Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Sekä Metsähallitus että riistakeskus ovat viime vuosina kehittäneet metsästäjille suunnattuja palveluitaan parempaan suuntaan. Seuraavaksi vuorossa on Metsähallituksen saalispalautejärjestelmä. Annettu palaute mahdollistaa rohkeammat lupamäärät.
Metsähallitus kerää saalispalautetta verkkolomakkeella. "Kun eräreissusi on ohi, muistathan jättää saalispalautteen!" - viesti on kolahtanut jokaisen valtion luvan lunastaneen jahtihenkilön sähköpostiin pari päivää metsästysreissun jälkeen.
Palautetta penätään ennen kaikkea myönnettävien lupamäärien laskemiseksi. Palautteessa kysytään mm. maastossa kuljettujen kilometrien ja metsästyspäivien määrää ja sitä jahtasitko koiran kera vai koiratta. Näiden ja muiden tietojen perusteella lasketaan pyyntiponnistus, joka kertoo paljonko vaivaa saaliin eteen on nähty.
Pyyntiponnistusdataa käytetään kolmiolaskentojen ohella päättelemään sitä, montako lupavuorokautta kyseiselle metsästysalueelle voidaan myydä metsästyskauden ajalle.
Vanha palautesysteemi lienee karkoittanut monet potentiaaliset palautteen antajat kymmenine pakollisine kenttineen ja lupien myöntäjältä on varmasti jäänyt moni tiedonmurunen saamatta kun reissussa rähjääntynyt ja mahdollisesti saaliittakin jäänyt jahtihenkilö ei jaksa vastata pakolliseen markkinointikyselyyn.
Mutta se on nyt mennyttä aikaa se!
Ennen tulevan metsästyskauden alkua julkaistava uusi saalispalautejärjestelmä on nykyaikainen, käytettävä ja ottaa metsästäjän tarpeet hienosti huomioon. Saalispalautteen antaminen tapahtuu tiiviin lomakkeen avulla ja pakollisten kenttien määrä on pidetty minimissä.
Palveluun kirjautuminen vaatii joko verkkokaupasta tai sähköpostista löytyvän ilmoituslinkin klikkaamista. Jos linkin on kadottanut pääsee palautteen jättämään lupanumeron ja -alueen koodien avulla. Kahden luvun syöttäminen ei ole kiusantekoa, vaan ratkaisu parantaa hieman palvelun tietoturvaa.
Palvelun avautuessa ruudulle pistää silmään sen selkeys. Asettelu on modernin ilmava ja on suunniteltu toimimaan myös mobiililaitteilla. Jätettäessa kaatoon päättyneen jahdin saalisilmoitusta, ei käyttäjää hukuteta turhiin kysymyksiin sillä pakollisina pyydetään vain kriittisimmät tiedonmuruset.
Erityisen paljon kiitosta saa itselleni niin tuttu saaliittoman metsästäjän ilmoitus. Sen voi antaa muutamalla klikkauksella, sillä vain käytettyjen metsästyspäivien määrä ja muut metsästysmahdollisuudet ovat pakollisia kenttiä.
Design on ottanut hienosti inspiraatiota riistakeskuksen Oma riista -palvelusta, eivätkä yhtäläisyydet palveluiden välillä lopu hienoon käyttökokemukseen: jatkossa data kulkee Erälupien ja Oman riistan välillä paremmin. Jos valtion lupia ostaessa jättää tietoihinsa metsästäjänumeron, saa luvat näkymään Oma riista -palvelussa. Jatkossa Omasta riistasta löytyy myös suora, henkilökohtainen linkki saalispalautteen jättämiseksi, mutta toki tuttu viesti kolahtaa jatkossakin sähköpostiin muistuttamaan metsästäjää.
Yhteistyötä Oman riistan kanssa kehitetään edelleen ja tulevaisuudessa voi hyvinkin olla mahdollista, että Oman riistan saalispäiväkirja toimisi suoraan saalispalautteen antamisen kanavana. Aika näyttänee miten kehitys kehittyy.
PS. Jutussa on käytetty lähteenä järjestelmän työn alla olevaa kehitysversiota. Syksyllä julkaistava palvelu voi luonnollisesti poiketa jonkin verran tässä esitellystä :)
Uusimmassa Koiramme-lehdessä, tarkemmin ottaen aviisin metsästysliitteessä, oli artikkeli kaupungissa asuvan ajokoiraharrastajan ahdingosta: metsästysmaat ovat kaukana kaupungista ja lähiseudun seurat eivät kaipaa uusia jäseniä. Laulu lienee kaikille tuttu?
Suomessa piisaa riistarikkaita metsiä ja järviä, mutta luvatta ei metsämies pääse niiden antimista nauttimaan. Metsästyksen aloittamista harkitsevalle yksi kynnyskysymys voikin olla epätietoisuus omista metsästysmahdollisuuksista. Onneksi ongelmaan on kuitenkin useampi ratkaisu.
Joskus ero laillisen ja laittoman metsästyksen välillä on metristä kiinni. Siksi tositoimissa oltaessa on tärkeää tietää oma sijainti suhteessa metsästysalueen rajaan. Luvan mukana tulee läpihuono paperikartta, jota voi yrittää tulkita reissussa mukana olevaa GPS-laitetta vasten. Toinen vaihtoehto on kynäillä rajat suuremmalle kartalle ja koittaa elää sen kanssa. Nettikansalainen löytää kartat retkikartta.fi -palvelusta, mutta sekään ei auta oman sijainnin paikannuksessa, joten homma menee karttojen vertailuksi nettinatiivillakin. Moni koiraa metsästyksessä käyttävä kantaa mukanaan koiratutkaa, jossa on kätevänä lisäominaisuutena oman sijainnin paikannus. Itselläni on Garmin Astro 320, jolla paikantaa koiran lisäksi kohtalaisen näppärästi itsensäkin. Garminissa ja monessa muussa laitteessa on mahdollisuus käyttää valmiin tai ostetun karttapaketin lisäksi omia laajennuksia – räätälöityjä karttatasoja. Tämä ohje on sovitettu Garminille, mutta lopputuotoksena syntyvä kmz-karttatiedosto on standardoitu ja sen saa todennäköisesti pienellä vaivalla ängettyä muihinkin GPS-navigaattoreihin.