Verta, hikeä ja kyyneleitä. Niistäkö on pienen koiran koemenestys tehty? Molli pääsi ensimmäiseen KAER kokeeseensa vajaan vuoden ikäisenä ja sai kokemuksen lisäksi maistaa vähän menestystäkin.
Molli (ilmeisesti maailman toiseksi viisain koira ja viralliselta nimeltään Kitiremun Ophelia) on osoittautunut kohtuullisen oppivaiseksi pikku veitikaksi. Ajatuksenani on alusta asti ollut olla kärsivällinen ja keskittyä koulutukseen ja jättää varsinaiset metsähommat suosiolla junkkarin (2026) jälkeiseen aikaan. Se ei suinkaan tarkoita että pidettäisiin paikka-paikka -sulkeisia olohuoneessa, vaan koira on nähnyt metsää ja peltoa siinä missä kolme vuotta vanhempi ja metsästyksessä kunnostautunut enonsakin mutta Mollin erätilanteissa paukut on jätetty piipusta.
Treenausta ja vesityökokeet
Meillä on ollut kiireinen syksy saada koira koekuntoon. Glooriaa treenien välissä on haettu myös näyttelykehistä vaihtelevalla menestyksellä. Kesä meni perusopetuksessa ja uimatreeneissä. Paikka saatiin kohdalleen ja vesinouto sen verran varmaksi, että rupesin haikailemaan nuorten luokan vesityökokeiden suorittamista jo samalle syksylle. Tammikuussa syntyneellä tuo osoittautui vähän tiukaksi, kun kokeet saa suorittaa vasta yhdeksän kuukauden vanhana ja koekausi loppuu lokakuussa.
No jäihän siihen kahden viikon suoritusikkuna ja sattumalta siihen löytyi koekin sopivan matkan päästä. Ja lauha syksy piti huolen että järvetkään eivät olleet vielä jäässä.
Vesityökoe meni odotetusti ja tuttua kaavaa noudattaen. Raivokas veteenmeno ja yksi tiputus vedestä noustessa. Muuten ihan priimaa, nelonen ja 12 pistettä plakkariin odottamaan KAER kokeita.
Kanakoirien erikoiskokeeseen valmistautuminen
Kanakoirien erikoiskoe, eli KAER koe on monipuolinen ja metsästyksellinen koetilaisuus, jossa mitataan koiran käyttöominaisuuksia. Alle kaksivuotiaat saavat kisata nuorten luokassa (NUO), josta siirrytään sopivassa kohdassa avoimeen (AVO) luokkaan ja sieltä edelleen ensimmäisen ykköspalkinnon kautta voittaja (VOI) luokkaan. Vaikka kokeet kulkevat pääpiirteittäin samaa rataa, odotetaan eri luokissa koiralta eri asioita. Se vaikuttaa sekä tekemiseen että arvosteluun.
Nuorten luokassa siedetään koiralta jonkin verran enemmän ”lapsenomaista perseilyä”, siellä ammutaan ilmaan eikä tehdä pudotuksia ja nouto suoritetaan kylmällä linnulla. Lisäksi mm. hakuaika ja vaadittu riistatöiden määrä vaihtelee luokittain.
Kokeisiin valmistautumisen osalta treenit tehtiin osasuorituksina: ensiksi nouto riittävän kuntoon kesällä, sitten hakua ilman riistatilanteita (syksy, lapinreissu) ja pikkuhiljaa siinä rinnalla riistaan totuttautumista (paikka! Paikka!) ensin kyyhkyillä (kiitos tästä Karkkilan kyyhkylakalle) ja sitten fasaaneilla. Fasaanitreenejä järjestettiin pitkin syksyä sekä kasvattaja-Annen ja Mollin emän perheen toimesta. Lisäksi kävin aktiivisesti Heidi Malmströmin luona tekemässä täsmätreenejä ja ilman niitä en olisi varmaan vielä uskaltanut lähteä koittamaan nuorten luokan tuloksen hakemista.
Molli kokeissa
Meillä kokeeseen menon edellytyksenä oli vahva paikallaan pysyminen, sopiva riistaraivo ja riittävän luotettavat seisonnat. Selvää oli, että lopputulos voisi olla mitä vain, mutta kun koekalenteriin tupsahti koe ”naapuripellolla” joulukuun lopussa, oli meidän lähdettävä koittamaan onneamme.
Olin haaveillut tuulisesta koepäivästä ja tällä kertaa saatiin Hannes-myrskyn myötä vähän enemmän kuin toivottiin. Aamulla puhuria oli ilmatieteen laitoksen mukaan sellaiset 7–9 m/s ja tuntui että mitkään vaatteet eivät pidä kylmää ulkona. Aamupalan ja alkupuhuttelun jälkeen siirryttiin kunnian kentille ja aloitettiin koe.
Mollin osalta tuuli haittasi selvästi suoritusta (omaa suoritustani haittasi lähinnä osaamattomuus) ja voin myöntää että jossain kohtaa päivää alkoi epätoivo hiipiä sieluun. Mutta kolmannessa erässä saatiin viimein hyvä riistatyö ja sitä kautta NUO2 arvostelu.
Mollin haku on vauhdikasta ja riittävän laajaa nuorten luokan hakua.
Haastavissa tuuliolosuhteissa hakua rasittaa kaksi törmäystä, joissa
molemmissa koira käskystä paikallaan. Lisäksi päivään mahtuu yksi
ilmoitettu seisonta etenemisineen, mikä jää tuloksettomaksi. Haku johtaa
kuitenkin myös kerran riistalle. Molli jäljittää tietolintua ojanvarressa ja saa
lopulta juoksevan kukon painettua alas. Kiinteä seisonta, josta luvasta
räväkkä nosto. Ammuttaessa käskystä rauhallisesti paikallaan.Kylmän linnun
noudossa rauhallisesti paikallaan. Ei paikallista lintua heti, mutta löydettyään
tarttuu hyvin. Pudottaa kerran, mutta tuo ohjaajalle ja luovuttaa istuen.
Kokeen jälkeen kohmeinen porukka kokoontui kuuntelemaan loppukritiikin ja nauttimaan koetoimitsijan valmistamasta, herkullisesta ja ennen kaikkea lämmittävästä lihakeitoista.
Jälkipelit
Homma meni putkeen niin että taikuri itsekin yllättyi. Koetoiminta on (kait yleensä) kivaa ja tähän asti kokeissa ollut väki on ollut mukavaa.
Varsinaisen metsästyksen kanssa koetoiminnalla on varsin vähän tekemistä, jahdissa kun voi perseillä varsin vapaasti ja saaliin saaminen reppuun on keskiössä. Kokeissa keskitytään tyyliin ja se ei ole kaikkien juttu. Suosittelen kuitenkin koittamaan ennen kun päättää että koetouhu ei ole oma juttu.
Vielä pari sanaa vaatteista ja varusteista: Pellolla minulla oli mukana omat ja naapurin vaatteet ja silti oli kylmä. Kokeisiin menevälle suosittelen ottamaan mukaan reppuun reippaasti päälle laitettavaa niin että releitä voi rassata helposti päälle ja pois. Suuri osa hommasta on kuitenkin seisoskelua ja kylmä tulee säästä riippumatta. Lisäksi lippalakki osoittautui käteväksi sillä tutkan puuttuessa koiraa on pidettävä herkeämättä silmällä suorituksen ajan ettei se katoa katveeseen tekemään riistatöitään (tiedotushan tulee vasta myöhemmissä luokissa). Muuten tuolla menee ihan perusvarustus: (oma) noutolintu, pilli ja vähän eväitä.
Jatkon osalta kuvittelen että koitetaan korottaa arvostelu nuorten luokan ykköseen jossain kohtaa, käydään Niesta ja Junkkari vielä NUO-luokassa ja sitten koitetaan varovasti jos pärjätään avoimessa luokassa. Kesällä edessä on joka tapauksessa AVO-luokan vesityökokeet.
