Uusi elämä Mollin kanssa on lähtenyt rakentumaan pikkuhiljaa viimeisen puolen vuoden aikana. Koiran persoonallisuus ja kommervenkit ovat alkaneet paljastaa itseään ja koulutus on ollut ahkeraa. Tämä tulevaisuuden toivo kelpaa toivon mukaan näyttelyihinkin ja sitä päästiin kokeilemaan ensin mätsäreissä ja nyt viimeiseksi Maailman Voittaja 2025 -näyttelyssä.
Mollista koitetaan pedata näyttely- ja koevoittajaa jos koiran rahkeet siihen suinkin riittävät. Omat kokemukset näyttelytouhusta ovat ohuet, mutta kokemusta kertyi jonkin verran vuosia sitten beaglen ja ensimmäisen karvaturrini Tumpin kanssa näyttelyitä kiertäessä. Laku-beagle menestyi hyvin nuorena mutta jäi piskuiseksi ja samalla näyttelytouhukin kuivui kasaan. Tumpille käytiin hakemassa perusarvostelu, mutta siitäkään ei tullut näyttelymenestyjää. Molli on myös toistaiseksi pienenlainen ja joudun jännittämään kasvaako se mittoihinsa nuorten luokkaan mennessä.
Mollin osalta näyttelytouhut alkoivat kesällä match showlla, jossa se päätyi sinisen ryhmän voittajaksi. En vieläkään tiedä täysin mitä se tarkoittaa mutta ruusuke tuli kuitenkin. Mätsäriä varten harjoiteltiin lähinnä vieressä pysymistä ja pikkuisen paikallaan oloa, vaikka se oli pennulle varsin vastenmielistä.
Mätsärin jälkeen seuraava etappi olikin sitten jo vähän isompi näyttely, Maailman Voittaja 2025, joka järjestettiin elokuun alussa Messukeskuksessa. Luokkana oli 5-7kk pikkupentuluokka. Tähän näyttelyyn harjoittelu jäi valitettavan ohueksi vaikka sitä kuitenkin tehtiin. Tuolle kun on aika paljon kaikkea opetettavaa ihan perustottelevaisuudenkin osalta ja koirakonsulteilla ravatessa näyttelytreeni vain jäi paitsioon.
Onneksi saimme kasvattajan kautta Mollille todella osaavan esittäjän, Heidi Vartiaisen joka pelasti tilanteen. Olisin tuntenut oloni kohtalaisen orvoksi joutuessani itse esittämään karvakaverini jakkupukumeren keskellä. Lopputulokseksi tuli se mitä lähdettiin hakemaan, ryhmän voitto ja titteli World Hope 2025 (WH-25).
Koira otti messarissa todella lunkisti. Se ei hötkyillyt tai vetänyt yhtään ja taisi olla meidän perheestä ainoa joka tunsi olonsa kotoisaksi siellä. Molli otti jopa pienet torkut omaa vuoroaan odotellessa. Se lupaa hyvää tuleville näyttelykoitoksille.
