3HGR on uudenlainen innovatiivinen ampumatuen ja kantovaljaiden yhdistelmä. Kryptinen nimi äännetään kansainvälisesti three-huggrr ja tarkoittaa leveästi suomennettuna puunhalaajaa. Mistään voimakiviin tai enkeliterapiaan liittyvästä rakkineesta ei suinkaan ole kyse, vaan kapine on tarkoitettu tarkkojen laukauksien toimittamiseen kiinnittämällä tuliluikku tukevasti puurungon kylkeen.
Joensuussa toimivan Treaper Oy:n kehittämä hihna on kehitetty erityisesti pienriistan metsästystä varten. Sen avulla ase saadaan kiinnitettyä mille tahansa korkeudelle näin mahdollistaen ampumisen makuu-, istuma-, polvi- ja pystyasennosta. Ampumatuen lisäksi 3HGR toimii erinomaisina kantovaljaina, jonka ansiosta asetta kantaa mielellään pitkiäkin matkoja.
3HGR kiinnittää kiväärin puuhun…
Ampumatuki koostuu kolmesta pääosasta: aseen hihnalenkin nastaan kiinnitettävästä runko-osasta ja kanto- ja kiristyshihnoista. Ampuminen tapahtuu kiepsauttamalla joustava kiristyshihna sopivan puun ympärille ja kiinnittämällä se rungossa olevaan nastaan. Ampumatuen runko tulee hieman aseen tukin ulkopuolelle, joten tukki itse ei nojaa puuhun ampumatilanteessa. Sopivasti kiristettynä ase pysyy tukevasti paikallaan, mutta sitä voidaan tarvittaessa liikutella sivu- ja pystysuunnassa. Runko-osan muotoilu mahdollistaa myös bipodin käytön samanaikaisesti 3HGR hihnan kanssa, joten tarvittaessa tarkat laukaukset voidaan lähettää puuttomaltakin alueelta.
Kiväärin kiinnittäminen puuhun sujuu pienen treenauksen jälkeen vikkelästi ja intuitiivisesti. Suurin haasteeni oli sopivan kireysasteen oppiminen, tuuppasin alkuun kiristellä hihnan turhan tiukaksi ennen kun ymmärsin aseen pysyvän paikallaan vähemmälläkin kiristyshihnan reuhtomisella.
Hihna on joustava puuvalinnan suhteen. Tuuhea kuusi lienee ratkaisuista huonoin, mutta sen oksattomat veljet toimivat puuhassa mainiosti. Halkaisijaltaan halittavan tukipuun tulisi olla alle 30cm ja toisaalta mielellään tarpeeksi tukeva tähtäystä varten. Sain toki kiväärin kiinnitettyä avosuin pikkumäntyynkin kietomalla hihnan kaksinkerroin, mutta nevan tuuli paiskoi tähtäyslinjaa minne sattui.
… ja selkään
Itselleni puunhalaajan suurimmaksi arvoksi osoittautuivat sen kanto-ominaisuudet. Kiväärin raahaaminen haulikko kainalossa pitkin metsiä on raskasta ja laiskempi jättääkin luodikkonsa autolle, ellei erikseen ole lähdössä latvalintujahtiin. Aserepun avulla pyssyn saa pois käsistään perushihnaa paremmin, mutta reppua on aika ikävä raahata elokuun helteessä mikäli sen ainoa käyttötarkoitus on toimia asetelineenä.
3HGR täyttää tämän tarpeen paremmin kuin hyvin: ase liimautuu selkään samalla intensiivisyydellä kuin kotimaiseen mäntypuuhun ja pysyy siellä. Muutaman minuutin kuluttua metsästäjä ei enää edes muista kantavansa selässään kivääriä. Säädettävyys takaa istuvuuden kaikenkroppaisille kantajille.
Hihnojen ja kiväärin asentoa muuttamalla 3HGR toimii valjaana (mukavampi), turvahihnana (tukevampi) tai jopa samanaikaisesti selkärepun kanssa. Mikäli kannossa olevan kiväärin kumppanina on käsissä kulkeva haulikko, kannattaa 3HGR:ia käyttää turvahihnana, jolloin ampumapuolen olkapää jää kokonaan vapaaksi.
Keksinnön taustoja
3HGR on kotimainen asealan innovaatio ja koska sellaisia ei ole viime aikoina montaakaan Suomesta ponnistanut, halusin kaivella projektin taustoja sen keksijältä Lauri Kakkoselta.
Milloin ja miten idea puuhun sidottavasta asehihnasta syntyi?
– Idea syntyi syksyllä 2011, jolloin huomasin, että ko. periaatteella toimiva ampumatuki olisi pelastanut pari erinomaista teeri/metsopaikkaa. Pelkällä peukalohangalla ase on vaikea saada riittävän vakaaksi ja riittävän pitkäksi aikaa hyvän laukauksen ampumista varten. Ensin etsin vastaavaa tuotetta ja olin varma, että löytäisin sellaisen. No, eipä löytynyt ja tokihan se pitää sitten itse rakentaa!
– Ensimmäisen prototyypin rakentelin isäni kanssa autotallissa. Hitsattua peltiä ja suikale luonnonkumia – aika pitkä matka on tultu eteenpäin.
Oliko pääajatus aseen kiinnittäminen puuhun, vai oliko idean siemenenä aseen kantamisen helppous?
– Pääajatus oli ehdottomasti ampumatuki, mutta melko pian valkeni, että ylimääräinen hihna on saatava sidottua johonkin, jolloin ajatus kantohihnan ja ampumatuen hybridistä syntyi. Tosin tuossa vaiheessa valjasmalli ei ollut vielä mielessä ja ampumatueksi muuttuva hihna olisi vain kulkenut varsinaisen kantohihnan päällä. Muistan erään tuotetta testanneen kaverini sanoneen, ettei vaimennettua/raskaspiippuista asetta voi kantaa normaalilla kantohihnalla ja tuolloin mietin valjasmallia ensimmäistä kertaa, mutta asia jäi vielä ”hautumaan”.
– Lopullinen niitti valjaan tekemiselle syntyi ensimmäisessä tuotekehityspalaverissa, jossa lopulliset suunnittelijat olivat paikalla. Ammuntaa ja metsästystä harrastamaton insinööri sanoi: ”Ei tuo ole järkevää. Eihän se toinen hihna ”tee mitään hyödyllistä” siinä kantohihnan päällä.
– Rakentelin hieman uudistetun konseptin, testasin valjasmallia ja totesin itselleni: ”Ei jumalauta miten hölmöllä tavalla olen kantanut kivääriä aikaisemmin!” Huomasin välittömästi, että aseen kantaminen muuttui eräänlaisen onnenkantamoisen seurauksena radikaalisti paremmaksi ja tuotteessa oli nyt paljon enemmän järkeä.
OIiko idean jalostaminen tuotteeksi hankalaa, löytyivätkö rahoitus ja toteutuskumppanit helposti? Oliko prosessi pitkä?
– Aika on jo kullannut muistoja, mutta pystymetsästä ”nollasta sataan” tuotekehitysprosessia kuvaa parhaiten sana ”Lihamylly”. Voisin kirjoittaa kirjan tai kaksi tuosta prosessista – kukaan ei ikinä usko, minkä määrän työtä se vaatii, ennen kuin asiaa on itse kokeillut. Hyvät kumppanit löytyivät yllättävän helposti keksintösäätiön ja ELY-keskuksen avulla. Rahoitus vaatii luonnollisesti riskinottoa, mutta siedettävää sellaista.
– Tuotteessa on pieniä yksityiskohtia, joita loppukäyttäjä ei takuulla koskaan huomaa, mutta joiden ansiosta se toimii. Noinkin yksinkertaisen tuotteen suunnittelu vaatii uskomattoman työmäärän. Matka ensimmäisestä palaverista valmiiseen tuotteeseen kesti n. 6kk. Väitän tehneemme jonkinlaisen maailmanennätyksen tuotekehityksen nopeudessa, mutta silti saimme valmiiksi ”valmiin” tuotteen.
Onko tuotteen kestävyyttä esimerkiksi muovisolkien tai venyvän kiristyshihnan osalta ehditty testata käytännössä?
– Itse olen kantanut omaa metsästyskivääriäni samalla hihnalla kaksi täyttä metsästyskautta ja rääkännyt sitä noin viiden normaalin kauden verran. Yhtenä aamuna ”viihdytin” itseäni repimällä tukihihnan ja kantohihnan yhdistävää muovilukkoa väkisin auki -11 asteen pakkasessa teerisuolla. En saanut hajoamaan… Yksi muovilukko on hajonnut, mutta muita vikailmoituksia korviini ei ole kantautunut. Rikkoutumisiinkin luonnollisesti varauduttiin ja koko tuotteen rakenne on modulaarinen. Tuotteessa on laskutavasta riippuen 10-15 osaa ja jokainen on korvattavissa uudella ilman koko tuotteen uusimista.
Millä tavalla itse kannat asetta 3HGR hihnalla?
– Normaalisti kulkiessa käytän mieluummin valjasmallia, sillä niin paino jakautuu tasaisemmin hartioille. Pahassa ryteikössä tai ampumapaikalle kontatessa/ryömiessä käytän turvahihnaa. On muuten äärimmäisen käytännöllinen malli siinä – kannattaa joskus kokeilla!
Tästä videosta löytyy käytännön ”oppitunti” hihnan käytöstä:
Tuomio
Harvaa asiaa voin tässä maailmassa suositella yhtä sydämellisesti kuin 3HGR ampumatukea. Puhtaasti kantovaljainakin käytettynä hihna on kanalinnustajalle hintansa väärti ja ampumatukiominaisuudet tekevät siitä suorastaan pakko-ostoksen.
Helpoin tapa hankkia hihna on suunnata selain Treaper Oy:n verkkokauppaan, josta ampumatuki irtoaa 79 eurolla. Pelkästään kantolaitetta hakevalle on tuotteesta jalostettu puhdas valjasmalli, 3HGR Light Harness josta puuttuvat ampumatukiominaisuudet. Vastapainoksi Light Harness istuu laajempaan asevalikoimaan, mahdollistaa aseen kantamisen piippu alaspäin ja on ampumatukimallia pari kymppiä edullisempi.
Loading ...
Tuo toimii varmasti hyvin