Saksanseisoja

Saksanseisojalaulu

Syvältä internetin syövereistä löytyi laulu saksanseisojasta, jonka Kokkokin nosti maailman parhaaksi koiraksi. Veikeät sanat kaipaavat kuitenkin laulumelodiaa, mutta niitäpä ei sitten löytynytkään mistään. Tämän blogin julkaisun jälkeen tavoitin miehen laulun takana ja sävelkin löytyi :)

Saksanseisojalaulu pohjautuu vanhaan venäläiseen kapakkalauluun, josta suomalaiset väänsivät Kerenski-nimisen pilkkalaulun Suomen itsenäistymisen jälkeen. Pilkkalaulun alkuperäiset, suomalaiset sanat löytyvät täältä.

Kerenski sai uudet sanat Kai Pelkosen toimesta vuonna 1982 ja laulu ensiesityksensä Saksanseisojien Eräkoulutus ry:n kanakoirien erikoiskokeissa Juuassa syksyllä -82. Laulu jäi elämään kanakoirapiireissä ja säveltäjä sai myöhemmin kunnian laulaa sen itse juhlayleisölle Saksanseisojakerhon 60-vuotisjuhlissa Seinäjoella.

 

Saksanseisoja

Sanoittanut Kai Pelkonen 1982

Oli kerran aika, jolloin olin mä ihan nöössipoika metsähommissa. Pompputeestä paukutin, jäniskoiraa haukutin, eikä ollut minulla saksanseisojaa.

Sitten yhden kerran metsäpolulla, kohtasin mä herran pilli hampaissa. Siihen kun se piippaili, eestaas koira hiippaili. Kysyin: mitä rotua? -Saksanseisoja

Koiraa herra kehuili, aloin tajuta. Homma rupes tuntumaan tosi rajulta: pilliin kun vain piippailee, eestaas koira hiippailee, sulle linnut viittailee saksanseisoja.

Kyllä oli somaa tuota katsella. Mieli heti omaa alkoi halata. Pilliin kun vain piippaisi eestaas koira hiippaisi, mulle linnut viittaisi saksanseisoja.

Pentu tuli taloon, kaikki riemuttiin. Sitten uuteen valoon juttu kääntyikin: Telkun pani liisteriksi, nahkasohvan raateli, kahvipöydän kaateli saksanseisoja.

Onneksi mä ymmärsin missä juju on. Kiireenvilkkaan ryntäsin pillin ostohon. Pilliin kun mä piippaisin sinne koira hiippaisi minne sitä viittaisin, saksanseisojaa.

Kyllähän sen arvaat, niin ei käynyt lain, nämä hiukset harmaat pennun vuoksi sain: pilliin kun mä piippaisin eestaas koira hiippasi, kirjahyllyn kippasi saksanseisoja.

Alku aina hankalaa ajattelin mä. Metsään pitää suunnistaa koira mukana. Sielä pilliin piippailen, linnut alas niittailen, kyllä vielä kiittelen saksanseisojaa.

Tiedäthän sen varmaan miten kävi siin. Muutamankin kerran ilmaan huudeltiin nimi Pelsepuuppelin sekä tämän juupelin, kun mä sitä koulutin saksanseisojaa.

Jutulla on loppu onnellinen tää: edessäni hienon kaverin nyt nään. Enkä rupee kehumaan, vaik ois reppu pullollaan, kiittää syytä yksin saan saksanseisojaa.

Kaveri kun kerran lähtee täältä pois, tiedän että mulle se tiukka paikka ois, taas kun täytyy aloittaa uutta koiraa kouluttaa. Jaa, että mitä rotua? SAKSANSEISOJAA!

 

 

One comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.