Howa 1500 Hogue, laukaisukoneisto

Howa 1500 -kiväärin laukaisuvastuksen säätäminen

Viime kesänä ostettu Howa 1500 Hogue -kiväärini on ollut loisto-ostos. Ainoa mietityttämään jäänyt seikka on jäykähkö laukaisu. Pikaselaus netissä paljastaa, että Howaan on saatavilla vakiokomponenttia parempia laukaisukoneistoja, mutta ne ovat tyyriitä suhteessa aseen ostohintaan. Selailu paljasti onneksi myös, että vakiokoneistoa voi säätää kotikonstein herkempään suuntaan.

Tässä kohtaa mainittakoon, että Howan ohjekirja luonnollisesti kieltää kaikenlaisen laukaisun virittämisen amatöörien toimesta ja sinäänsä ihan hyvästä syystäkin – huolimattomasti tehtynä ase muuttuu entistä hengenvaarallisemmaksi. Lisäksi virittely todennäköisesti mitätöi kaikki aseen takuut. En siis suosittele hommaan ryhtymistä, enkä ota minkäänlaista vastuuta lukijan toimista. Lisäksi lienee hyvä mainita, että itse tein säädöt täysin nettiohjeiden perusteella vailla sen suurempaa ammattitaitoa.

Nyt kun varoituksen pakollinen sana on sanottu, voidaan rauhassa siirtyä ruuvipenkin ääreen.

Oikea laukaisuvastus

Sopiva laukaisuvastus riippuu kiväärin käyttötarkoituksesta ja ampujan tottumuksista. Kasa-ammunnassa ja muissa ratatouhuissa voidaan käyttää mataliakin laukaisukynnyksiä (200g – 1kg). Metsästyksessä ja liikkuvassa urheiluammunnassa herkkyys yleensä säädetään noin 800g ylöspäin. Aikaisemmin mm. hirvikokeessa oli vaatimuksena, että aseen laukaisuvastus on vähintään kilon. Jäykempi liipaisin antaa paremman tuntuman aseeseen esimerkiksi kohmeisilla sormilla tai hengästyneenä ammuttaessa.

Howan paloittelu

Howa, pohjalevy ja makasiini
Howa, pohjalevy ja makasiini

Laukaisukoneisto paljastuu helposti minuutin perkaamisella: ensiksi avataaan kiväärin alapuolella olevat ruuvit (torx, koko 30) ja irrotetaan pohjalevy, jossa ovat makasiin luukku ja liipasinkaari. Tämän jälkeen piippu kiikareineen irtoaa näppärästi Howan muovitukista ja voidaan siirtää huomio laukaisukoneiston suuntaan.

Laukaisun säätöruuvit

Laukaisukoneistoa voidaan säätää kahdella ruuvilla: liipasimen edessä olevalla ruuvilla säädetään laukaisuvastus ja sen takana oleva ruuvi säätää ”etuvetoa”, eli ennen varsinaista liipaisua olevaa tyhjää aluetta. Jälkimmäinen on mielestäni omassa aseessani kohdallaan, eli etuvetoa ei juurikaan ole. Operaatio keskittyy siis eturuuviin.

Howan liipaisin, säätöruuvi ja kynsilakkaa
Howan liipaisin, säätöruuvi ja kynsilakkaa

Howan säätöruuvit on tehtaan toimesta ”sinetöity” silikonimassalla. Käytännössä tahna lähtee melkein itsestään irti. Ruuvin liikkuminen on estetty lukkomutterilla, joka pitää löysätä ennen ruuvin säätämistä. Mutteri aukeaa helpoiten säädettävällä jakoavaimella, koko on kuulemma 6.5mm. Itse ruuvia operoidaan pienellä talttapääruuvimeisselillä. Laukaisu herkistyy kiertämällä ruuvia vastapäivään ja jäykistyy vastaavasti myötäpäivään kiertämällä. Itse sain kieritellä ruuvia aika tavalla, ennenkuin laukaisu alkoi mainittavasti kevenemään.

Virittelyssä pitää kuitenkin olla varovainen. Liikaa kevennetty koneisto on hengenvaarallinen, koska ase käytännössä laukeaa pienestäkin kolahduksesta, äärimmillään jo lukon kampi kiinni painettaessa.

Kun laukaisuvastus on saatu mieleiselle mallille varmistetaan aseen turvallisuus antamalla lukolle kunnon käsittely ronklaamalla lukonkampea ylös alas niin lujaa kuin suinkin kädestä lähtee. Omassa tapauksessani ase laukesi itsekseen kampikäsittelyn aikana, joten jouduin vääntämään ruuvia takaisin kellon suuntaan kunnes oireilu lakkasi – ja sitten vielä puoli kierrosta varmuuden vuoksi. Kopauttelin vielä lopuksi asetta lattiaa vasten ja annoin muutaman kunnon läimäyksen tukkia vasten varmistaakseni, ettei värkki laukea siitäkään. Lukkomutterin kireys kannattanee tarkistaa vuosihuoltojen yhteydessä.

Takaruuvin, eli sen etuvedon, säätäminen voi kuulemma aiheuttaa sen, ettei varmistin mene enää päälle. Liipasin ikäänkuin siirtyy varmistintapin eteen. Kumpaa ruuvia tahansa säädätkään, tarkista aina varmistimen oikea toiminta perinpohjaisesti sekä ennen aseen kokoamista, että sen jälkeen!

Kun homma on paketissa kiristetään lukkomutteri. Lopuksi voidaan ruuvin ja lukkomutterin kiristys vielä varmistaa esimerkiksi pienellä silpaisulla vaimon kynsilakkaa.

Howa ilman tukkia
Howa ilman tukkia

Laukaisuvastuksen mittaus kotikonstein

Laukaisuvastus mitataan yksinkertaisimmillaan roikottamalla sopivan painoista punnusta liipasimen keskiosasta. Tarkoitusta varten täytetään esimerkiksi 1.5l limupullo vedellä ja kiinnitetään sen kaulalle rautalangasta tehty, aseen perän alle ulottuva lenkki. Tässä vaiheessa viimeistään tarkistetaan, että ase on tyhjä ja tarvittaessa panostetaan klikkipatruunalla.

Mittauksen alussa vesimäärä säädettiin grammavaa’an kanssa  niin, että härvelin kokonaispaino on kilo ja asetettiin rautalankalenkki liipasinkaaren läpi. Pullo lattialle, lenkki liipasimen keskikohdalle ja sitten yritetään varovaisesti nostaa aseen avulla viritys lattialta. Mikäli naksahtaa, on vettä liikaa ja jos pullo nousee maasta tarvitaan lisää vettä. Sitten vain uusitaan koetta, kunnes raja-arvo löytyy.

Mitattuna uusi laukaisuvastus on suurinpiirtein kilon. Vakiolaukaisu on kuulemma kolmisen kiloa. Rautalanka-kokispullo-keittiövaaka -patentti ei Howan kanssa päässyt kovinkaan tarkkoihin tuloksiin vaan välillä liipaisin kesti 1100g painoa ja välillä napsahti heti 900 gramman kohdalla. Vika lienee kokeen suorittajassa.

Yhteenvetoa suorituksesta

Lopputuloksena laukaisu parantui huomattavasti aiempaan verrattuna. Viimeinen sana sanotaan tietenkin radalla, mutta uskon vakaasti, että tulokset parantuvat reippaasti entisestä.

Säätöruuvit mahdollistavat laukaisun keventämisen helposti. Yhtään monimutkaisemman operaation jättäisin itse asesepän tehtäväksi. Mikäli virittelytaitoa ja uskallusta riittää, löytyy aiheesta verkosta toki laajempiakin artikkeleita. Pulttilukkoisen kiväärin liipasimen toiminta selviää pääpiirteissään tästä videosta ja käsittääkseni Howan laukaisukoneiston mekaniikka perustuu tähän patenttiin.

Howaa myydään jenkeissä myös uudelleenbrändättynä Weatherbyn Vanguard -merkin alle, joten silläkin hakusanalla voi löytää lisätietoja ja varaosia. Mikäli laukaisua ei vain saa mieleisekseen tai onnistuu jollain konstilla tärväämään laukaisulaitteensa, löytyy Suomestakin säädettäviä tarvikekoneistoja. Näissä hintahaarukka kulkee parinsadan huonommalla puolella.

Aseen mekaniikkaan tutustuminen ja liipaisun virittäminen havainnollisti konkreettisella tavalla aseturvallisuuden perusasioita – varmistettukaan ase ei ole turvallinen, vaan kova isku tai putoaminen saattaa aiheuttaa aseen laukeamisen, oli se herkistetty eli ei. Ainoa ”varma” konsti on pitää patruunapesä tyhjänä. 

3 comments

  1. Terve

    Loistava artikkeli asiasta. Olemme ilmeisesti lukeneet samoja nettijulkaisuja ja katsoneet samoja youtube-videoita, mutta sinä olet tehnyt niistä loistavan koosteen suomeksi. Itse asiassa tämä sinun koosteesi on paras jonka olen netistä lukenut. Täytyy vinkata parille kaverille eteenpäin tästä sinun sivustasi.

    Itsellä .308win Howa 20″ compact varmint oli noin 1MOA kivääri peruslaukaisulla ja käsin ladatulla paukulla. Etuvedon säätöön en koskenut, laukaisuvastuksen ruuvia avasin yhden kierroksen. Laukaisuvastus keveni huomattavasti. Varmistin toimii normaalisti ja lukko kestää ronklaamista ilman tahatonta laukeamista toimenpiteen jälkeen. Sama on toistettavissa lataria käytettäessä.

    Itse mittasin laukaisuvastuksen kotikonsteilla seuraavasti. Minulla on noin 20€ hintainen elektroninen kalavaaka, riippuvaakamallia. Raudat irti tukista, piippusta raudat kiinni ruuvipenkkiin vaateriin. Ase vireeseen ja eikun vetämään liipasinta tasaisesti kalavaa’an koukulla. Päädyin samaan maagiseen 1100g keskiarvoon kuin sinäkin, vastuksen vaihdeltua 1100-1200g välillä. Tämä vastaa sitä jenkki- ja aussifoorumeilla esitettyä arviota, että Howan laukaisuvastuksen saisi tiputettua noin 2.5 paunaan.

    Kokeet turvallisuuden takaamiseksi vielä jatkuvat ja koeponnistus radalla on vielä tekemättä.

    1. Kiitti kommentista! Tosiaan oma osani on ollut vain koota olemassa olevaa tietoa ”yhden katon alle”, mutta sehän on tämän blogin idea yleensäkkin – metsästystä kun ei tässä olla uudelleenkeksimässä :)

      Tuo kalavaaka on kyllä hyvä keksintö laukaisuvastuksen mittaamiseen. Oma tapani oli turhan työteliäs, mutta kun oma puntarini oli ruosteisena vajassa ja pystyy hyvänäkin päivänä suurinpiirtein puolen kilon tarkkuuteen ei vaihtoehtoja ollut ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *