Heavy Rain

Sataa sataa ropisee

Ennen metsästyksen aloittamista en ollut juurikaan viettänyt aikaa luonnon helmassa: partiossa viihdyin kokonaisen kolmen päivän verran ja myöhäisemmät telttailukokemukset rajoittuivat lähinnä satunnaisiin leirialueilla rillumisiin. Nyt, muutaman syksyn aktiivisesti metsästäneenä en vieläkään osaa sytyttää nuotiota kaatosateessa hankaamalla risuja vastakkain, mutta lähtötilanteeseen verrattuna olen varsinainen eräjorma. Eräs merkkipaaluista tällä polullani metsänreunaa kohden on ollut se, kun ensimmäisen kerran kastuin oikein kunnolla.

Ennen ensimmäistä eräretkeä kannattaa hyväksyä se fakta, että metsässä kastuu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, ei edes Goretexiin kääriytymällä. Vesi on siitä hieno elementti, että se tavoittaa metsämiehen ennen pitkää kaikista varotoimenpiteistä huolimatta: joko sade kastelee ulkopuolelta tai erästelijä hikoaa itsensä läpimäräksi hienoissa kalvovetimissä. Erityisesti kauden alkupuoli on kosteusarvoiltaan arvaamaton. Syyskuun alussa saattaa olla helteisiäkin päiviä, toisaalta voi yhtälailla sataa vettä pitkittäin ja poikittain. Kaikkeen ei kuitenkaan viitsisi varautua, koska varusteet painavat ja lintujen perässä kuljetut matkat ovat väistämättä pitkiä.

Itse hankin ensimmäiseksi takiksi Fjällrävenin G-1000 kankaasta väsätyn goretakin, joka palvelikin loistavasti myöhään aloitetun ensimmäisen metsästyskauteni ja seuraavan talven. Toisena vuonna haasteeksi tuli aikaisempi kauden aloitus, sekä auringonvalon ja gorekankaan yhdistämisestä seurannut raivokas perspiraatio. Takki siis jäi matkasta koska hikoilin siinä kuin sika. Tulevaa kautta varten on edellisestä opittuna hankittu kirppislöytönä saman valmistajan täysin kalvoton metsätakki.

Housuina käytän yleiskäyttöisiä armeija-ylijäämä reisitaskupöksyjä. Eivät muuten pidä yhtään vettä, mutta toisaalta kuivavat kohtalaisen nopeasti ja hengittävät. Tukalia tilanteita varten olen pitänyt repunpohjalla niinikään armeijapuodista hankittuja aikuisten kurahousuja. Hengittävyys täysi nolla, mutta sisäpuolen kastumista voi kontrolloida hidastamalla tahtia tai hankkiutumalla suojaan kaatosateesta. Kurahousut ovat mitä mainointa tavaraa hirvipassissa jäpittämiseen.

Gorekangas toimii sateessa melko hyvin. Vettä ei pitäisi tulla paljoakaan läpi vaikka luonto panisi parastaan ja vettä kaadetaan saavikaupalla niskaan. Takki toki kastuu päälipuolelta, koska kalvo ei välttämättä aina ole se päälimmäinen kerros vaateessa, mutta nahka pysyy suurinpiirtein kuivana. Erämies itse ei ole sokerista tehty, mutta kannattaa muistaa, että suuri osa kännyköistä ja tulitikuista ei erityisemmin vettä rakasta. Viisaampi laittaa ne kalvokankaan paremmalle puolelle viimeistään ensipisaroiden ilmaantuessa.

Varusteiden laadusta ja kalvoista huolimatta kostuneet kamat on hyvä saada edes välillä kuivaksi, ihan vaan senkin takia, että ne painavat kuivana vähemmän. Kuivaushommissa auttaa kovasti se, että tavarat saadaan jonnekkin lämpimään ja pois sateesta, yleensä tulisijalla varustettuun laavuun, kotaan tai mökkiin. Teltta ei toimi tavaroiden kuivauksessa; ei ainakaan minun taidoillani.

Pääkaupunkiseudultahan ei vain yksinkertaisesti lähdetä metsälle – ei ainakaan valtion maille. Lähimmät riistapitoiset maat ovat Hämeenlinnan tienoilla ja sinne asti ei kannata ajaa vain yhtä päivää varten. Metsämies joutuu siis viettämään luonnon armoilla kokonaisia viikonloppuja kerralla. Mikäli ei ole tuohesta tehty, käy mökkimajoitus lyhyelläkin aikavälillä kohtuuttoman kalliiksi, joten mikäli metsämies meinaa ottaa syyskaudesta kaiken ilon irti tulee edullisempien majoitusratkaisujen ja niiden mukanaan tuomien haasteiden kohtaaminen nopeasti vastaan.

Nuotiotouhuissa pikakuivauksen ja flambeerauksen ero on joskus hiuksenhieno. Märkiä vaellus- tai kumisaappaitaan ei kannata tarjota nuotiolle liian huolimattomasti, koska kun lämpö viimein tavoittaa palelevat varpaat, voi päälipinta olla jo sulaa muovimössöä. Nahkakaan ei liiemmin pikakuivauksista välitä.

Yhteenvetona voitanneen todeta, että syksyisessä metsässä kastuu varusteista huolimatta ennen pitkää. Helpoin tapa on vältellä kaatosateeseen menemistä ja toisaalta varmistaa, että jonkin sortin tulistelupaikka on saatavilla päivän päätteeksi. Toisaalta, jos sade sattuu yllättämään, ei kannata antaa harmistuksen pilata päivää vaan vaikkapa ajatella, että kokemus on nyt koko lailla autenttisempi. Metsän poika tahdon olla ja niin edespäin…

One comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *