Huhtikuun lopun majavajahdista on neljän vuoden aikana muodostunut yksi metsästysvuoteni kulmakivistä. Lumen muuttuessa vedeksi sääolosuhteet tuovat alueella liikkumiseen ja jahtiin omat haasteensa, mutta passirupeamat padolla ovat silti hieno tapa ottaa kevät vastaan pitkän talven jälkeen.
Tänä vuonna palasin vuoden vieraissakäymisen jälkeen jahtiin Savonlinnan seudulle. Normaalisti reissu olisi aloitettu kattavalla tiedustelutyöllä, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta sillä liikkuminen mudan tärväämillä teillä omalla etuvetoautolla osoittautui kokolailla hankalaksi renkaiden upotessa akselia myöten veden pehmittämään tiehen. Onneksi toinen tuttu porukka oli ollut paikalla edellisenä viikonloppuna ja tehnyt taustatyön nelivetomaastureilla, eli etukäteisvalmisteluiden osalta jouduttiin siis turvaamaan meille valmiiksi katettuun pöytään.
Reissu kesti torstaista sunnuntaihin, eli passi-iltoja kertyi kolme. Aamupassit jätimme suosiolla väliin, sillä pitkät iltapassitukset veivät kohtalaisesti energiaa ja auringon mukana nouseminen muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntui kohtuuttomalta vaivalta. Uutterampi olisi siihen varmasti pystynyt.
Majoituksen olimme varanneet etukäteen Lomavouti-nimisestä paikasta metsästysalueen kupeesta. Varaavalla takalla ja puilla lämmitettävällä saunalla varustettu rantamökki toimi mainiona tukikohtana passitusten välissä. Lähialueiden ruokatarjonta on parhaimmillaankin heikohkoa, eli gourmeeta kaipaavien on syytä varautua kokkaamaan se itse.
Vinkit pitivät paikkansa ja majavat löytyivät sieltä mistä piti. Ensimmäisen illan yhteispassituksen jälkeen kolmihenkinen jahtiporukkamme jakautui kahdelle eri tärppipaikalle. Puun narskutusta kuuluin useampana iltana, mutta aina väärästä paikasta. Viimeisenä passi-iltana majava uskaltautui näköetäisyydellekin, mutta onnistui ihmeen kaupalla pitämään henkensä.
Majavajahtiin mielivän kannattaa varautua pitkiin passituksiin. Omalla reissullamme olimme passissa jo neljän-viiden aikoihin ja majavat tuntuivat lähtevän liikenteeseen useimmiten siinä iltaseitsemän pintaan. Lumitilanne oli vaihteleva. Ajaessamme Savonlinnaan lunta ei tuntunut näkyvän missään, mutta passiin kävellessä hangessa sai kahlata haaruksia myöten. Säät olivat lämpimät, siinä kymmenen asteen pintaan, ja sadekuurot ajoittuivat mukavasti juuri passihetkien ulkopuolelle.
