Paikannusta hakemassa (kuvaaja: Mikko Leppänen)

Kanalintujahtia Garmin Epixillä

Auto parkkiin tienviereen ja rojut, sekä koira ulos autosta. Vielä ennen metsän puolelle hyppäämistä raotan hihansuuta ja napsautan Garminin Epixin Hiking-tilaan tikittämään kilometrit talteen. Parin sekunnin odotus ja kellon värinä ilmoittaa GPS-paikannuksen onnistuneen ja karttatila näyttäisi nyt tarkan sijaintini. Patruunat pesään ja matkaan.

Syksyn Epix-testin tulos

Kun aloitin Garmin Epixin testaamisen uskoin sen olevan omimmillaan liikkuvassa kanalintujahdissa. Nyt kun kausi on kanojen osalta laitettu pakettiin on aika summata aatokset ja antaa Epixille lopullinen tuomio.

Laite on saanut kovaa kyytiä ympäri Suomea, sitä on käytetty niin Etelä-Suomen pikkualueilla kuin Lapin tuntureillakin. Kirjattuja kilometrejä on kertynyt puolitoistasataa.

Parin kilometrin linnuttoman tamppaamisen jälkeen metsästysalueen reuna alkaa häämöttää ja siirryn kulkemaan rajan suuntaisesti. Näitä reunamaita tulee kaluttua kohtuullisen harvoin, koska naapurin puolella ei sovi seikkailla ja jatkuva aseman tarkastelu kartasta kuluttaa hermoja. Aiemmin Epixiin merkatut aluerajat piirtyvät näytölle ja suunnan tarkistukseen riittää vain nopea vilkaisu ranteeseen.

Metsästysalueen rajat Epix-kellossa
Metsästysalueen rajat Epix-kellossa

Oma Epixin käyttöni nojaa vahvasti räätälöityihin karttoihin. Kävin aiemmassa jutussani, Karttaräätälin opastus Garmin Epixiin, läpi miten laitteeseen asennetaan Maanmittauslaitoksen karttapohjat ja erilaisia itse tehtyjä karttoja. Kello on parhaimmillaan nopeassa paikkatiedon tarkistamisessa kun tarvittava tieto löytyy valmiina kartalta. Karttojen selailu on kosketusnäytöstä huolimatta pikkuisen vaivalloista – paksut sormet ja pieni näyttöpinta-ala eivät ole täydellisin pari. Vaativamman reittisuunnittelun tekee mielellään joko Garminin BaseCamp-sovelluksessa tai suuremman näytön omaavalla käsi-GPS -laitteella.

Jälkiasennetut maanmittauslaitoksen pojakartta ja aluerajakartat piirtyvät joskus ärsyttävällä viiveellä. Aiemmin käyttämäni vakiokartta ei tälläistä tehnyt. Viive ilmaantui suurin piirtein samoihin aikoihin kun lisäsin aluerajakartat kelloon ja luulenkin, että useiden päällekäisten karttojen piirtäminen vaatii liikaa vääntöä laitteelta. Ongelman saa melko varmasti kierrettyä käyttämällä pelkästään MML:n karttaa ja piirtämällä aluerajat reitteinä sen sisään.

Epix toimii luotettavasti ja sen akkukesto mahdollistaa laitteen käytön ainoana navigaattorina viikonloppureissulla, vaikka laturi olisikin jäänyt kotiin. Valmiustilassa ja pienellä käytöllä akku kestää noin viikon ja aktiivista GPS:n käyttöä noin pari kahdeksan tunnin päiväreissua. Perinteisen gepsikapulan esiin kaivaminen takin syövereistä on oma operaationsa, mutta navigaattorikellosta tarkistaa oman sijaintinsa ja lähistöltä löytyvät mielenkiintoiset maastoalueet kuten suot ja rinteet helposti kävelyn lomassa.

Katsastettuani yhden aiemmin tarkistamattoman notkelman lintutilanteen haluan siirtyä tiheikön läpi tutummalle alueelle. Risukko on läpitunkematon, mutta ojan vieressä kulkee onneksi polku. Otan hanskan kädestä ja kohdistan kellon kartan ojan kohdalle ja kytken reitityksen päälle. Karttatila vaihtuu navigointinäkymään ja ruudulle piirtyvä nuoli näyttää suunnan ja matkan ojansuulle.

Mikäli matkan on tarkoitus päätyä johonkin tiettyyn pisteeseen, tulevat Garminin navigointiominaisuudet avuksi. Jotkut Epixin kartoista ovat ns. reititettäviä, jolloin reitti piirretään kulkemaan kulkuväyliä pitkin. Käytössäni oleva kartta ei sellainen ole, joten navigaattorin suuntanuoli osoittaa aina suoraan kohteeseen. Navigoitaessa laite ilmoittaa jäljellä olevan matkan. Mikäli siirtymän aikana halutaan tarkastella muita tietoja, kuten kuljetun matkan mittaa, näyttää Epix oikean suunnan ruudun reunaa kiertävällä pienellä merkillä, Heading bugilla.

Siinä missä kartan viiva piirtyy GPS:n avulla, tuntuu navigointinuoli nojaavan laitteen digitaaliseen kompassiin. En ole vielä sellaiseen säkölaitteeseen törmännyt, jossa digikompassi peittoaisi perinteisen ja näin on Epixissäkin: neula hyppii käytössä aika tavalla ja navigoija joutuu käyttämään päätään päätelläkseen oikean suunnan. Kompassin kalibrointi taltuttaa jonkin verran levotonta neulaa. Se toteutetaan kytkemällä kalibrointitila päälle ja vatkaamalla kelloa kahdeksikon muotoisessa kaaressa hyvän aikaa. Operaatio on vaivalloinen ja sen aikana joutuu vaihtamaan väsyvää veivauskättä pariinkin otteeseen.

Toiselle puolelle päästyäni edästäni lähtee ukkoteeri. Täräytän toisen piipun perään, mutta jälkeen jää eikä linnusta irtoa sulkaakaan. Sadattelun saattamana merkkaan paikan ja päivämäärän Epixiin. Lintuköyhällä alueella auttaa, että merkitsee tärppipaikat talteen. Kun merkkineulat alkavat kasaantua avainalueille, voi aikapulan yllättäessä säästää jokusen kilometrin matkaa keskittymällä parhaisiin paikkoihin.

Karttamerkintä
Karttamerkintä

Nopeiden paikkamerkintöjen tekeminen on Epixillä herkkua. Neula tulee tökättyä kartalle aina kun maastosta löytyy jotain mielenkiintoista kuten lintuja tai niiden puutteessa hyville sieni- tai karpalopaikoillekin. Kun samoja reittejä tulee kuljettua useaan otteeseen saadaan samalla kerättyä talteen reissujen välillä kasvanut sato.

Merkintä tehdään joko karttatilasta tökkäämällä karttaa tai päävalikon ”save location” -valinnalla. Kartalta tehtynä paikkamerkinnän nimeksi tulevat nykyiset koordinaatit, mutta jos merkinnän tekee valikosta nimeksi tulee kuluva päiväys ja kellonaika. Nimen voi vaihtaa, mutta koska tekstin syöttäminen kellolla on hidasta, tulee se tehtyä vain pakon edessä.

Suuntaan hyväksi tietämälleni metsäpläntille, jolle olen aiemmilla reissuillani päässyt iskemään muutaman tärppineulan. Jostain syystä linnut ovat ottaneet tämän pienen kukkulan omakseen ja huolellisella kiertelyllä saattaa hyvinkin pelästyttää linnun tai pari ampumahollille. Samoan kumpua ristiin rastiin puolisen tuntia, mutta tällä kertaa ei teeri tai pyy osu reitin varrelle.

Illan hämärtyessä palaan autolle ja napsautan kellon takaisin normaalitilaan – se väpäjää taas iloisesti ja listaa saavutukseni ruudulle. Kahdeksan kirjattua kilometriä näin pienellä alueella on jo aika hyvä saavutus. Tallennan kävelykierroksen tilastot talteen laitteen muistiin myöhempää tutkimista varten. Saalista ei tällä kertaa tullut, joten retki meni liikunnan piikkiin.

Garmin Epixin kartta on omimmillaan pienen alueen, kuten suonsaarekkeiden, tiheässä haravoinnissa. Normaalitilassa GPS tikittää paikkatietoa kartalle niin taajaan ja tarkkaan, että aiemmin kuljettuja polkuja on helppo välttää kävelemästä toiseen kertaan. Kello tarjoaa myös UltraTrac -tilan, jossa sijaintitieto päivittyy hitaammin, mutta vastavuoroisesti se säästää melkoisesti akkua.

Mitattuun matkaan ei kannata luottaa metrilleen. Kaikki testiin osallistuneet huomasivat, että sijaintitieto heitteli jonkin verran, vaikka testaaja seisoisi paikallaan. Hitaasti ristiin-rastiin edettäessä kello tuntuu kirjaavan käveltyä enemmän kilometrejä. Itse kellotin 8,6km, mutta tarkemmin BaseCamp-ohjelmalla analysoituna uskon, että oikea tulos on lähempänä kuutta.

Tietokoneelle asennettava Garminin BaseCamp sovellus toimii hyvin jälkipeleissä. Käymällä läpi omat polkunsa voi löytää metsästysmailtaan säännöllisesti paitsioon jätetyt alueet ja suunnitella niiden läpikäynti seuraavalle eräilykerralle. BaseCampilla voi myös hallita karttoja, lisätä reittejä ja muita paikkatietomerkintöjä.

Yhteenveto

Jos tuppaat linnustusreissuillasi kaivelemaan GPS-laitetta yhtenään taskustasi, voi Garmin Epix olla sinua varten. Laite helpottaa nopeaa navigointia ja paikkamerkintöjen tekemistä. Lisäksi kertyneitä kilometrejä on mukava tarkastella kotisohvalla takkatulen lämmössä.

Yksi testaajista kuvasi Garmin Epixin käyttöä Lapin kanalintujahdissa seuraavasti:

Laitteesta on selkeetä käyttöarvoa varsinkin ”vaellusmetsästäjälle”, joka kiertää uudehkoja paikkoja. Helppo suunnitella aluksi reitti esim kännykästä tai paperikartan avulla, ja sitten näppärä tuon avulla seurailla että meneekö about suunnitelman mukaisesti.

Toinen hyvä käyttö on tosiaan kun perkaa esim suosaarekkeita: Näkee missä on mennyt, ja mitkä paikat on vielä hakematta. Varsinkin kun koiran kanssa pyörii, niin välillä on oma suuntavaisto hieman sekaisin, silloin nopea vilkaisu ranteeseen kertoo että missä on vielä hakematonta aluetta.

Kellosta on iloa yllättävissäkin tilanteissa ja kun paikkatieto löytyy ranteesta karttojen kera, on helppo uskaltautua poikkeamaan merkatulta polulta vaikka sienten tai marjojen perään. Kelloon voi asentaa monia metsästystä tukevia ja elämää helpottavia sovelluksia, kuten Epixille tekemäni ballistiikkasovelluksen.

Ballistiikkasovellus radalla
Ballistiikkasovellus radalla
Tuomio
Hyvää Petrattavaa
Oman sijainnin ja metsästysalueiden rajojen nopea tarkistus Matkan mittaus ei onnistu metrilleen
Tärppipaikkojen ja muiden löydösten merkkaus Kosketusnäytön käyttö on välillä tunnotonta
Ruhtinaallinen akkukesto Digikompassi ja sen kalibroinnin vaiva
Käyttö alueen tarkkaan haravointiin
Kontrollit selkeät ja helppokäyttöiset

 

PS. Tunnelmallisen artikkelikuvan on kuvannut Mikko Leppänen. Reteällä ranteenojennuksellani koitin saada kellon paikantamaan satelliitit nopeammin seistessämme tiheässä metsässä aukkopaikalla

One comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *