Garmin Fenix 5X Plus

Eräilijän rannekello: Garmin Fenix 5x Plus

Garminin rannetietokoneet ovat pullollaan eränkävijälle ja metsästäjille tarkoitettuja ominaisuuksia. Applen ja Googlen laitteisiin verrattuna ne haisevat vähemmän mokkalatelle ja enemmän seikkailulle. Kannattaako rahoistaan tarkan eräihmisen sitten maksaa ominaisuuksista? Otin Fenix 5X Plus-lippulaivakellon testiin ja avatakseni sen salaisuudet.

Vaikka Garminilla on rannetietokoneita tarjolla vähän joka lähtöön ja tarpeeseen, ovat kartoilla varustetut, lähinnä ulkoiluun tarkoitetut kellot olleet harvassa. Aiemmin täälläkin esillä ollut Epix, Fenix-sarjan lippulaivamalli Fenix 5X ja vuoden alussa julkistettu Tactix Charlie ovat tainneet olla ainoat eräilyyn ja taktiseen touhuun suunnitellut karttakellot.

Kesäkuun puolivälissä julkaistut Fenix 5 ”Plussasarjalaiset” tuovat kartat koko Fenix-tuoteperheelle. Hinnaltaan ne ovat edelleen Garminin valikoiman yläpäässä ja karttakellon saa kannettua kaupasta kotiin mallista riippuen vähintään noin seitsämän ja puolisataa euroa kevyempänä.

Hinnalla saa kestäväntuntuisen rannekellon, joka on suunniteltu suurinpiirtein kaikkea sitä varten mitä metsässä tehdään: laitteesta löytyy topograafiset (eli korkeuskäyrillä varustetut) kartat, sillä voi navigoida metsässä vikkelästi paikantavan GPS (+GLONASS tai Galileo) -satelliittien avulla ja seurata saman firman koiratutkia ja jättää kapulan repuntaskuun. Tuki löytyy niinikään myös Xero-jousitähtäimelle. Nämä ominaisuudet ovat kaikissa Fenix-sarjan uusissa kelloissa.

Lippulaivan, Fenix 5X Plussan, erottaa muista plussasarjalaisista se, että siinä on muissakin kelloissa olevan rannesykemittauksen ohella pulssioksimetri. Ominaisuus ei varsinaisesti ole normikäyttäjälle ”must have”, mutta sitä voi käyttää esimerkiksi vuoristossa rymytessa seuraamaan omaa tottumista korkeuden aiheuttamaan happivajeeseen ja näin välttää vuoristotautia. Itse olen käyttänyt sitä lähinnä seuraamaan lakkaanko hengittämästä nukkuessani – toistaiseksi henki on pihissyt ihan kiitettävästi.

Paras syy hankkia sarjan porvarimalli on oikeasti sen lyömätön akunkesto: pelkässä kellokäytössä valmistaja lupaa laitteelle 20 päivän toiminta-aikaa ja GPS-päällä laitteen pitäisi jaksaa tikata 32 tuntia putkeen. Perusmallilla vastaavat luvut ovat 12 päivää ja 18 tuntia, joten sekin pesee puhelinvalmistajien mokkalattekellojen puolentoistapäivän valmiusajan mennen tullen.

Navigointiominaisuudet ovat hyvät ja paikannuksen ottaminen on nopeaa ja onnistuu joskus jopa sisätiloissa. Kartat ovat hyvät ja laitteeseen voi halutessaan asentaa myös netistä löytyvät ilmaiset suomalaiset maastokartat. Ohjattu navigointi onnistuu niinikään maanteillä kuin metsässäkin. Testasin polkunavigointia kymmenen kilometrin lenkillä Nuuksiossa ja laite piirteli oikean reitin metsäpolkuja pitkin lähtöpisteestä määränpäähän.

Metästäjä ei tietty polkuja eikä navigointia kaipaa. Jahtijormalle karttojen selailun ohella arvokkainta lienee mahdollisuus tallentaa nykysijainti yhdellä painalluksella. Näin kanalinnustaja tai hirvimies voi merkitä saalishavainnot nopeasti ja palata saamapaikoille seuraavilla reissuilla. Itse olen tykännyt merkata kävelyreissuillani kaiken mielenkiintoisen talteen kartalle, kuten hirvitornit ja kanttarelliesiintymät.

Kellossa on jatkuva ranteen kautta tehtävä sydämensykkeen mittaus. Se toimii mielestäni ihan kelvollisesti, vaikka ilmeisesti mittaustapana onkin epävarma ja siksi sykevyö on tosikuntoilijan valinta. Kello seuraa leposykettä jatkuvasti ja ilmeisesti sen käyristä (lähinnä sykkeen noususta) voisi päätellä jos joku tauti on iskemässä. Ainakin taannoinen yhden päivän vatsatautini näkyi selkeänä pomppuna leposykkeessä. Laite ei kuitenkaan ainakaan vielä osaa varoittaa sykepoikkeamista omatoimisesti.

Vaikka Fenixit eivät ole mitään hipsterikelloja, on niissäkin cityominaisuuksia aivan riittämiin. Puhelimen ilmoitusten selaaminen ja niihin vastaaminen onnistuvat ”käden käänteessä”, kellosta voi seurata mm. omaa sykettään, stressitasoa ja unen laatua. Lisäksi siinä on todella monipuoliset urheiluominaisuudet kuten lenkkeilyreittien ehdottaminen halutun pituuden ja ilmansuunnan perusteella. Siinä on tuki langattomille verkoille ja puhelimen yhdistämiseen Bluetooth-yhteydellä.

Kellossa on myös lähimaksuominaisuus, joka toimii ainakin Nordean kanssa paremmin kuin pankin oma mobiilimaksu. Lisäksi kelloon on mahdollisuus tallentaa musiikkia ja kuunnella sitä erikseen hankittavilla langattomilla kuulokkeilla.

Mikäli valmiit ominaisuudet eivät riitä, voi kelloon asentaa Garminin sovelluspalvelusta uusia kellotauluja tai kasan sovelluksia. Metsästäjän kannalta käytännöllisemmästä päästä on esimerkiksi TrueFlite-ballistiikkasovellus ammuntaa varten ja pasianssi tylsiin passituksiin.

Fenix 5x Plussan kestävyydestä on muutaman viikon käytön jälkeen vaikea antaa arvosanaa, mutta edellisen käytössäni olleen Garminin kellon, Epixin avulla vetelin ristiin rastiin metsiä muutaman vuoden ajan. Kovin koitos Epixille taisi olla tämänkeväinen viiden päivän hiihtovaellus Ylä-Lapissa jossa käytin laitetta päivämatkojen seuraamiseen ja suunnistukseen. Kovassa käytössä Epixin akkua piti toki ladata muutamaan otteeseen munaskuissa lämmitetystä virtapankista, mutta pulaan se ei jättänyt missään välissä. Fenixin osalta odotukset kestävyyden ja käytettävyyden osalta vähintäänkin samat, onhan tekniikka ehtinyt mennä jo kolmen vuoden verran eteenpäin.

Kannattaako kelloon sitten sijoittaa ja mitä lisää se tuo erätouhuihin? Vastaus on enemmän kellon kantajasta kuin itse laitteesta kiinni, sillä ilmankin pärjää. Toisaalta kun eräkelloon on kerran tottunut on vaikea olla vailla ranteeseen pakattuja karttoja ja kompassia.

Jos kellon on jo ostoslistalla kannattaa eräihmisen tutustua myös Garminin tarjontaan. Mikäli taloudesta löytyy jo saman firman koiratutka tai Xero-jousitähtäin, on ekosysteemiin sijoittaminen loogista sillä laitteet pelaavat hyvin yhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *