Avotähtäimet ovat syvältä

Kun olin hankkimassa ensikivääriäni, halusin siihen avotähtäimet. Tyydyin kuitenkin valikoiman puutteessa hankkimaan kiikarivehkeen ja rautajyvän puuttuminen jäi kaivelemaan. Keväällä hankkimassani hirvikiväärissä rautatähtäimet viimein löytyivät, mutta toivatko ne onnen? Eivät, rautatähtäinten kanssa ampuminen on mielestäni hanurista.

Pohjimmiltaan tässä on kyse ikääntyvän ihmisen elämäntuskasta koska näköni ei enää ole entisensä, mutta käydään samalla syväluotaus avotähtäinten sielunelämään ja seikkoihin, jotka tekevät avotähtäimistä haasteellisen käytettävän.

Olen käyttänyt avotähtäimiä hirvikiväärini lisäksi vuosia sitten armeijassa ja nyt hiljattain pistooliradalla – kaikkialla aina yhtä huonolla menestyksellä. Vaikka tähtäimillä osuukin helposti sadassa metrissä seisovan hirvisonnin kylkeen, on pienen kymppirenkaan metsästäminen tähtäimen haarukkaan haastavaa.

Kun kiikarilla ammuttaessa voidaan rauhassa tuumata, mihin kympin kulmaan reikä laitetaan ja pääpaino on aseen pitämisessä paikallaan, on hahlotähtäimellä ampuminen huomattavasti suurpiirteisempää. Kymppirengas näyttää suttuiselta kärpäsenkakalta ja tähtäin peittää siitäkin vähästä puolet. Ampuminen on aina vähän sinnepäin.

Miten avotähtäimet toimivat ja mikä niissä on vaikeaa?

Tavallisesti metsästyskiväärin rautatähtäin on mallia avotähtäin, jossa takatähtäimen virkaa toimittaa hahlo ja etutähtäimenä toimii piikki, jyvä. Rautatähtäimiin lukeutuu myös diopteritähtäin, jota käytetään kilpa-ammunnassa ja armeijan sotatouhuissa. Diopterissa takatähtäimenä on reikä, jonka läpi etutähtäintä tihrustetaan.

Perusajatus on selkeä: takatähtämien hahlo, etujyvä ja maali hankitaan samalle linjalle ja koukistetaan sormea, jolloin reiän pitäisi ilmaantua oikeaan paikkaan.

Silmä tarkentuu etutähtäimeen
Silmä tarkentuu etutähtäimeen

Avotähtäinten haasteellisuus liittyy siihen, että silmä tarkentuu vain yhdelle etäisyydelle kerrallaan. Tarkasti näkyy siis vain yksi kolmesta tähtäämiseen tarvittavasta komponentista muiden ollessa suttuisia.

Tässäkin pätee pienimmän pahan periaate. Koska etutähtäimen jyvän kärki on lähinnä piipun päätä ja luodin lentoradan kannalta kriittisin tähtäinjärjestelmän osa, keskitytään siihen. Mikäli tarkennettaisiin maaliin, näyttäytyisi koko tähtäinjärhestelmä epätarkkana ja heitto jyvän ja hahlon asemoinnissa jäisi kokonaan huomaamatta. Maalirenkaan näkyminen epätarkkana ei haittaa merkittävästi, koska ampuja kuitenkin tietää, että kymppi löytyy sieltä keskeltä.

Nuoret silmät vaihtavat vielä sujuvasti fokuksen maalin ja tähtäinten välillä, mutta vanhemmalta väeltä rautatähtäimet pilaa ikänäkö. Fokuksen vaihtaminen eri etäisyyksille rasittaa joka tapauksessa silmää ja näkyy huonona ampumasuorituksena.

Vanhentuessaan silmän linssi paksuuntuu ja menettää joustavuutensa, jolloin linssiä ympäröivien lihasten on vaikeampi tarkentaa katsetta. Kumpikin muutos heikentää tarkennuskykyäsi erityisesti lähellä oleviin kohteisiin. Lähde.

Tähtääminen vaatii siis vanhemmalta enemmän keskittymiskykyä. Kiikari- ja punapistetähtäimissä ikäongelma ei vaivaa, koska tähtäinristikko ”projektoidaan” samalle etäisyydelle maalin kanssa. Eli ampuja voi rauhassa keskittyä seuraamaan liikkuvaa hirveä ja sekä ristikko että hirvi näkyvät terävinä.

Avotähtäin on myös kohtuullisen peittävä, eli tähtäinlaite peittää väkisinkin puolet maalitaulusta siinä missä verrokkiratkaisut näyttävät koko kohteen.

Avotähtäimen kohdistaminen

Metsästäjät kohdistavat avotähtäimen niin, että luoti osuu etujyvän kärjen kohdalle. Kilpa-ampujat ampuvat tyypillisesti vakioetäisyydelle ja kilpatauluun. Jälkimmäiset voivat kohdistaa aseen niin, että tähtäinkuva haetaan tähtäysalueen alareunaan luodin osuessa kymppirenkaaseen.

Kohdistettaessa asetta tehdään säädöt aseesta ja tähtäinsysteemistä riippuen joko etutähtäimeen, takatähtäimeen tai molempiin tähtäimiin. Esimerkiksi tämän Tikan kiväärin perustähtäimessä sivusäätö voidaan tehdä joko etu tai takatähtäintä säätämällä, mutta korkeussäätö vaatii jyvän vaihtamisen. Saigan Hunter-metsästyskiväärissä (ja AK-47 mallisissa aseissa yleensäkin) korkeussäätö tehdään helposti etujyvää kiertämällä, mutta etutähtäimestä tehtävä sivusäätö vaatii joko erikoistyökalun tai tähtäimen pieksemistä vasaralla.

Avotähtäinten kohdistamisen sääntö on seuraava: etutähtäintä siirretään osuman suuntaan kunnes osumat ovat siellä missä halutaan. Takatähtäintä puolestaan siirretään vastakkaiseen suuntaan. Eli jos kasa on oikealla, voidaan tilanne korjata joko siirtämällä jyvää oikealle tai siirtämällä takatähtäimen hahloa vasemmalle.

Tarvittavan siirron määrä voidaan laskea mukavasti matematiikalla. Kaava on seuraava:

\frac{D1}{R1} = \frac{D2}{R2}

D1 on etäisyys tähytäyspisteen ja osumapisteen välillä (maalitaulussa), R1 on etäisyys etu- tai takatähtäimestä maalitaululle (riippuen kumpaa haluat säätää), D2 on määrä, jota tähtäintä säädetään ja R2 on etu ja takatähtäimen välinen etäisyys.

Esimerkkinä: maali on 75m päässä etutähtäimestä, etu ja takatähtäimen etäisyys on 50cm ja kasa on 10cm oikealla. Säädettävä tähtäin on etutähtäin. Käytetään mittayksikkönä millimetrejä.

\frac{100mm}{75000mm} = \frac{D2}{500mm}

Ratkaistaan D2

\frac{500mm \cdot 100mm}{75000mm} = D2 = 0,67mm

Koska etutähtäintä siirretään aina kasan suuntaan, siirretään siis esimerkin aseen tähtäinjyvää 0,67mm oikealle.

Rautatähtäin kestää väkivaltaa

Avotähtäin ei tietenkään ole pelkästään huono laite, mutta vaatii huomattavasti kiikarikivääriä enemmän harjoittelua ja kohtalaisen näkökyvyn. Sen hyviä puolia ovat mm.

  • Idioottivarmuus. Avotähtäin ei kärsi tekniikasta eikä siinä ole pattereita.
  • Kestävyys. Optiikka ja sähkövehkeet tuppaavat hajoamaan.
  • Kohtalaisen pysyvät säädöt. Jos tähtäintä säädetään vasaralla ei se vaihda asetuksiaan aivan pienestä töyssystä
  • Kohteen hakemisen nopeus. Ilman suurennosta toimivat tähtäinjärestelmillä kohteen löytäminen on nopeaa.
  • Ampuminen lähietäisyydelle. Jos karhu rynnisi pahat mielessä päin näköä voisi kuvitella että avotähtäinten kanssa ase saadaan nopeasti sojottamaan ”sinne päin”. En ehkä halua testata käytännössä.

Oman kokemukseni mukaan rautatähtäimillä on kiva ampua vähän toiminnallisemmin lyhyille matkoille. Pistooliammunnassa ne toimivat itselläni vallan hyvin, koska eivät missään nimessä ole ampumasuorituksen heikoin osa. Jos rattosi on ampua kärpäsenkakan kokoisia kasoja sataan metriin ja yli, tulevat mekaniikan rajat nopeasti vastaan.

Koska avotähtäimiä on kohtalaisen vaikea saada rikottua, ovat ne oiva lisä hirvikivääriin. Sinä päivänä kun se tonnin kiikari potkaisee tyhjää on mukava voida jatkaa jahtia.

Keikkuuko kiväärisi päällä?

View Results

Loading ... Loading ...

Artikkelikuva P. Mateus / Wikipedia / CC-BY-SA-3.0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *