Taljajousi metsästysaseena

Jousimetsästyksestä kiinnostunut suomalainen hankkii harrastuksen aloittaessaan noin 90% todennäköisyydellä itselleen tähtäimellä varustetun taljajousen. Se on moderni ase, joka lähettää hiilikuitunuolen tarkasti kohteeseensa sadan metrin sekuntivauhdilla. Taljajousi on kuitenkin laitteena herkkä ja monimutkainen: sen käyttäjä joutuu ennen pitkää tutustumaan tarkemmin aseensa sielunelämään. Viimeistään varusteluvimman iskiessä.

Miten taljajousi toimii?

Taljajousi on ampumamukavuudeltaan vertaansa vailla. Jännittäminen vaatii voimaa, mutta jännitetyn jousen pitäminen vireessä on kevyttä. Tekniikan varjopuolena laite on aloittelijalle pajupyssyä hankalampi hahmotettava ja taljajousen viimeistelyviritys vaatii käyttöohjeen kahlaamista.

Yksinkertaistettuna jousi toimii siten, että jousta jännitettäessä (vedetään siis jänteestä) taljat pyörähtävät, jolloin taljoihin kiinnitetyt voimakaapelit siirtävät voiman erittäin jäykille kaarille. Poiketen perinnejousista, kaaret ovat taljoissa lähes vaakasuorassa ja ne jännittyvät toisiaan vasten.

Taljapyörästön muoto vaikuttaa vedon mielyttävyyteen. Jousta viritettäessä se on alkuun jäykkä, sitten seuraa vetovoiman ”laakso”, eli lyhyt kevennetty osuus ja lopuksi tulee vastaan seinä, jolloin jousi on täysin vireessä eikä jännettä saa kiskomallakaan kauemmas kahvasta.

Mikäli ylläoleva herätti tiedonjanon, perkaa Technical Archery artikkelissaan taljajousen toimintaperiaatteen insinöörimäisellä tarkkuudella.

Jousi ja sen osat

Perusratkaisu koostuu rungosta, pyöristä, kaarista ja jänteistä – loput osat ovat enemmän tai vähemmän tuunattavia. Näitä ovat tähtäinratkaisut, stabilisaattorit, vaimentimet, nuolihylly ja mahdollinen jouseen kiinnitettävä nuoliteline. Saatavilla on myös ready to hunt -paketteja (RTH), jossa on mukana kaikki tarvittava, nuolia myöten. Itse hieromalla saa paremman, toisaalta aloittelija voi arvostaa helppoutta ensiaseen ostossa.

Monimutkainen kokonaisuus selvinnee parhaiten palasissa:

• Tähtäimiä löytyy monen sorttista ja punapistettäkin tarvittaessa. Perusratkaisu on jänteeseen kiinnitettävä, donitsilta näyttävä jännetähtäin, ”piippari” ja jousen runkoon kiinnittyvä valokuitutähtäin, etutähtäin. Jousen ollessa vireessä asettuu piippari silmän eteen ja sen läpi kohdetta sihtaillaan edessä olevan valokuitutähtäimen pinnien kautta. Pinnejä voi olla joko yksi etäisyyden mukaan mekaanisesti säädettävä, tai useita, jolloin kukin pinni on kohdistettu tietylle ampumamatkalle
• Nuolihylly pitää nuolen paikoillaan jousta jännitettäessä ja on mahdollisimman vähän tiellä nuolen lähtiessä kohteeseensa. Tyypillisesti malli on joko nuolta ympäröivä harjaksilla varustettu (whisker biscuit, containment rest), alas tipahtava (drop away) tai läpiammuttava (shoot-thru) malli.
• Vakaajat ja vaimentimet helpottavat ampumista ja vähentävät laukaisuääntä. Kauriilla on hyvä kuulo ja loistavat refleksit, nuoli taas lentää suhteellisen hitaasti. Parempi siis olla hipihiljaa.
• Laukaisulaite on jännelenkkiin kiinnittyvä liipaisusta avautuvien pihtien ja rannelenkin yhdistelmä. Jousta voi toki jännittää ja laukoa pelkillä käsilläkin, mutta mekaaninen laukaisu on tarkempi.
• Nuoliviini on kätevä paikka säilyttää terävät nuolet esimerkiksi ratakierroksella. Joskus voi metsälläkin päästä ampumaan paikkolaukauksen. Viinejä saa sekä jouseen, että mieheen kiinnittyviä malleja
• Maalitaulu tarvitaan jos pystyt ampumaan esimerkiksi kesämökillä. Valinnanvaraa riittää: villalla täytetty säkki toimii hyvin taulukärjille, mutta leikkurikärjille tarvitaan tiiviimpää tavaraa.  Ampumataustan voit tehdä myös tehdä itse.
• Jos rahaa jäi taskun pohjalle vielä edellisten jälleen voi sen käyttää näihin pakollisiin ostoksiin: tuumamittainen kuusiokoloavainsarja, rannesuoja – vaikka osaisit ampua ilman että keräät jänteestä mustelmia käsivarteesi on tällä kiva kursia kokoon esimerkiksi lerpattavia takinhihoja, jännevaha, sekä jousilaukku

Nuolet ja kärjet

Jousen teho aseena perustuu leikkaavan nuolenkärjen kahteen tai useampaan terään, jotka oikein osuessaan katkaisevat saaliseläimen suuret verisuonet. Käytännössä haavakkojahdin välttämiseksi tarvitaan vähänkin isommalla eläimellä keuhkolaukaus – ihan niin kuin kiväärilläkin.

Nuolet ovat siis vähintään yhtä oleellinen osa onnistunutta ampumasuoritusta kuin itse jousikin. Nuolia voi hankkia alkuun vaikka täyden tusinan koska niitä menee rikki harjoituksissa ja katoaa metsästyksen tiimellyksessä.

Jousella ammutaan tyypillisesti hiilikuidusta valmistettuja, kaupassa metsästäjän mittojen mukaan leikattuja nuolia. Nuolia on saatavilla laaja valikoima vaihtelevan painoisina ja erilaisilla sulituksilla varustettuna ja jos ei halua tyytyä valmiiseen, voi niitä myös halutessaan rakennella itse. Ensimmäisten nuolien valinnan jättäisin kuitenkin suosiolla kauppiaan käsiin.

Metsästyskärjet voi hankkia jahdattavan lajin perusteella siinä vaiheessa kun eläijahti tulee ajankohtaiseksi, mutta talukärjet tarvitaan heti. Yleisimmin pakista löytyy kolmen tyyppisiä kärkiä:

• Taulukärkiä, joilla metsästäminen on kielletty, mutta jotka soveltuvat erinomaisesti pahvinpuhkontaan
• Leikkurikärkiä, joko kiinteillä tai mekaanisilla, iskusta avautuvilla terillä varustettuna. Nämä ovat yksinomaan metsästykseen tarkoitettuja. Mekaaniset kärjet ovat helpommin kohdistettavissa, mutta rikkoutuvat kiinteäkärkisiä teriä helpommin.
• Kolkkakärjet mallia bluntti, judo, SGH soveltuvat vain oravan tai pyyn kokoisen pienriistan pyyntiin. Teho perustuu iskuvoimaan.

Suomen jousimetsästysliitto on koonnut suosituksia erityyppisten kärkien käytöstä yksiin kansiin. Dokumentti on ladattavissa täältä.

Ennen metsälle siirtymistä on jousi syytä koeampua valitulla metsästyskärjellä, jotta varmistutaan sen käyvän samaan reikään (tai ainakin lähelle) taulukärjillä varustettua nuolta. Kiinteäteräinen leikkuri on hankalin säädettävä, koska nuolen kärki toimii nuolta ohjaavana siivekkeenä ja ohjaa nuolen sivuun osumapisteestä jos jousen säädöissä on vähänkään parantamisen varaa. Nuolihyllyn säätämisestä voi katsoa vinkkejä vaikka Pirkanmaan Jousimetsästäjät ry:n ohjeesta tai tutustua säädössä paljon käytettyyn paperitestiin Joensuulaisen Joutsin ohjeistuksen avulla. Paras netistä löytämäni jousen säätöihin keskittyvä video on Sean’s Outdoor Adventuresin tekemä ”How to tune a Hoyt compound”. Video keskittyy Hoytin jouseen, mutta neuvot toimivat yhtälailla omaan väkipyöräjäkkärääsi.

Muita varusteita

Noin vähintään tuhat euroa myöhemmin, kun jousipaketti, nuolet ja mahdollinen maalitaulu ovat hankittuna voi kirstun pohjalle jääneet pelimerkit käyttää kilpavarusteluun. Ostettava ei tässäkään lajissa lopu heti: nuolia kuluu, markkinoille tulee uusi tähtäin/nuolihylly/jousimalli, pitää saada aidon näköinen 3D-maali tai vaikka puupassi – koska naapurin kauriinmetsästäjä-Karillakin roikkuu sellainen mokoma kyttäyskoivussaan.

Puupassi on puuhun, tuulen yläpuolelle kiinnitettävä kannettava jahtilava, josta voi sihtailla esimerkiksi ruokinnalla vierailevia metsäneläviä niiden huomaamatta. Vakiopassipaikoilla asennus voi olla enemmän tai vähemmän kiinteä, mutta kevyt kokonaisuus mahdollistaa siirtelyn kohtuullisella vaivalla. Koska neljästäkin metristä tippuminen sattuu, ovat turvavaljaat ovat ehdoton lisävaruste. Itse ostin putoamisenestovaljaat Motonetistä ja tuunasin kasaan K-Raudan köydenpätkällä, veneilyosaston hakasella, sekä metallinkiillon ja kilahdukset kätkevällä sähköteipillä.

Nuolten läiskiminen vakioetäisyyksiltä perusmaaleihin käy ennen pitkää puuduttavaksi. Sitäpaitsi Suuri Suunnittelija jätti luonnonelukoiden vitaalit merkkaamatta pisterenkailla. Aitoa metsästystreeniä voi hakea 3D radalta. Kyseessä on muovielukoita täyteen kylvetty metsäpalsta, jossa ampujat etenevät ampumarastilta toiselle. Suurin haaste on ampumamatkan arviointi – ihan niinkuin oikeassa metsästyksessäkin! Välipiristyksinä voi olla liikkuviakin maaleja tai muita erikoisrasteja. Jos et ole vielä koittanut, suosittelen! Mikäli turvallista tilaa riittää, voi radan rakentaa vaikka takapihalleen, mutta 3D-maalit ovat tyyriitä: hinnat alkavat jostain parin sadan tienoilta per elukka.

Hiljaiset vaatteet ovat edellisiin verrattuna tavan tylsät, mutta tarpeelliset jousimetsästysvarusteet. Tuulipuvussa hiippailu ei onnistu edes Hiawathalta, joten citypulliaisen pitää varustautua asianmukaisesti. Esimerkiksi kotimaisen vaatevalmistajan, Sastan pehmeästä fleecekankaasta tehty Peura-puku vaikutti alustavan hipelöinnin perusteella hyvältä kokonaisuudelta jousihommiin. Myös villa ja muut luonnonmateriaalit toimivat hiljaisina ratkaisuina hyvin.

Syvemmin aiheesta

Jousimetsästyksestä kiinnostuneen kannattaa tutustua Juha Kylmän kirjoittamaan Jousimetsästys -kirjaan. Mikäli painettu sana ei vakuuta, löytää materiaalia verkosta pilvin pimein. Nettihuntteri aloittaa matkansa Suomen Jousimetsästäjäin liiton sivuilta, joilta löytyy mm. kattava materiaalipankki, metsästystarinoita ja mainio keskustelupalsta. Liiton jäsenyys kannattaa, koska sieltä löytyy aktiivista porukkaa, joka järjestää mm. koulutuksia, kisoja ja jahtimatkoja, sekä neuvoo mielellään jousen virittelyyn liittyvissä asioissa. Liitolla on lisäksi tarjota jäsenilleen parikin metsästysaluetta käytännön jousijahteihin.