Picatinny-kiskon asennus kivääriin petaamalla

Kiväärissäni uskollisesti palvelleet Leupoldin jalustat saivat siirtyä Picatinny-kiskon tieltä. Syynä muutokseen on tarve vaihtaa tähtäinlaitteita tarpeen mukaan erilaisia testejä ja jahteja varten. Jotta kisko saadaan jännitteettömästi kiinni kivääriin, kannattaa se pedata paikalleen. Kasasin oman asennukseni vaiheista kuvalliset ohjeet jälkipolville.

Picatinny- (ja Weaver-) kiskot ovat asekohtaisia, eli tehtaalla kisko on muotoiltu vastaamaan aseen runkoa sekä muodoiltaan, että ruuvinpaikkojen osalta. Jostain syystä asiat eivät kuitenkaan usein mene niin kuin Strömsössä, niinpä kiskon ja aseen väliin voi jäädä väljää. Tämän voi todeta kiinnittämällä kisko aseeseen ensin pelkillä etummaisilla ruuveilla ja katsoa, jääkö kiskon takaosa ilmaan. Omassa Nikko Stirlingin alumiinikiskossani jäi paperin kuljettava kolo. Tämä lienee ainakin jenkkivideoiden perusteella kohtalaisen yleistä kiskon hinnasta ja laadusta huolimatta.

Rako on sikäli ongelmallinen, että kun kisko sitten kiristetään kaikilla ruuveillaan aseeseen, antaa jokin osa periksi. Oletettavasti tämä on alumiininen kisko eikä aseen runko. Kisko vääntyy (vähän) kaarelle ja jää jännittyneeseen tilaan. Vääntö puolestaan siirtyy kiskosta kiikarin runkoon, mikä onkin sitten huonompi juttu.

Petaamisella täytetään kiskon ja aseen välinen rako niin, että kisko asentuu suoraan. Petausmassana käytin itse rautakaupasta hankittua metallille tarkoitettua epoksiliimaa. Irrotusaineena toimi kaapista löytynyt mehiläisvahaa sisältävä väritön kenkävaha.

Tässä ollaan sikäli vaaravyöhykkeellä että tein operaation ensimmäistä kertaa ja lunttasin itsekin ohjeita internetistä. Eli vastuu on jälleen lukijalla ja tursotat kaksikomponenttiliimaa aseeseesi taas ihan omalla vastuullasi :)

Valmistelut

Haalitaan tarvittavat aineet ja tarvikkeet käsille. Irroitetaan kiikari ja sen jalat niin, että ase on valmis Picatinny-kiskon asennukseen.

Tarvikelista

• Asetonia tai muuta rasvanpoistajaa
• Väritön kenkävaha
• Epoksia petausta varten. Tässä on kiva jos on vähän enemmän kuin viisi minuuttia työskentelyaikaa.
• Vanupuikkoja, talouspaperia yms. ylimääräisen tahnan pyyhkimiseen ja muuhun puunaukseen
• Meisselit ja muut vehkeet. Asennushommissa kannattaisi käyttää momenttiruuvimeisseliä, mutta itselläni ei vielä sellaista ole.
• Asennettava Picatinny- tai Weaver-kisko
• Otsavalo tai muuten vain leikkaussali-laatuinen yleisvalaistus

Lisäksi hommasta tulee kokolailla kivempaa jos aseen saa kiinnitettyä johonkin niin, että se pysyy pystypäin.

Kiskon pohjan karhennus ja rasvanpoisto

Perusajatus koko touhussa on, että epoksin pitää tarttua kiskon pohjaan ja olla tarttumatta kivääriin, saatika päätyä ruuvinreikien kautta aseen sisään.

Jotta epoksille saataisiin mahdollisimman hyvä tarttumapinta, karhennetaan kiskon pohja. Itse dremelöin siihen siksak-kuviota timanttilaikalla. Tässä on varmaan turha liioitella, eli pinnan rikkominen riittää.

Kuva

Kun kisko oli käsitelty, pyyhkäisin sekä aseen- että kiskon asennuspinnat asetonilla jotta sain kaiken ylimääräisen rasvan irti.

Aseen ja ruuvien rasvaus

Epoksin ei haluta tarttuvan aseeseen eikä asennusruuveihin. Erityisesti ruuvien valelu epoksilla tekee asennuksesta turhankin pysyväisluonteisen. Internetissä neuvottiin päällystämään ruuvit ja aseen pinta kenkälankilla. Kenkävahaa on syytä sulloa myös asennusreikiin niin, että ne peittyvät. Oma valintani oli se mitä kaapista sattui löytymään. Jos tässä kohtaa olisi halunnut olla turvallisuushakuisempi, olisin testannut etukäteen toimiiko kenkärasvamerkkini halutulla tavalla. Kisko jätetään tietenkin lankista vapaaksi.

Kuva

Epoksointi ja asennus

Sekoitin epoksin ja levitin sitä ohuen kerroksen kiskon molemmille asennuspinnoille. Ilmeisesti tässä voi säästää vaivaa ja pedata vain koholla olevan päädyn, mutta tuumasin että tässä voi pedata samalla molemmat asennuspinnat. Epoksia ei kannata sörssiä ruuvinreikiin, eli ne jätetään epoksivapaiksi.

Kuva

Kun töhnä on levitetty kiskoon kohdistetaan se paikalleen aseen päälle. Tässä kohtaa valo on tarpeen. Ruuvataan asennusruuvit – niitä on eri pituisia, kannattaa selvittää järjestys etukäteen – paikalleen kevyesti ja kiristellään tasaisesti. Koska kisko halutaan pitää suorana ja jännitteettömänä ei ruuveja kiristetä tappiin asti. Tässä kohtaa menin kiristysmomentin osalta vapaasti fiiliksen perusteella.

Kiristettäessä kisko paikalleen ylimäärinen epoksi valuu reunoilta yli ja sen voi pyyhkiä pois.

Kuva

Jännityksen hetket ja jälkipeli

Odotin pari tuntia ja tsekkasin että ruuvit liikkuvat edelleen. Täyteen voimaansa käyttämäni epoksi kovettuu vuorokaudessa, joten odotin seuraavaan päivään ennen työn tuloksien tutkimista.

Epoksi oli jähmettynyt nätisti ja ase oli puhdas. Kokeilin ja kiskon takaosan rako oli kadonnut, eli prosessi vaikuttaa onnistuneelta. Asennus pitää vielä viimeistellä ruuvilukitteella ja tähtäinkiikarin asennuksella. Uudet kiikarinjalat ovat toivon mukaan jo postin kuskattavana.

Kuva

Käyttämäni Picatinny-kisko tulee valitettavasti korottamaan kiikarin asennuskorkeutta jonkin verran, mutta kaikkea ei voi saada. Matalilla jaloilla voinee pelata jonkin verran ja onhan aseessa kuitenkin valmiiksi korotettava poskipakka.

Kuva