Täydellistä latausta hakemassa

Jälleenlatasin itse ja säästin – osa 2: patruunanpakerrus

Jälleenlatausartikkelin viime osassa tutustuttiin jälleenlatauksen perusteisiin ja nyt käydään läpi patruunan rakentaminen vaihe vaiheelta, sekä kuvina, että videolla, sekä käydään testaamassa itseleivottuja patruunoita 150m ampumaradalla.

Tässä ladeltuja neuvoja ei tule uskoa, ne ovat varmasti valheita, eikä niistä ainakaan oteta mitään vastuuta!

Patruunan jälleenlataus vaihe vaiheelta

Kun uunituoreet latausvehkeet tököttävät pöydänsyrjällä ja kutsuvat prässäämään paukkuja, on aika tarttua toimeen. Patruunan jälleenlataaminen on suoraviivaista: tarvitaan iso kasa uusia tai ammuttuja hylsyjä, latauslaitteet ja luoteja, ruutia sekä nalleja.

Työ hoituu parhaiten sarjatuotantona, jossa yksi vaihe suoritetaan kerrallaan koko patruunasatsille. Vaikka homma onkin helppoa, vaatii se kohtalaista keskittymistä ja on reippasti turvallisempaa selvinpäin ja rauhassa suoritettuna. Oman mallisuoritukseni voit katsoa alkuun oheisesta videosta.

Alla oleva vaiheistus on tarkoitettu vain antamaan karkea käsitys latausprosessin vaiheista Leen laitteilla. Latausvehkeiden mukana pitäisi aina tulla suomenkielinen, tarkka ohjeistus patruunan latauksesta, joka selittää työvaiheet juurta jaksain.

Vaihe 1: Supistaminen ja nallien poisto

Hylsyn supistus ja nallin poisto
Hylsyn supistus ja nallin poisto

Aseen lauetessa ruudin paine tiivistää messinkihylsyn patruunapesää vasten. Käytetty hylsy on siis hakenut uuden muodon patruunapesästä. Jotta patruuna saadaan pakotettua takaisin C.I.P. standardin mittoihin, pitää se supistaa latausprässissä supistusholkilla. Joissain tapauksissa (mm. jotkut kasa-ampujat) voidaan tehdä ns. kaulasupistus, mutta silloin hylsy toimii vain siinä aseessa, jonka patruunapesän muodon se on ottanut. Kokosupistus on kuitenkin ylivoimaisesti yleisempi supistustapa.

Ennen supistamista hylsyt rasvataan Leen paketin mukana tulleella supistusrasvalla, jotta ne irtoavat supistusholkista. Itse supistaminen tapahtuu kiinnittämällä holkki prässiin ja käsittelemällä hylsyt yksi kerrallaan. Leen prässi poistaa hylsystä vanhan nallin supistusoperaation yhteydessä.

Kun hylsy on supistettu tarkistetaan sen pituus vielä työntömitalla. Toistuvien laukaus-supistuskierrosten tuloksena hylsy venyy ennen pitkää C.I.P. mittojen yli ja sitä pitää lyhentää latauspaketin mukana tulleella hylsytrimmerillä.

Vaihe 2: Hylsyjen puhdistus ja tarkistus

Tykinruokaa valmisteluja vailla
Tykinruokaa valmisteluja vailla

Mikäli käsiteltävät hylsyt ovat likaisia ne puhdistetaan. Operaation voi suorittaa konetiskiaineessa tai sitruunahapossa liottamalla ja kuivaamalla, tai tarkoitukseen rakennetulla hylsynkiillotuskoneella, joka pyörittelee hylsyt puhtaiksi kiillotuspuruissa. Tärkeintä hylsyjen puhdistamisessa on nallipesän ja edellisen hylsyn ruutipuoleen yhdistävän kanavan puhtaus. Nallipesä puhdistetaan latauspaketin mukana tulevalla metalliraapimella, jota pyöräytetään nallipesässä kierros-pari. Kun hylsyt ovat puhtaita, tarkastetaan ne kulumien varalta silmämääräisesti ja elonsa ehtoopuolella olevat yksilöt hävitetään.

Vaihe 3: Nallin asettaminen

Nalli väärin päin.
Ei näin! Jos nallitinta pitää väärässä kulmassa, voi nalli kääntyä väärin päin.

Nallittaminen on koko latausprosessin herkin vaihe, sillä nalli saattaa räjähtää varomattomasti asetettaessa. Hylsyn voi nallittaa joko katauspuristimella tai paketin mukana tulevalla käsinallittimella. Käsinallitinta suositellaan, koska sitä käyttämällä lataaja tuntee paremmin koska nalli on paikallaan. Yksittäispakatut nallit nakataan käsinallittimen lautaselle, laitetaan hylsy holkkiin, ja puristetaan nalli paikalleen. Toimiakseen kunnolla, pitää käsinallittimen olla noin 45° kulmassa ylöspäin.

Nallin asetussyvyys kannattaa tarkistaa jokaisesta patruunasta heti nallituksen jälkeen ja antaa ulkoneville nalleille uusintapuristus. Ruudituksen jälkeen nallia ei saa puristaa syvemmälle!

Vaihe 4: Ruuditus

Ruudin punnitseminen on tarkkaa puuhaa. Latausoppaat määrittävät jokaiselle luodille minimi- ja maksimilataukset, joiden sisällä tulee pysyä. Minimilatauksen alittamisessa riskinä on se, ettei ruutimäärä saa työnnettyä luotia rihlojen läpi ulos piipusta. Maksimilatauksen ylittämisessä riskinä on aseen hajoaminen ja ampujan vammautuminen.

Ruutia mitataan yleensä meille tuttuina grammoina tai jenkkiyksikkö graineina. Yksi gramma on 15,4324 grainia ja yksi graini vastaavasti 0,0648 grammaa. Grainit ovat kätevä yksikkö ruudin punnitsemisessa: suuremmat lukuarvot on helpompi hahmottaa. Leen paketin mukana tuleva vaaka näyttää luvun graineina, latausmanuaalit tukevat maasta riippuen molempia yksiköitä tai pelkästään graineja.

Ruutivaaka nollattuna
Ruutivaaka nollattuna

Ruutia on hidasta ja nopeaa. Hidas ruuti on nopsakkaa veljeään isorakeisempaa ja täyttää siten enemmän hylsyä. Hitaampaa ruutia käytetään suurikaliiperisissa patruunoissa ja isoissa hylsyissä. Nyrkkisääntö on, että mitä jykevämpi jööti messinkitötterön päähän pultataan, sitä hitaampaa ruutia hylsyyn laitetaan.

Tarkkuuslatauksia leipoessa jokainen ruutisatsi punnitaan. Mikäli tehdään isoa satsia harjoituspatruunoita, voidaan hommassa oikaista käyttämällä ruutiannostelijaa, joka heittää säiliöstään (melkein) mitatun satsin verran ruutia jokaisella kammenheilautuksella. Omat kokemukset ruutiannostelijasta ovat ristiriitaiset: toimiessan hyvin ovat ruutimäärät riittävän lähellä säädettyä. Haasteena on laitteen oikuttelu (tai käyttäjän virhe), jonka seurauksena satunnainen hylsy voi täyttyä vain puoliksi loppuruutisatsin päätyessä seuraavaan hylsyyn. Mikäli käyttää automaattiannostelijaa on syytä silmämääräisesti tarkistaa hylsyihin päätynyt ruuti latausrupeaman jälkeen. Lisäksi lautausohjeet neuvovat punnitsemaan aina viimeisen ladatun ruutiannoksen, jotta varmistetaan ruutimäärän pysyneen oikeana.

Sopiva määrä ruutia, ja sen näkee jo paljaallakin silmällä
Sopiva määrä ruutia hylsyn kokoon nähden helpottaa ruudituksen tarkistusta

Latausoperaation pahimmat virheet ovat:

  1. Ylilataus ja liian suuri paine, josta voi seurata aseen ja ampujan naamavärkin äkillinen hajoaminen
  2. Alilataus, jolloin patruunan ruutimäärä ei jaksa lennättää patruunaa ulos piipusta. Tämä ei sinäänsä ole vaarallista (edit: on vaarallista, kts Maken kommentti alta), mutta jos pamautetaan perään toinen paukku tilanne onkin toinen (kts. kohta 1).

Kätevä konsti riskien vähentämiseen  on käyttää niin hidasta (= hylsyn sopivasti täyttävää) ruutia, että ruutimäärät voidaan tarkistaa ladattavista patruunoista kerralla silmämääräisesti. Omassa käytössäni olevaa N160 ruutia mahtuu patruunaan tasan yksi satsi, joten poikkeamat on helppo poimia pois ennen luoditusta.

Vaihe 5: Luoditus

Luodin paikalleentökkäyksen jälkeen patruuna on valmis. Viimeistä vaihetta ei kuitenkaan kannata hosua, päinvastoin, luodin asetussyvyydellä on merkittäviä tarkkuus- ja turvallisuusvaikutuksia. Luoti asetetetaan paikalleen luodinasetusholkilla. Se säädetään paikalleen siten, että latauspituus (patruunan kokonaispituus, C.O.L. Cartridge Overall Length) vastaa latausoppaassa/reseptissä ilmoitettua. Latauspituudesta poikkeamisella on (muun muassa) kaksi vaikutusta:

  1. Jos luoti ladataan reseptissä ilmoitettua syvemmälle hylsyn sisään, kasvaa patruunan paine, joka puolestaan voi aiheuttaa vaaratilanteen
  2. Patruuna voidaan myös ladata suositeltua ylemmäksi. Tällöin pidempi patruuna ei välttämättä enää mahdu aseen lippaaseen. Lisäksi on riski, että luoti jumiutuu patruuna pesitettäessä rihlauksiin ja jää sinne poistettaessa patruunaa pesästä (esimerkiksi metsästystilanteen purkautuessa). Itselataavissa aseissa C.O.L:in ylittäminen voi aiheuttaa jumiutumista. Normia pidempää patruunaa käytetään joskus pulttilukkoisissa aseissa paremman tarkkuuden saavuttamiseksi. Teoriassa, mitä lähempää rihlausta luoti lähtee liikenteeseen, sitä tarkempi ase on. Aloittelijalle ehdottaisin kuitenkin suositetuissa pituuksissa pysymistä.
Patruunan pituus mitataan lopuksi työntömitalla
Patruunan pituus mitataan lopuksi työntömitalla

Yleensä ensimmäistä luotia laitettaessa kannattaa luodinasetin jättää pikkuisen ylös. Kun ensimmäinen luoti on asetettu, mitataan se työntömitalla ja säädetään luodinasetinta mittaustulosten mukaisesti alaspäin, kunnes ollaan standardin mukaisessa pituudessa.

Täydellisen patruunan hakeminen

Patruuna koostuu useasta komponentista, joista jokaisella on joku vaikutus sen käyntiin, eli osumatarkkuuteen. Yleisimmin keskitytään hieromaan ruutimäärää ja latausyvyyttä.

Oma ensitavoitteeni oli rakentaa muutama patruuna minimilatauksella, tarkistaa radalla prosessin onnistuminen ja hakea tämän jälkeen tikapuutestillä optimilataus omalle kiväärille standardilatauspituudelle. Ensimmäiset paukut pelasivat hyvin ja osuivat minimilatauksesta huolimatta osapuilleen samaan tauluun tehdaspaukkujen kanssa.

Ainoa yllätys oli hylsyjen nokeentuminen. Tämän tulkitsin johtuvat osittain äänenvaimentimen käytöstä ja osittain siitä, ettei paineeton lataus jaksanut tiivistää messinkihylsyä kunnolla patruunapesään. Lataus oli kuitenkin tarkka kuin mikä ja pahvin puhkominen oli yhtä ilolaulua, joten en jaksanut välittää pienestä tuhnusta hylsyn kyljessä.

Tikapuutestiä varten latasin yhteensä 17 patruunaa 0,3 grainin erissä kasvavilla latauksilla. Patruuna no.1 oli latausoppaan minimi ja vastaavasti patruuna no. 17 oli ns. tappilataus. Patruunat paukuteltiin tauluun 150m radalla ja tarkoituksena oli hakea ne stabiilit alueet, joissa ruutimäärän muutos vaikutti vähiten osumapisteen muutokseen. Kuvasin testin videolle, välttyäkseni ravaamasta taululle jokaisen laukauksen jälkeen ja dokumentoin tulokset kaivamalla osumajärjestyksen videosta.

Patruuna nro Lataus (grain)
1 41,8 (min, 8g Scenar)
2 42,1
3 42,4
4 42,7
5 43,0
6 43,3
7 43,6
8 43,9
9 44,2
10 44,5
11 44,8
12 45,1
13 45,4
14 45,7
15 46,0
16 46,3
17 46,6 (max)
Tikapuutestin tulokset
Tikapuutestin tulokset. Hajonta on suuri, mutta kasojakin löytyi.

Loppujen lopuksi lataus vaikutti käyntiin ampujaa vähemmän. Kuvasta käy ilmi, että luodit osuivat pääosin minne sattuu, mutta patruunat 7,8 ja 9 sattuivat käymään melko nättiin kasaan. Ehkä latauksella oli jotain tekemistä nätin kasan kanssa, tai satuin vain keskittymään vähän paremmin tuossa puolenvälin kohdalla. Hylsyissä ei testin aikana näkynyt mitään ylipaineen merkkejä, joten testi voitiin viedä loppuun asti. Latauksesta riippumatta kaikki hylsyt olivat enemmän tai vähemmän nokisia, mutta tämä voi tietenkin johtua jo ensilaukauksilla likaantuneesta patruunapesästä.

15 comments

  1. Moro! Eikö noita koepanoksia pitäisi tehdä 3-4 kpl. jokaisesta latauksesta? Yhdellä panoksella per lataus ammuttu testi ei kerro välttämättä mitään, sillä ampuja voi tehdä virheen. Se ampujan röhlömi tulee kyllä erittäin helposti, eikö vain? Toinen juttu. Eikö kannattaisi käyttää vain kaulasupistusta, sillä itselataaja ampuu yleensä samalla aseella. Jää se hylsyn ruutiosan laajeneminen pois ampumishetkellä. Sitä en tiedä onko se itsessään hyvä juttu. Yksi muuttuja ainakin on pois kuviosta.

    1. Moi ja kiitos kommentista :) Onhan tuo koestaminen yhdellä paukulla kohtalaisen virheherkkää touhua ja täytyy tehdä se huolellisemmin uudestaan ensi kesänä isommalla otoksella. Lisäksi tuossa on selkeänä haasteena se, että kasojen eroja sai hakemalla hakea. Latasin kuitenkin loppukesän paukut paukun nro 8 ruutimäärällä ja ne kävivät kuitenkin merkittävästi tehdastekoisia paremmin.

      Kaulasupistus on toki vaihtoehto. Itse käytin peruspakettia ja supistin koko hylsyn. Kaulasupistelu tuntui jakavan mielipiteitä ja erälle.netin foorumeilla (http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=92033&start=15) tulikin hyviä kommentteja aiheesta.

      1. ”Latasin kuitenkin loppukesän paukut paukun nro 8 ruutimäärällä ja ne kävivät kuitenkin merkittävästi tehdastekoisia paremmin.” Taidat Mikko keksiä tämän omasta päästäsi. Tuo testikasa näyttää siltä että et ole kovin paljon ampunut kiväärillä koska sivusuuntaista heittoa on noin paljon eikä tuollaisilla kasoilla saa millään eroa omatekoisiin tai tehdaspaukkuihin.

        1. Kyllähän kommentissasi sinäänsä on pointti, kasat voisivat olla parempia eikä erityisen massiivisia eroja pääse omilla taidoillani syntymään. Sen verran vakuuttunut tuosta kuitenkin olin, että poimin pari vuotta sitten juuri tuon satsin reseptikseni ja totesin niiden käyvän omassa aseessani tehdaspatruunaa paremmin – johonkin sekin päätös on perustunut. Näitä olisi kiva toistaa taitojen karttuessa nyt kun olen löytänyt hiljaisempia ratoja, joissa ampuhommat voi suorittaa rauhassa ei edes puske kiire päälle. Toki en ampujana vieläkään ole kummoinen mutta osaan rakentaa paremmat tuet ;)

  2. Neljän paukun kasoilla alkaa jo nähdä eron latausten välillä ja yleensä sieltä erottuu tuollaisella otannalla kolmisen kappaletta selvästi parempia satseja.

    Kokosupistuksen käyttämisessä ei ole minkäänlaista järkeä, jos tarkoituksena on rata-ammuntaan saada tarkkaa satsia. Miksi ihmeessä pitäisi joka kerran jälkeen pilata ja nollata tulos pakottamalla hylsy taas CIP-standardiin? Ideahan on nimenomaan saada hylsy oman aseen patruunapesään ideaaliksi. Lisäksi kokosupistus vähentää hylsyn käyttöikää merkittävästi. Kokosupistuksen ainoa peruste on patruunan yleiskäyttöisyys ts voit ampua sen sitten toisessa aseessakin tai jos dyykkaat radalta toisten ampumia hyväkuntoisia hylsyjä, pitää ne kokosupistaa tietenkin, ennenkuin voi ne ampua omassa aseessasi.

      1. Moi.Käy se kokosupistusholkillakin,nostaa vain holkkia ylöspäin tarvittavan matkan.Noin puoleenväliin hylsyn suuta jos supistaa ja hylsy vielä menee patruunapesään,se on siinä.

  3. Tuosta alilatauksesta sen verran, että siinä hapuillaan viikatemiehen helmoja, mikäli alilatausta on tarpeeksi ja ruuti ottaa ja kaasuuntuu ensin (kun tilaa on) ja se ruutikaasu sitten palaa räjähdysmäisesti. Toisin sanoen tulee alilatausdetonaatio.

    Tämä ilmiö on tunnettu ja jopa suomessakin todennettu ilmiö (itse asiassa pariinkin kertaan, artikkeleita voi myös asiasta vielä löytää verkosta). Kyseessä on tilanne, jossa on alitettu alin suositeltu ruutilatauksen paino ja on saatu aikaan alilatausdetonaatio.

    Mieluummin siis ylilataus, kuin alilataus, jos on ihan pakko valita. Alilatauksella on henki ihan välittömästi menoteillään, ylilatauksessa ne merkit on nähtävillä jo kauan ennen nk. turvallista rajaa ja aseen räjähtämistä, jos lataaja tekee ”ohjeistuksen mukaisesti” ja nostaa ruutiannosta pikku hiljaa ylöspäin, esimerkiksi 5% ruutilisäyksellä ”per hyppy”. .308:lla voi lisäksi olla mahdotonta aikaansaada ylilatausta esim. N135 ruudilla, sillä sitä ei mahdu ylilatauksen aserikon edellyttämää määrää hylsyyn. 308:n hylsyn voi ”turvallisesti” täyttää piripintaan ja silti aseen lukot kestävät. (Tästäkin on taas niitä poikkeuksia olemassa).

    Mutta siis, varotaan tuota alilatausta. Eri asia on sitten esimerkiksi puolipanosten lataus, joka käy jollakin muulla ruudilla, tyypillisesti vaikkapa N310:llä tms.

    1. Kiitti kommentista. En tiennytkään tuosta alilatausdetonaatiosta, mutta nettihän on pullollaan tietoa aiheesta. Korjasin tekstin ja linkitin kommenttisi siihen, jotta muutkin huomaavat!

      1. Eipä mitään. Itse kun olen myös patruunoiden ”kotilataaja”, niin ajattelin vinkata tuon alilatauksen haittapuolista :)

  4. Minusta tuli kotilataaja, varkaat veivät 3 haulikkoa ja 2 kivääriä, poliisit saivat takaisin 7×54 arisakan mutta siihen ei ladata patruunoita ostin sakon vasarasarjan ja hylsyjä.Voisiko joku neuvoa ruudin numeron jamäärän puuttuu vielä luodit ja vaaka, ase on vanha mutta toimiva veivät patruunatkin joita saamaan Kuopiosta Elorannalta kiitos kommenteista!

    1. Minulla on jonkinverran noita ”japin” paukkuja ja hylsyjä, Annan ne jos jollekkin kelpaa. Aseen varasti eräs
      hirven salakaataja.

  5. kannataa kokeilla hieman painavampaa luotia,jos haluat pienempiä kasoja. aseen käynnistä tietenkin riippuu, mutta 10,7g scenar vois olla kokeilemisen arvoinen. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *