Koirat ovat kuin olut – enemmän on useimmiten parempi. Ja kun raja tulee vastaan niin sen kyllä huomaa. Meille tuli maaliskuussa lattioita kastelemaan uusi saksanseisojan narttupentu, Kitiremun Ophelia, Molli.
Edellinen koirani, samalta kasvattajalta saapunut Metusalem on jo melkein neljävuotias. Siitä on kehittynyt rauhallinen, seurallinen ja ennen kaikkea riistaintoinen ja luotettava koira. Metku ei kuitenkaan ole täydellinen ja puuttuvista kiveksistä johtuen koe- ja näyttelytoiminta on jäänyt meiltä välistä.
Kissa elää kiitoksella ja minäkin olen perso muiden kehuille. Erityisesti jos ne kohdistuvat koiriini. Mollin tehtävä on perus-metsopuimuroinnin ohella tuottaa mainetta ja kunniaa koekentillä. Odotukset ovat suuret, mutta realisimin iskua odotellessa treenataan uutterasti koiraa.
Koiranpennun elämää kannattaa dokumentoida. Kertasin Metkun edesottamuksia ja ilokseni huomasin että sekin lasketteli pissaa iloisesti lattialle vielä nelikuisena, joten siitä voinee päätellä kusiruiskun alkavan kohtapuolin ehtyä. Sitten alkaa ilmeisesti paikkojen hajoittaminen.
Molli on nyt kolmekuukautinen (11 viikkoa). Luonteeltaan se on vähän Metkua omapäisempi, mutta oppii älyttömän nopeasti. Pennun kanssa puuhatessa kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja jos jotain oppii kerran sisällä, ei se ole suoraan toistettavissa uudessa tilanteessa tai ulkosalla. Toistoja toistoja toistoja.
Tähänastinen temppurepertuaari kattaa lähinnä:
- Istu / Paikka. Toimii kun ollaan lähellä 100% varmasti, mutta treeni keskittyy nyt etäisyyteen ja uusiin tilanteisiin
- Luoksetulo. Pilli tuntuu toimivan paremmin kuin kutsuminen. Voi olla että piippailu erottuu taustahälystä tai omasta tekemisestä paremmin. Paranee päivä päivältä :)
- Noutaminen ja luovutus istuen. Molli palkkaantuu hyvin sekä herkuista että leikeistä. Noutoleluina ovat toistaiseksi toimineet 0,33 litran muoviset juomapullot. Siipeä se haluaa vielä omia mutta eiköhän kohta päästä kylmän linnun noutoa harjoittelemaan.
Lisäksi Mollin kanssa on käyty kyyhkytreeneissä ihmettelemässä lintuja ja harjoittelemassa peräänmenoa. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten kyyhkyharjoitukset nuorella iällä opettavat koiraa.
Treenaamisen ohella olen huomannut leikkimisen tärkeän roolin suhteen rakentamisessa. Pieni vetoleikki ja puuhaaminen parantaa joka kerta pikkuisen Mollin ja minun suhdettani. Leikkiä voi myös käyttää palkkana hyvästä suorituksesta ja yhdistää sen koulutukseen – kunhan pitää veto/heittelyleikit selvästi erillään noutotreeneistä. Meillä miehen ja koiran hyvä suhde näkyy esimerkiksi pontevana ja innokkaana luoksetulona jota on ilo katsoa.
Arjen kannalta oleellisia taitoja on häkissä ja autossa käyttäytyminen. Häkkiin Molli rauhoittuu ihan hyvin, mutta jonkin verran tylsyyspiippailuja kuuluu aika ajoin. Motoristin taipumuksia ei koira ole vielä osoittanut ja takakontti ei todellakaan ole Mollin lempipaikka.
