Lintusaaliin käsittelyvideoiden edellisessä osassa suolistettiin kanadanhanhi. Nyt ollaan siirrytty keittiöön muuttamaan lintua ruuaksi. Tein linnun pilkkomisesta videon, jolla irrotan kanadanhanhesta rintafileen, koiven ja siiven. Suoritus ei tietenkään ole täydellinen, mutta siitä näkee oman tulkintani paloitteluoperaatiosta.
Itse aloitan paloittelun irroittamalla rintafileet. Veitsityöskentely aloitetaan tekemällä ensimmäinen viilto rintalastan harjan viereen. Lihas on jämäkästi kiinni vain harjassa, muiden osien ollessa irroitettavissa kohtalaisen pienellä vaivalla. Itse nysväsin lihasta irti tarpeettomalla hartaudella. Kun file on lähes irti, sen alaosasta erottaa helposti oikean leikkauskohdan. Hommassa ei kannata hötkyillä vaan antaa lihasten paljastua veitsen avulla rauhassa ja seurata niiden reunoja.
Koipi irtoaa mielestäni parhaiten taittamalla lonkka auki. Kun reisiluu on irronnut rangasta irtoaa koipi mukavasti yhdellä viillolla. Koipea ja siipeä irroitettaessa on tärkeää saada mukaan mahdollisimman paljon lihaa. Oikein tehtynä ranka jää lähes lihattomaksi ja sen loppusijoituspaikka on joko kastikekattila tai supiloukku.
Viimeikseksi irroitetaan siipi. Irroitusviilto kannattaa aloittaa mahdollisimman kaukaa, jotta siipeen saadaan mukaan kaikki mahdollinen lihas. Siivessä on nivel, jonka kohdalta veitsi viedään läpi. Älä siis koita sahata luuta vaan viillä nivelen jänne poikki ja siipi irtoaa helposti.
Metsästysseurat käyttävät usein riistakameroita ruokintoja, sorkkaeläimiä ja pienpetojen kulkureittejä valvomaan. Kameroista tulevat kuvat pitäisi jollain ilveellä saada jäsenistön tutkittavaksi, mutta niiden jakelu on konstikasta. Suurten megapukkien kuvat päätyvät turhan usein vain pienen porukan eteen. Selvittelin asiaa ja luulen keksineeni tavan jolla riistakamerakuvien jakelu suuremmallekin porukalle onnistuu.
Metsästän sorsia pääasiassa kaaveilla ja pillillä houkuttelemalla. Jahtiin tulee oma vireensä kun pääsee jännittämään saako linnut tulemaan kuville ja toisaalta kuvakokoonpanon hieromisesta tulee oma taiteenlajinsa. Törmäsin netissä jerk string nimiseen keksintöön jolla saa helposti liikettä kuvaparveen ilman suurempia investointeja.
Kevään musta aukko metsästyksessä ja sattuneesta syystä kaikesta muustakin toiminnasta on idättänyt allekirjoittaneessa akuutin tekemisenpuutteen. Oma lääkkeeni tähän kutkaan oli ottaa käsittelyyn (liian) pitkään kuivaneena olleet näädän nahat ja katsoa, josko parkitseminen kotikonstein onnnistuu.
