Supermatojen välttäminen kakkatuubilla

Nykykäytännön mukaan koiraa ei saisi madottaa säännöllisesti vaan pillerit tulisi tunkea mustin kurkkuun vain tarpeen vaatiessa. Mikäli epäilee koiralla olevan matoja, voi sen ihanan modernisti selvittää lähettämällä tuubillisen sontaa asiantuntijalle. Kas näin se käy!

Nähtävästi koirien säännöllinen (tai epäsäännöllinen) madottaminen vastoin parempaa tietoa on mennyt jokin aika sitten pois muodista. Syynä muutokseen on se, että säännöllinen ja tarpeeton lääkkeiden pumppaaminen voi johtaa lääkkeille vastustuskykyisten kantojen kehittymiseen. Ilmeisesti näin on käynyt hevosilla. Se mikä ei tapa vahvistaa vai miten se nyt meni. Lisäksi loisia löytyy Evidensian mukaan vain noin 6% koirista.

Nykysuositus siis on, että matotartunta pitäisi ensin varmistaa visuaalisesti (matoja sonnassa) tai testaamalla. Mutta – ennen kun juokset kipin kapin kauppaan ostamaan matotestipakkauksen tai tökkimään tikulla parhaan kaverisi kakkaa voit metsästäjänä todennäköisesti jatkaa pillereiden pumppaamista, sillä ainakin tämän jutun mukaan metsästyskoirat voi hyvällä omalla tunnolla lääkitä säännöllisesti.

That said, sain muutama kuukausi sitten muun muassa kakkatestausta tekevältä Vita Laboratorioilta testattavakseni muutaman yrityksen Madoton? -sisäloistutkimuspakkauksen ja päätin testata omat koirani ns. huvin ja urheilun, tai kansansivistyksen takia. Lisäksi omat hurttani olivat sopivasti olleet madottamatta pidemmän aikaa, joten aikaikkuna pyllyelikoiden paikallistamiselle oli auki.

Madoton pakkauksen sisältö: kakkatikut ja koeputket, molempia kaksi.
Pakkauksen sisältö kakan keräämiseen

Pahvinen testipakkaus sisältää kaksi formaliinilla täytettyä muoviputkea, edellisiin kiinnitettävät tarrat, muutaman ”kakkatikun”, kertakäyttöhanskat ja käyttöohjeet.

Tulosvarmuuden maksimoimiseksi paskanmarjoja pääsee keräilemään kahtena eri kertana. Jos hommaan lähtee, suosittelen erityisesti tekemään sen samanaikaisesti kahden, energiaa täynnä olevan koiran kanssa. Kikkareet saatiin kuitenkin kerättyä koeputkiin ja sontaa ei päätynyt pahasti käsillekään.

Tuubit nimikoitiin ja laitettiin samaan pakkaukseen missä ne olivat tulleetkin. Sitten paketti laitettiin postiin ja jäätiin odottamaan tuloksia. Hommat sujuivat siis keräilyvaihetta lukuunottamatta helposti.

Vastaukset tulivat noin viikon kuluttua sähköpostiin ja molemmat perheen rakkauspakkaukset olivat onneksi madoista vapaana :)

Yhteenvetona voisin todeta että testaaminen oli ihan ”ookoo”, mutta samalla olen tyytyväinen että metsästyskoirilla testaaminen on tarpeetonta ja säännöllisen madotuksen voi jatkossakin tehdä ilman kokeita hyvällä omallatunnolla. Testin hinta oli neljänkympin paikkeilla siinä missä koiran madotus maksaa parikymppiä joten testeille kertyy pitkän päälle hintaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

%d bloggaajaa tykkää tästä: