Koiramme-lehti 5/2014: Ajokoiraharrastus vaikeuksissa etelässä

Etelän miehen ajokoiraharrastus ahdingossa

Uusimmassa Koiramme-lehdessä, tarkemmin ottaen aviisin metsästysliitteessä, oli artikkeli kaupungissa asuvan ajokoiraharrastajan ahdingosta: metsästysmaat ovat kaukana kaupungista ja lähiseudun seurat eivät kaipaa uusia jäseniä. Laulu lienee kaikille tuttu?

Tunnen nuoren beaglen omistajana etelän miehen tuskan varsin hyvin: etäällä olevien metsästysalueiden takia koiraa ei vain yksinkertaisesti pääse kauden aikana treenaamaan niin usein kun haluaisi. Nuorta koiraa pitää treenata jatkuvasti, artikkelin mukaan jopa 3-4 kertaa viikossa, ja tämähän ei ihan helpolla onnistu hoitamatta ajotreenejä katseilta piilossa keskuspuiston uumenissa (huono idea, jätä koittamatta!).

Ajokoiraharrastus valtion mailla

Satoja kilometrejä ei citymetsästäjä kuitenkaan joudu ajamaan, ainakaan yhteen suuntaan, sillä lähin metsähallituksen vuokraamaa Helsingistä katsottuna löytyy Keihäsjärveltä, noin 60 km päästä kantakaupungilta. Keihäsjärven alue ei ole riistarikkaudestaan kuulu, mutta juoksutusmaana se on mainio. Alueelta tosin löytyi viime syksynä jonkin verran sorkkaeläimiä jotka voivat saada pientä hämmennystä aikaiseksi koiraraukassa. Teoriassa Keihäsjärvelle ehtisi valoisana arki-iltanakin, joten sitä kautta treenimahdollisuudet ovat turvattuna.

Kun pelkkä nuuskuttelu ei riitä, vaan pitää saada ajoa (lähes varmuudella) aikaiseksi, suunnataan Hämeen suunnalle. Lähimmät vuokramaat, joilta olen omalle koiralleni ajon saanut ovat Evon ja Vesijaon alueet. Tällä korkeudella alkaa olla jo pupua pusikoissa ja ajo per päivä ei ole mikään mahdoton odotus. Alueiden läheltä löytyy kelvollisia, majoitusratkaisuja ja Evolle voi sitkeämpi sissi pystyttää teltan.

Ajokoiraharrastaminen päivälupien voimalla käy kukkarolle kalliiksi, mutta Keihäsjärvellekkin saa ostettua osakausilupia (myynti alkaa puhelimitse 16.6.2014), joilla voi metsästää jänistä ja pienriistaa kanalintukauden päätyttyä. Kaikilla kolmella eteläisimmällä alueella pitää olla varuillaan lupien riittämisen kanssa. Kuumimpana pupuaikana ei lauantain lupien ostamista kannata jättää loppuviikkoon – päiväluvat kun loppuvat ihan varmasti kesken.

Kokeisiin ja vieraisiin

Mikäli valtion maat eivät jostain syystä kiinnosta, löytyy koiralle treenimahdollisuuksia kyllä muutenkin. Erilaiset ajokoirajärjestöt saattavat voida tarjota treenimaat jäsenilleen tai järjestää yhteistapahtumia, jossa koiria harjoitetaan maastossa.

Koirien ajokokeet ovat edullinen tapa päästä kokeilemaan todenmukaisiin ja todennäköisesti keskivertoa jänisrikkaampiin olosuhteisiin, mutta pennun harjoittamiseen ei koetilannetta toki ole tarkoitettu. Tuomaritoimintaan perehtyminen rakentaa sosiaalista verkostoa ja mahdollistaa syvemmän uppoutumisen ajokoiraharrastukseen.

Tuttujen kautta pääsee metsälle vierasluvilla ja osa seuroista myy kausi- ja päivälupia. Edellisiä ei varmasti mainosteta, mutta kysyvä ei eksy tässäkään tieltä.

Entä ne metsästysseurat sitten

Palataan vielä hetkeksi takaisin Koiramme-lehden artikkeliin. Ilolla luin jutusta Jounin tarinan, joka käy Ilomantsissa asti koiraansa treenaamassa. Väsymättömän treenauksen ja bensanpolton tuloksena Jounin ajokki on pokannut Dreevereiden Suomen mestaruudenkin. Tämä olkoon esimerkkinä meille kaikille kaupunkilaismetsästäjille.

Vieraan ihmisen pääsy metsästyseurojen jäseneksi on selkeästi vaikeaa, mutta mielestäni on turhaa nostaa esille sama virsi jäseneksi pääsyn tuskasta: seurojen päällimmäisenä tehtävänä lienee jäseniensä metsästysmahdollisuuksien turvaaminen pitämällä maanomistajat tyytyväisenä. Niin kauan kun vanhassa sakissa virtaa riittää ja uusia sukulaispoikia löytyy rivejä täydentämään, ei seuroilla liene tarvetta kasvattaa jäsenmääräänsä vierailla. Status quo voi muuttua ukkoutumisen tai yllättävän persaukisuuden myötä, mutta lähitulevaisuudessa tilanne pysynnee samana.

Oman kokemukseni perusteella etelän miehen syvin tuska ei niinkään johdu alueiden tai mahdollisuuksien vähyydestä, vaan lähinnä siitä, että etelässä on vähemmän jänöä ajettavaksi asti. Karu fakta on, että asfalttiviidakossa ei fauna viihdy ja maalle on erikseen matkattava.  Omalla viitseliäisyydellä on iso merkitys metsästysmahdollisuuksien hyödyntämisessä ja vakaa (tai naiivi) uskoni on, että aktiiviselle riittää ajotilanteita jänisten ja maiden puutteesta huolimatta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *