Perinteisesti olen rauhoittanut kevään ja kesän metsästykseltä ja ainoana poikkeuksena sääntöön on ollut majavajahtiviikonloppu Itä-Suomessa. Tänä keväänä kävi kuitenkin niin, että kaverini seurassa jaettiin poikkeuksellisesti kauriin kevätpukkijahtiin vieraslupia ja pääsimme porukalla kesäiseen luontoon pukkien perään.
Kevään kauriinmetsästys rajoittuu pukkeihin ja ajoittuu touko-kesäkuulle, ennen metsäkauriiden kiima-ajan alkamista. Tähän aikaan ei muuta riistaa taidatetakkaan paljon jahdata, joten pukkijahti tuo mukavaa vaihtekua ”kuivaan kevääseen”. Me lähdimme liikenteeseen varhain viimeisen kaurisjahtipäivän aamuna. Herätyskello pärähti päälle kahdelta yöllä ja kolmelta oltiinkin jo veneessä matkalla kohti jahtisaarta.
Kevätpukkijahti ei ole sen enempää välineurheilua kuin mikään muukaan metsästys, mutta asevalikoima on kohtalaisen laaja: kaurista voi kaataa niin kiväärillä, haulikolla kuin metsästysjousellakin. Ryhmämme oli jättänyt jouset kotia koristamaan ja varustautunut kivääreillä ja haulikoilla. Vaatteita toki saa lämpimällä vetää niskaansa huomattavasti syksyä vähemmän, sillä aurinko nousee kolmen-neljän tienoilla ja ulkona on mukavan lämmintä jo vähän neljän jälkeen.
Saapuessamme saareen meitä oli vastassa peuralauma. Vaikka sortti oli väärää, tulkitsimme sorkkaeläinten aktiivisuuden hyväksi merkiksi. Teimme nopean rantautumisen, purimme tavarat ja siirryimme passeihin. Paikka oli ennestään tuttu syksyn merellisistä sorsajahdeista, mutta en ollut itse käynyt syvemmällä sisämaassa aikaisemmin.
Sain hyvän passipaikan kukkulan päältä. Siitä kelpasi sihtailla kiväärillä ihan rantaan asti, joten kunhan sarvipäät eivät koukkaisi kimppuuni takakautta olisivat ampumalinjat selvät.
Hirveän pitkään en ehtinyt ihailemaan luonnon heräämistä, sillä noin puolen tunnin odottelun jälkeen viereisessä passissa pamahti. Laaki ja vainaa tai täyshuti, sillä paikkausta ei kuulunut. Koska kukkulalle kuului myös iloisesti Tallinnan kännykkätorni, olin epämääräisessä katveessa ja jouduin odottamaan tilanteen selkiytymistä vielä parinkymmenen minuutin ajan. Kaato se oli ollut.
Ampuja sai kauriin kannettua passipaikalleni josta helpotimme urakkaa ja raahasimme sen mienissä rantaan käsittelyä varten. Koska meillä ei ollut helppoa mahdollisuutta kokonaisen kauriin käsittelyyn maissa, päädyimme hoitamaan tilaa vievimmän työn paikan päällä. Perusperkaus on hirvihommista tuttua, tällä kertaa vain pienemmässä mittakaavassa. Keuhkolaukaus oli hoitanut verestyksen, joten laskimme vain suolet ulos ja nostimme kauriin koivista puuhun nylkyä ja pilkkomista varten.
Loppuaamu menikin riistan operoinnissa. Saaressa tapahtuneen perkaamisen jälkeen siirryimme lihan paloittelemista ja vakumointia varten yhden ryhmäläisen kotiin. Valmista tuli yhdeksän pintaan ja kymmeneltä olinkin jo konttorilla arkihommissa.
One comment