohdalla mielen päälle alkoi ilmaantua ajatuksia tekemisrepertuaarin laajentamisesta. Vaikka "join kaljaa ja saunoin" onkin modernina suorittamisen aikana kohtalaisen zeniläinen lähestymistapa lomailuun ja tyhjentää lompakon lisäksi aivotkin juuriaan myöten työasioista, ei siitä juurikaan jää sankaritarinoita kerrottavaksi työkavereille. Palettia piti siis laajentaa pikapikaa, jottei vallan joudu änkyttämään kollegoiden tiedustellessa kesäloman kuulumisia.
Otin ensiaskeleeni sorsastamiseen viime syksynä kun lunastin kausiluvat Hyvikäällä sijaitsevalle Ridasjärvelle. Tähän pisteeseen asti metsästelyni oli rajoittunut kuiville valtion kanalintumaille maille ja lähietäisyydellä sijaitseva Ridasjärvi tarjosi mukavasti jatkoa metsästyskaudelle ja mahdollisti arkimetsästyksen.
Metsästysvuosi alkaa ja loppuu kesällä, tarkemmin heinä-elokuun taitteessa. Omalta osaltani hanskat lyödään kuitenkin käytännön syistä naulaan aikaisemmin.