Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Drillinkiä pidetään metsästysaseista jaloimpana ja kolmipiippu siintääkin monen metsästäjän haavekuvissa lahjana, jonka erämies ostaa itselleen sopivana tasavuosisyntymäpäivänä "sitten joskus". Ehkä vetovoiman syynä on sopiva piippumäärä, enemmän kuin kaksi ja vähemmän kuin neljä, tai sen lupaus tavoittaa riistaa yhtälailla läheltä ja kaukaa.
Omaan asekaappiini drillinki päätyy, jos vain lompakossa rahkeet riittävät, toivon mukaan jo lähivuosina. Järkiperusteina ovat sen suomat edut kotimaisessa kanalintujahdissa, mutta kuten kaikki hankintakuumeen kokeneet tietävät, järjellä ei ole pienintäkään sananvaltaa akuutin tarpeen synnyttyä.
Sikaa ei kuitenkaan osteta säkissä ja kotiläksyt on syytä tehdä kunnolla. Vaikka valikoima Suomessa onkin rajoitettu, on lihaurkuja vuosien saatossa hankittu kotimaassamme useita ja monen hankinnan sankari- tai kauhutarina päätynyt nettiin. Verkosta ja foorumeilta löytyykin kattava kokoelma tiedonmurusia, joita olen koittanut kasata alle odottamaan sitä päivää kun on aika suunnata drillinkikaupoille. Lukijan oletetaan pureskelevan "faktat" ennen nielemistä, koska itseltäni ei löydy vielä värkkiä kaapista ja lähteiden laatu vaihtelee.
Drillingillä tarkoitetaan kolmipiippuista (saks. drei = kolme), yleensä hauli- ja luotipiippuja jossain suhteessa sekoittavaa yhdistelmäasetta. Sisaruksina sillä on luonnollisesti nukkavierumpi veljensä rihlakko ja tanakka, lähes eeppisen tulivoiman ja hinnan omaava nelipiippuinen vierlinki.
Drillingin peruskombinaatio (normaldrilling) on kaksi haulipippua, joita säestää kolmas, rihlattu luotipiippu, joka perinteisesti sijoitetaan haulipiippujen alle. Myös muut variaatiot ovat mahdollisia, mm. Blaserin D99 -mallissa luotipiippu on päälimmäisenä. Drillingistä saa entistä monipuolisemman asentamalla toiseen haulipiippuun pienikaliberisen rihlatun sisäpiipun.
Kolmipiippu on monipuolinen metsästysase. Omimmillaan se luonnollisesti on jahdeissa, joissa eteen saattaa tupsahtaa sekä luodille, että hauleille otollista riistaa. Moni hankkii sen ajojahtia varten (kauris, villisika jne), mutta edellisen lisäksi se toimii mainiosti niin ketunkyttäyksessä kuin kanalintumetsälläkin. Suurella kiväärikaliberilla ja haulitorvesta sujautetulla täyteisellä pysäyttää suurenkin villisikakarjun hyökkäysryntäykseensä. Kanalintu- ja jänispuuhissa tuplahaulipiiput ovat toistaitoiselle rihlakon ainokaista anteeksiantavammat ja luotipiippu toimii oikein kohdistettuna pitkän matkan pudotuksiin. Periaatteessa drillingin voisi paremman kalun puuttuessa ottaa mukaan myös sorsajärvelle, mutta tähän jahtimuotoon se taitaa sopia kaikista huonoimmin.
Käytetyn ulkolaisen drillingin mukana tulee usein sisäpiippu, joka voi olla suuripiirteisesti osuvaa lyhyttä, tai tarkempaa täysipitkää mallia. Sisäpiippu mahdollistaa aseen monipuolisemman käytön: isoreikäinen ajojahtipyssy anniskelee kapoisen sisäpiipun asentamalla siroa lintuluotia tai muuttuu suurempaa riistaa varten tuplaluodikoksi, jossa on vielä täyteispaukku kolmannessa piipussa pahan päivän varalla.
Harvalla kaupalla tuntuu löytyvän hyllystä yhtäkään drillinkiä, saatika sitten useampaa kerrallaan vertailtavaksi. Iloisena poikkeuksena edelliseen on Varuste.net:in yhdeydessä toimiva Metsästyskeskus, josta löytyi hyllystä uusi Merkel ja myyntitililtä vielä muutama käytetty ase. Tämän lisäksi myyjä toi näytille oman Blaserinsa, joten yhdellä käynnillä pystyin vertailemaan keskenään neljää asetta.
Verkosta kaivelemalla aseita tuntuu sitten löytyvän laajemminkin ja sijoitukseensa sitoutuneelta ostajalta aseiden perässä ajelemisen luulisi sujuvan, vaikkei drillinkiä ihan kotikylän asetoimittajalta löytyisikään.
Käytettyjä aseita löytyy foorumeilta ja lehtien ilmoittelupalstalta satunnaisesti. Drillinkien luvatussa maassa Saksassa valikoima on kotimaata suurempi ja aseet tyypillisesti hyvässä kunnossa – saksalainenhan ei alennu torrakkoaan sateessa raahaamaan, vaan jahti tapahtuu tyylikkäästi kyttäyskopista. Käytetyn drillingin hakkimisessa ulkomailta on omat kommervenkkinsä, mutta hommassa auttaa hyvin alkuun Pasi Kettusen Kettunettiin kokoama ohjeistus (katso myös saman sivuston Tietotori-osion materiaali).
Drillingit ovat Suomea yleisempiä myös länsinaapurissamme, joten ruotsalaisten lehtien ja myyntisaittien ilmoittelu kannattaa kollata. Ruotsissa drillingit jaetaan kahteen luokkaan: "Klass 1" tarkoittaa kaikelle riistalle sallittua drillinkiä ja "Klass 2" pienempireikäistä, kauriille ja pienriistalle soveltuvaa asetta.
Kotimaassa uusien drillinkien hinnat alkavat vajaasta neljästä tuhannesta eurosta, jolla saa italialaisen Zolin. "Edullisempien" saksalaisten Merkelin ja Blaserin perusaseiden hinnat pyörivät neljän-viidentuhannen kieppeillä ja Krieghoff kustantaakin sitten lähemmäs kahdeksan tuhatta euroa. Edelliset hinnat annetaan luonnollisesti ilman aseen päälle istutettavaa optiikkaa, jonka hankkiminen tyhjentää sitten tuhkatkin metsämiehen pesästä. Käytettyyn aseeseen pääsee kiinni halvemmalla ja kauppaan sisältyy kiikarikin. Saksasta aseen hankkii reippaasti Suomea edullisemmin, mikä tekeekin saksa-shoppailusta houkuttelevan vaihtoehdon drillinkikuumeen taltuttamiseksi.
Kattohintaa ei drillingeillä luonnollisestikaan ole, vaan aseeseen voi tärvätä omat ja naapurinkin rahat.
Mikäli haluttua kaliberikombinaatiota ei löydy suoraan kaupan hyllyltä tai käytettynä, joudutaan se tilaamaan tehtaalta. Tällöin toimitusaika voi olla vuodenkin pituinen. Tilattavaa asetta on usein mahdollista räätälöidä asiakkaan toiveiden mukaiseksi mm. kaiverrusten, tukkipuun laadun ja muiden optioiden osalta. Tehtaalle aseensa perässä matkustavalle voidaan tehdä mittatilaustukkikin ja oman aseen syntyä pääsee luonnollisesti seuraamaan alusta asti.
Artikkelin seuraavassa osassa pureudutaan tarkemmin eri valmistajiin ja drillingin valinnan teknisiin yksityiskohtiin.
Korvaako miniprojektorin näköinen laite trappivalmentajan, takaako tietotekniikka tulokset ampumakisoissa? Testasimme Garminin keväällä julkistaman Xero S1 Trapshooting trainer -laitteen ja jaoimme pikaoikeutta kenttäolosuhteissa.
Ruotsalainen äänenvaimenninvalmistaja Stalon on julkaissut puolisen vuotta sitten uuden aiempaa kevyemmän, lyhyemmän ja tehokkaamman vaimenninsarjan. Suomeen X-sarjan äänenvaimentimet rantautuivat syyskuussa. Otin sarjan kompakteimman, Stalon X108 -vaimentimen pikatestiin hirviradalle ja selvitin lunastaako vaimennin lupauksensa.
Vietin marraskuun lopussa viikonlopun Sastamalassa kurssilla, jossa rakennettiin omin käsin kolmen päivän aikana vaistojousi alusta loppuun yhdestä puusta. Käsitys siitä, että primitiivijousi on katajasta räävitty oksanpätkä johon on pakettinarun tapaisesta viritetty jänne karisi viimeistään tunnin sisällä opintojen aloittamisesta.