Sanonnassakin metsästäjän haltuun päätyvä pyy (Tetrastes bonasia, aikaisemmin Bonasa bonasia) on metsäkanalinnustamme pienin ja teeren jälkeen yleisin saalislintu.
Pyyn kohtaloksi koituu usein sen uteliaisuus. Pyytä voidaan metsästää houkuttelemalla se lähemmäksi touhuun soveltuvalla pillillä. Varsinkin koiraat ovat uutteria pillipiipareita, mutta naaraatkin vislaavat, tosin heikommin.
Metsästystaipaleensa alkumetreillä olevalle pyyn metsästys tarjoaa helpohkon tien metsästykseen tutustumiseen: houkuttelupyynti on helppo oppia ja usein päästään ampumaan ”tähdättyjä laukauksia” paikallaan olevaan lintuun. Pompustakin, eli verekseltään marjapensaasta yllätettynä pyy saattaa vain pyrähtää läheisen puun oksalle tähyilemään hälinän aiheuttajaa.
Pyy ja sen elinympäristö
Pyy on noin kyyhkyn kokoinen, 40cm pitkä ja 350 grammaa painava lintu. Selkäpuolelta sen väritys on harmaankirjava ja rinnasta ruskehtava. Pyrstön kärki ruskea. Kukolla on musta ja kanalla vaaleankirjava leukalappu. Päälaella on toisinaan selvästi näkyvä töyhtö. Lentoon lähtiessä pyyn siivistä kuuluu selvä tunnusomainen hurina.
Pyyn vihellys on varma merkki linnun läheisyydestä. Usein pyy kuitenkin tietää olla hiljaa, jolloin kulkijan taustalla saattaa kuulua vain sen pyrähtelyn ääni linnun vaihtaessa istumapaikkaa.
Pyytä esiintyy eteläisimmästä Suomesta aina kuusimetsävyöhykkeen loppuun saakka. Linnun elinympäristöä ovat tiheäkasvuiset sekametsät, missä kasvaa kuusta ja lehtipuita. Suosittuja ovat puronnotkot ja rantaviidat. Jostain muistan lukeneeni, että jos sekametsässä kuulee veden solinaa, on pyy luultavasti lähellä. Varttuneet tiheät taimikot kelpaavat myös hyvin pyylle. Pyyllä on tapana liikkua kasvuston suojassa huomaamatta, eikä se ylitä mielellään edes pieniä aukeita. Pyy syö kesäaikaan kasvikunnantuotteita kuten marjoja, siemeniä ja ruohokasveja. Talvella ravinto koostuu erityisesti lepän ja koivun urvuista sekä silmuista.
Pyytä todistettavasti löytyy kaikilta kolmelta eteläisimmältä valtion metsästysalueelta, Keihäsjärveltä, Evolta ja Vesijaolta. Reppuun ei tosin pyitä ole allekirjoittaneelle päätynyt edellä luetelluilta pelipaikoilta Evoa lukuunottamatta.
Metsästys
Linnun houkuttelu perustuu, niinkuin moni muukin asia maailmassa, seksiin. Kuullessaan vieraaan vihellyksen omalla, kahdesta kahteenkymmeneen hehtaaria olevalla reviirillään, syöksyy mustasukkainen lintu kilpakosijaansa katsomaan. Vanha, itsetietoinen uros tulee nopeasti paikan päälle, mutta naaraat tai nuoret urokset saattavat vaatia hellempää ja kärsivällisempää otetta.
Tärkein varuste pyyn haulikkoholleille saamiseksi on pyypilli. Noin kympin hintaista metallipilliä löytyy käytännössä kaikista erävarusteita myyvistä liikkeistä. Pussitus hoituu luontevasti haulinheittimellä.
Nämä kaksi kalua kainalossaan suuntaa metsästäjä siis kohti luonnon helmaa. Joko voidaan parkkeerata suoraan kuusen juurelle koittamaan, josko lintu vastaisi pillitykseen tai koittaa liikkuvaa jahtia, jossa puuhataan omiaan ja pyynmetsästys tapahtuu oheistoimintana. Tällöin kuljeskellaan pitkin metsiä pomppulintuja vaanien samalla heristäen korvat pyyn sulosoinnuille. Kun ääni kuuluu, siihen vastataan ja peli alkaa.
Kun pillittämään päädytään, on hyvä tietää, että pyyn vihellyksellä on useita murteita. Kun ensimmäinen vastaus tulee, voidaan alkaa matkimaan vastapelurin murretta. Kattava kokoelma pyyn audiorepertuaarista löytyy Xeno-Canto -tietokannasta. Peruspiipitus menee kuitenkin kutakuinkin transliteroituna ”tiii-tiii-tititii-titi”.
Heikompikin esitys saa yleensä pyyn vastaamaan. Oman kokemukseni mukaan tärkeintä on vislata kaksi pitkää suurinpiirtein oikein, lintu ei tunnu välittävän millaisen torvisoolon pillillä vääntää niiden jälkeen.
Kun vuoropuhelua on kestänyt aikansa, alkaa pyy yleensä lähestyä metsästäjää lyhyin pyrähdyksin. Pyy saattaa hyvinkin ottaa aikansa, joten passipaikan on syytä olla riittävän mukava ja siitä tulisi olla riittävän hyvä näkyvyys lähimaastoon – muistathan, että lintu saattaa lähestyä jopa maata pitkin. Pyy saattaa tulla turhankin lähelle, jolloin sen ampuminen olisi instant-lyijyjauhelihan vääntämistä ja samalla kaameaa tuhlasta. Parempi koittaa peljästyttää tälläinen uskalikko sopivalle matkalle ja luottaa lentoonammuntataitoonsa. Mikäli pelin sörssii viime metreillä, huomaa pyy tulleensa petetyksi ja pakenee. Jos kaikki menee kohdilleen, päätyy lintu siihen kuuluisaan pivoon ja myöhemmin pataan.
