Kolmas piippu toden sanoo – drillinki asekaappiin (osa 2)

Drillinkijutun toisessa osassa jatketaan täydellisen kolmipiipun metsästämistä. Ensimmäisen osan yleisesittely jatkuu syvemmällä porautumisella asetyypin teknisiin yksityiskohtiin.

Käytetty drillinki Saksasta…

Drillingin ja auton hankinnassa on useita yhteneväisiä tekijöitä: hankinta on kallis, perustuu tunteisiin ja mikäli käytetty kiinnostaa, kannattaa kuikuilla Saksan markkinoille.

Käytettyä asetta hakevalle löytyy merkkejä ja malleja pilvin pimein. Koska kyse on yleisesti ottaen hyvin kohdelluista, arvokkaista aseista, on käyttökuntoisia vanhempia drillinkejä säilynyt kohtalaisen hyvin jälkipolville. Vuosien saatossa on asetehtaita mennyt nurin ja yhdistynyt toistensa kanssa (mm. Blaser ja Sauer & Sohn ovat nykyään osa samaa SIG Sauer GmbH -konsernia). Käytettyjen aseiden anatomia ja hankinta on pureskeltu erittäin hyvin Pasi Kettusen ylläpitämässä Kettunetissä. Suosittelen sivuston huolellista läpikäyntiä ennen kaupoille karkaamista.

Hinnan lisäksi valintaan uuden ja käytetyn välillä vaikuttaa aseen käyttötarkoitus. Vanhempia aseita ei ole rakennettu raivoisaa rataharjoittelua varten, lisäksi potentiaalisesti konstikkaat kaliberit tekevät harjoittelusta hinnakasta tai ainakin kannustavat vahvasti itselatauksen jalon taidon pariin. Teräshaulikelpoisuudesta lienee turha haaveillakkaan – tosin eipä sitä ranskanliljaa ole leivottu kaikkiin uusiinkaan aseisiin vaikka suurimmalla osalla saakin tulittaa terästavaraa.

… vai uusi ase Suomesta

Jos mielii uutta asetta, ovat vaihtoehdot käytettyjä markkinoita rajallisemmat. Alla on listattu yleisimmät, Suomesta uutena saatavat drillingit. Esitetty hinta on edullisin tänään (12/2013) netistä kaivettu hinta ko. aseelle ja paino valmistajan ilmoittama vähimmäispaino.

Varmistimet ja virittimet

Kotimaan markkinoilla saatavissa olevista aseista yhdessäkään ei ole sivulla olevaa ns. greener-varmistinta, vaan varmistus tai viritysvipu on ”tavalliseen tapaan” aseen kaulalla.

Kokeilemani Blaserin käsiviritys tuntui hieman jäykähköltä ja olenkin vähän skeptinen sen toimivuuteen pikatilanteissa kylmästä kangistuneilla sormilla. Kaikkeen tosin tottuu ja moni onkin sanonut, ettei koe käsiviritystä hidasteeksi. Käsinvirityksen ehdoton etu on sen turvallisuus, virittämätön ase kun ei voi laueta vahingossa.

Merkelissä haulipiiput ovat taittoviritteiset, luotipiippu taas virittyy työntämällä kaulalla olevaa kolmiasentoinen (1. varmistettu, 2. varmistamaton haulipiipuille, 3. luotipiippu viritettynä ja valittuna) varmistin-viritin ääriasentoonsa . Ratkaisun etuna on nopeus, mutta varjopuolena se, että pikatilanteen aiheuttamassa adrenaliinipiikissä on mahdollista vahingossa survaista varmistintappi pykälää pidemmälle ja aktivoida luotipiippu vahingossa.

Krieghoffin ratkaisu vaikutti mielenkiintoiselta vaikkakin paperilla hieman monimutkaiselta, mutta sitä pitäisi päästä kokeilemaan käytännössä ennen tuomion antamista.

Piippuratkaisut

Perinteisesti drillingin kaikki kolme piippua on juotettu yhteen koko matkaltaan. Haulipiippujen osalta tämä ei ole ongelma, mutta luotipiipun osalta konstruktio on haasteellinen: useampia peräkkäisiä laukauksia ammuttaessa osumapiste siirtyy piipun lämpölaajenemisen ansiosta. Siirtymän määrä on yksilöllinen ja voi olla suurikin (edellisen osan kommenteissa Markku Vehmas mainitsi jopa 7cm / 100m per ammuttu laukaus).

Yleistetty sääntö on, että osumapiste siirtyy lämpeämisen myötä ylöspäin, mikäli luotipiippu on haulipiippujen alla; ja alaspäin, mikäli luotipiippu on päällimmäisenä. Perinteisellä konstruktiolla ampuvan tulee jäähdyttää aseensa huolellisesti laukausten välillä välttääkseen lämpölaajenemisen vaikutuksen ammuntaan.

Muutamissa drillingeissä, mm. Blaserin D99 ja Krieghoffin Optima TS (Thermo Stable) -aseissa on vapaasti värähtelevä luotipiippu, joka eliminoi edellämainitut lämpölaajenemisen vaikutukset. D99 drillinki rikkoo perinteitä luotipiipun sijoituksella haulipiippujen yläpuolelle.

Joidenkin drillinkien piippujen käyntiä voi säätää, toiset on kohdistettu valmiiksi tehtaalla ja ainoa säätömahdollisuus on erilaisten latausten kokeileminen. Piippujen keskinäisellä käynnillä on merkitystä, mikäli halutaan täyteisten, eli slugien käyvän ”samaan reikään” luotipiipun kanssa. Kohdistuskäytännöt vaihtelevat. Joissain drillingeissä haulipiiput on kohdistettu, yleensä lisämaksusta, Lagenhagenerin nomin mukaisesti siten, että slugit osuvat enintään 10cm säteelle luotipiipun osumakeskipisteestä. Custom-asetta tilattaessa asiakas sopii myyjän kanssa kohdistukseen liittyvät yksityiskohdat yhtenä räätälöitävistä ominaisuuksista.

Haulipiiput ovat käytännössä aina kiinteästi supistetut. Uusista aseista vain Krieghoffin Optimassa oli vaihtosupistajat, ja siinäkin vain teräshaulikelpoisessa kaliiberissa 20/76. Blaserissa molemmat ovat puolisuppeita ja Merkelin, niinkuin Zolinkin drillingistä löytyy puolikas-täysi piippuparit. Mikäli supistukset eivät miellytä, voi erilaisia patruunoita kokeilemalla hakea sopivat käynnit molempiin piippuihin.

Patruunat ja niiden kaliberi

Laippakantainen patruuna on perinteinen valinta taittuvapiippuiseen aseeseen. Laipan ansiosta ammuttu hylsy on helpompi vetää ulos patruunapesästä. Drillinkejä toki löytyy urakantaisiakin patruunoita käyttävänä ja kyllähän niistäkin se hylsy ulos tulee, joten toimivilla ulosvetimillä ero lienee marginaalinen. Mikäli sormet ovat nakkisempaa sorttia, saa käytetyn patruunan vedettyä ulos viimeistään uuden paukun kantaa apuna käyttäen.

Drillingin haulipiiput ovat uusien aseiden osalta pesitetty todennäköisesti joko 12/76 tai 20/76. Kapoisempi reikä tekee aseesta siromman ja kevyemmän, mutta patruunat maksavat vastaavasti enemmän. Mikäli samassa taloudessa on useita haulikoita, voi olla helpompaa pitää kaikki samassa reikäkoossa. Lisäksi kaksikymppisessä patruunassa on se ikävä puoli, että se ”katoaa” 12 kaliiberisen aseen piippuun, joten vaaratilanteiden välttämiseksi patruunat on tärkeää pitää visusti erillään toisistaan.

Haulikon patruunapesän pituus on vanhemmilla aseilla järjestään 70mm. Uudemmissa aseissa 76mm on yleisempi.

Käytettyjä löytyy luotipiipun osalta konstikkaissakin kalibereissa. Kettunet mainitsee luotipiippujen kaliberista seuraavaa:

Saksalaisilla markkinoilla luotikaliipereista ylivoimaisesti yleisin on 7 mm (7x57R ja 7x65R). Tässä kaliiperissa on huomioitavaa, että Suomessa suosittuun linnustukseen kokovaippaisten tehdaspatruunoiden tarjonta on olematonta. Tämä johtaa lähes vääjäämättä jälleenlatauksen harrastuksen piiriin, koska suurella todennäköisyydellä suppeasta patruunatarjonnasta ei löydy hyvin käyvää patruunaa.

Tähtäimet

Drillinki on yleensä valmiiksi varustettu avotähtäimillä, mutta mikäli aseessa ei ostettaessa ole valmiina sofistikoituneempaa tähtäinlaitetta, joudutaan sellainen todennäköisesti hankkimaan.

Koska samassa aseessa yhdistyvät haulikon ja kiväärin ominaisuudet ja haulikolla on ikävä ampua kiikariputken kautta, on drillingissä poikkeuksetta kiikarin irroittamisen mahdollistava pikajalkasysteemi. Yleisimmät ovat kääntöjalat ja hakasjalat. Edellisten lisäksi mm. Blaserilla on oma pikajalkamallinsa, jota moni kehuu hyväksi.

Optiikka on paras hankkia samalla kertaa aseen kanssa ja jättää sen asentaminen suosiolla ammattilaiselle. Käytetyssä aseessa tulee usein kiikaritähtäin valmiina. Mikäli kiikaria ei aseesta löydy, voi olla parasta jättää kyseinen yksilö suosiolla muiden murheeksi. Sopivan pikajalkasysteemin löytäminen (tai pahimmassa tapauksessa teettäminen) ja uuden kiikarin hinta nostavat paketin helposti tyyriiksi.

Pohdittaessa valintaa uuden ja käytetyn aseen välillä, on kaupan päälle tulevan optiikan rooli merkittävä. Käytettyjen mukana tuleva kiikari on todennäköisesti laadukas (vaikkakin iäkäs). Vastaavan putken kantaminen uutena kaupasta ja sen asennuttaminen lihaurkujen päälle muodostavat jo valmiiksi kalliiseen aseeseen merkittävän hintahyppäyksen.

Muuta

Haulikon ja kiväärin laukaisuissa on eronsa ja niiden toivotaan harvemmin olevan samanlaisia. Drillingissä asiaa paikataan yleensä herkistinkoneistolla, jolla saadaan luotipiipun laukaisuun sen vaatima tarkkuus. Blaser kulkee tässäkin vastavirtaan: D99 mallissa ei ole herkistinkoneistoa, vaan etuliipaisimen tuntuma on kiväärimäinen. Ratkaisu on kuulemma toimiva, mutta Riista-lehden (2/2011) drillinkivertailussa (kts. linkit), jossa toisistaan ottivat mittaa Krieghoff, Zoli ja Blaser, kritisoitiin D99:n etupiipun laukaisua liiankin herkäksi.

Aseiden painot vaihtelivat vähän päälle kolmen ja neljän kilon välillä riippuen asennetusta piippukombinaatiosta. Kevyimmillään drillinki ei siis ole päällekkäispiippuista asetta painavampi. Verrokkina olkoon esimerkiksi Finn Marocchi 412SK kaliiberissa 12/76, joka painaa 3,2kg.

Erä-lehden ja Erälle.netin foorumeille on kylvetty mittava määrä tiedonjyväsiä oman drillinkinsä jo hankkineiden tai sellaisen ostoa harkitsevien eräilijöiden toimesta. Aseita ja niiden maahantuojia on myös uskallettu kritisoida tarvittaessa: osansa ovat saaneet Merkelin 80-luvun teräslaatu, Antonio Zolin tukkiongelmat ja Blaserin takuuhuollot. Toisaalta kaikilla edellämainituilla drillingeillä on myös onnellisia omistajia, joten kyse lienee onnettomista sattumista.

Loppukaneetti

Mitä enemmän olen drillinkiin tutustunut, sitä suuremmaksi tuntuu omistamisen tarve kasvavan. Asetyyppi lupaa paljon ja tuntuu monessa tapauksessa lunastavankin leijonanosan lupauksistaan.

Täydellistä asetta ei kuitenkaan ole: yhdistelmäase on aina kompromissi, oli siinä kuinka monta piippua tahansa. Kaikissa neljässä uutena saatavasta drillingistä on omat hyvät puolensa, mutta mikään aseista ei nouse yksiselitteisesti parhaaksi ratkaisuksi juuri omaan tarpeeseeni.

Ideaali drillinki itselleni olisi taittoviritteinen, perinteisellä haulikon varmistimella, herkistimellä ja vapaasti värähtelevällä 6,5x55SE kaliiberissa olevalla luotipiipulla varustettu ase. Tälläistä asetta tuskin tulee ihan pian vastaan, joten valinta tehtäneen muutaman sopivimman kaupasta tai käytettynä löytyvän aseen välillä.

Kiirettä projektilla ei ole, joten jäämme siis toiveikkaana jatkamaan etsimistä.

Linkkejä

Drillingeistä löytyneitä blogijuttuja ja artikkeleita:

• Pasi Kettusen, Kettunet on kattavin löytämäni kokonaisuus drillingistä ja samalla syy, miksei tässä artikkelissa pyrittykään porautumaan syvemmälle asetyypin hienouksiin. Lukijan kannattaa aloittaa Kettunettiin tutustuminen artikkelista ”Käytetyn drillingin hankinta – ostajan opas” (osat I-III)
• Jahti-lehti 2/2008 (pdf): ”Euroopan drillinkimarkkinoilta löytyy valinnanvaraa, Käytetyn aseen hankkiminen EU-maista on houkutteleva mahdollisuus”
• Riista-lehti (2/2011): Drillinkivertailu (tässä jutun Antonio Zoli -osuus (pdf), koko lehti luettavissa rahalla Lehtiluukusta)
• 7x57r-blogin esittely Blaser D99 drillingistä
• Rovaseudun Pystykorvajärjestön esittelysivusto drillingistä pystärimetsästäjän apuvälineenä
• Metsästysvideoita, Blaser D99 tositoimissa

Erälle netin foorumeilta löytyneitä tiedonjyviä

• Ase & esittely: hankimme drillingin, ehkä (2007-2013,  723 viestiä)
• Blaser D99 vastaan Merkel K96
• Drillingin käynnin hakeminen
• blaser d99 ja blaser D99
• New Krieghoff Trumph. Menossa Ulmiin? Kuvia 2009-2013. (Tarina drillingin teettämisestä Krieghoffilla)