Mies, kaksi saksanseisojaa, haulikko ja kiimaliiteri. Kestääkö pää kuukauden verran koiraelämää pikkukopissa vai kääntyykö karavaani takaisin etelään puolivälissä reissua. Vain aika näyttää.
Päädyin keväällä hankkimaan asuntovaunun. Taas yksi paperilla järjetön hankinta, mutta kun talouteen on siunaantunut kolme koiraa, alkavat edulliset lomavaihtoehdot olla vähissä ja vaunuilusta haettiin ratkaisua iänikuiseen koirahoitolarumbaan. Pikkukoppiin mahtuu häthätään meidän kaksihenkinen perhe kaikkine koirineen ilman että kenellekään tulee liian paha mieli. Sisäisesti vankkurin hankkimien myytiin visiolla viiniinhöyryisistä perheretkistä Italian maaseudulla pitkin kesiä, mutta tuon toteutuskelpoisuus jää seuraavien vuosien selvitettäväksi. Tänä vuonna härveli koeajettiin kahden viikon reissulla Ahvenanmaalle ja nyt syksyllä koittaa ns. Grande Finale kuukauden metsästysreissulla pitkin Lappia.
Kuten aiemmista koira-artikkeleista voi päätellä, minulla on käsissäni ihan lupaavan oloinen Junkkari-ikäinen koira. Päätin, että käyn Lapuan lisäksi koittamassa onneani Savukoskella Niestassa ja kun tapahtumien välillä on kuukauden verran hukka-aikaa jonka voisi viettää metsästellen, alkoi maaliskuun tienoilla päässäni syntyä ajatus olla tien päällä koko tuo aika. Koska reissuelämä kuluttaa ja majoitukset ovat kalliita, koitan viettää tuon kuukauden ”kodinomaisissa” oloissa vaunuillen ja välillä töitä tehden. Olosuhteiden pakosta vaimo jäi reissusta, joten kulutamme kopperoa kolmisteen.
Vaunuksi valikoitui suhteellisen uusi ja pieni Knausin 400-sarjalainen. Pienen vaunun eduiksi luen suhteellisen keveyden (1200 kg) joka mahdollistaa sen änkeämisen pieniinkin rakoihin ja lopuksi myymisen jollekin sähköautoilijalle. Koostaan huolimatta vaunussa on vessa, keittiö, sohvaryhmä ja sänky, mutta ylimääräistä tilaa ei juurikaan ole.
Asensin vaunuun 180Ah LiFePo4 akun jonka kanssa tuolla pärjää ilman sähköäkin helposti muutaman päivän. Lisäksi asennutin vaunuun moverin, renkaisiin kiinni tulevan moottorin jolla vaunua voi liikuttaa itsekseen. Pientäkään vaunua ei saa soratiellä liikuteltua yksinään, joten moverin tarkoituksena on auttaa minut pois vaikeista paikoista ilman että poltan Volvon kytkimen tai päreeni. Lisäksi laitoin vaunun oveen turvalukon, jonka rooli ei niinkään ole pitää varkaita poissa vaan koirat sisällä vaunussa.
Jahtireissun valmistelut menivät totuttua rataa pakkauslistaa hyväksi käyttäen. Vuosien aikana kertynyt ”mitä mukaan syksyn jahtireissulle” alkaa olla aika kattava ja siinä ei juurikaan ole turhia kamppeita. Nyt piti erikseen ottaa huomioon vaunuilu ja nuo koiratapahtumat. Koska osa matkasta tehdään Ruotsin puolella ja paikalliset poliisit ovat kotimaisia kollegoitaan kiinnostuneempia vaunun painosta, pakkasin suosiolla painavimmat asiat auton puolelle. Ainakin tämän vaunun kantavuus on kohtalaisen pieni: 1200 kg enimmäismassasta palaa vaunun painoon yhdellä kaasupullolla 1100 kg, siihen päälle toinen pullo, retkigrilli ja keittiön sälät ja jäljelle jää muita tavaroita, ruokaa ja vettä varten noin 55 kg.
Sitten lähdetään! Juttusarjan seuraavassa osassa ollaankin jo Savukoskella ja ihmetellään Niestan tunnelmia :)
