Sorsapesä haulimunalla

Etelän jahtimaat ovat merellä

Helsingin betoniviidakosta katsottuna on yllättävää, että kaikille avoimet jahtimaat ovat niinkin lähellä kuin muutaman kilometrin päässä. Silti ne ovat kokemattomalle lähes yhtä vaivalloisesti saavutettavissa kuin pohjoisen korvet.

Vain kilometrien päässä rannasta aukeavat yleiset vesialueet ovat kaupunkilaismetsästäjän vilja-aitta jossa Ahti ja Diana lyövät kättä. Yleisillä vesialueilla metsästys on sallittu kaikille metsästyskortin haltijoille. Tarkalleen ottaen metsästyslaki sanoo yleisillä vesialueilla metsästämisestä seuraavaa:

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla on oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä, sellaisilla yleisellä vesialueella meressä olevilla saarilla ja luodoilla, jotka kuuluvat valtiolle ja joiden hallintaa ei ole kenellekään luovutettu, sekä Suomen talousvyöhykkeellä.

Yleisellä vesialueella järvessä ja tällaisella alueella olevilla valtion omistamilla saarilla ja luodoilla on oikeus metsästää henkilöllä, jonka kotipaikka on kunnassa, johon yleinen vesialue osaksi tai kokonaan kuuluu taikka johon se rajoittuu.

Metsästyslaki 2 luku 7§, Oikeus metsästää yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä 

Pääkaupunkilaisen kannalta tämä tarkoittaa, että vapaan metsästysoikeuden vettä alkaa löytymään runsaan kahdeksan kilometrin päästä rannasta ja veneellä sinne töräyttää puolessa tunnissa köysien irroittamisesta.

Yleiset vesialueet löytyvät mm. tästä retkikartta-palveluun tehdystä linkistä. Valitettavasti yksittäisiä luotoja joutuu kartasta etsimällä etsimään, mutta olen linkittänyt pari seuraavassa kappaleessa olevaan listaan.

Yleiset vesialueet pääkaupunkiseudulla

Yleisten vesialueiden luodot

Veneestäkin voi metsästää, ainakin kuulopuheiden perusteella paattia pelkäämätöntä allia, mutta varmimmat saaliit saadaan rannalta naamioituneena. Luotoja on valitettavan vähän ja suojelualueiden lisääminen tulee ilmeisesti vaikuttamaan ainakin Kirkkonummen kahdella luodolla tapahtuvaan metsästykseen. Kattavin lista Suomenlahden yleisillä vesialueilla olevista luodoista löytyy vuoden 2006 Erä-lehden artikkelista ”Vesilinnustus valtion mailla” (linkit ovat tämän jutun kirjoittajan lisäämiä ja vievät k.o. saaren näyttävään karttanäkymään):

Seuraavilla saarilla ja luodoilla on Suomenlahdella ns.vapaa metsästysoikeus: Helsinki: Länsi-Tonttu/Västertokan, Bändaren/Pänttäri, Märäskrin/Tammaluoto, Lökhällen/Sipulipaasi, Möllarn/Mylläri, Gråsälsbådan, Västerbådan ja Sankbådan. Espoo: Berggrund. Kirkkonummi: Söderskärs Söderbåda ja Söderskärs Norrbåda 

Erä-lehti 09-2006, ”Vesilinnustus valtion mailla”

Artikkelin julkaisusta on toki jo 13 vuotta aikaa, joten tiedot kannattaa tarkistaa. Saaret tuskin ovat paikoiltaan liikkuneet, mutta suojelualueita yms. muutoksia on voitu lisätä jutun kirjoittamisen jälkeen.

Metsähallitus teetti vuonna 2014 kohtuullisen laajan kyselyn Suomen etelärannikolla tapahtuvasta vesilintujen metsästyksestä. Siitä voi poimia ns. kuumia karttapisteitä ja muiden metsästäjien ajatuksia lintujahdeista valtion merialueilla.

Metsästettävät lajit

Merellä voi metsästää hyvinkin monipuolisesti. Kesäkuun alkuun (1.6.2019 — 15.6.2019) sijoittuva uroshaahkan metsästys tuo lintujahdin kesälomakaudelle. Syksyllä merellä metsästetään sorsalintuja ja hanhia lajikohtaisesti alkaen 20.8 tai 1.9. Merellä voi myös törmätä harmaahylkeeseen, jota voi metsästää riista.fi etusivulta löytyvän alueellisen kiintiön puitteissa myös pitkin kesää.

Allijahti on sitä oikeaa merilinnustusta. Kuulemma.

Merellä jahtikausi päättyy joko jäiden saapumiseen tai uudenvuoden aattoon. Kausi on siis pitkä ja vaihteleva.

Vesielämän varjopuolet

Merilinnustus tapahtuu syksyllä, jolloin on tuulista ja pimeää ja valtion alueet harvoine ulkoluotoineen ovat kuitenkin nimensä mukaisesti kohtalaisen ulkona merellä. Niille pääseminen vaatii laitteistoa ja taitoa. Lisäksi eteen tulevat rantautumisen hankaluudet.

Merellisessä jahdissa turvallisuusnäkökohtia ei voi ohittaa. Pikkupaatilla pääsee melko varmasti luodolle asti, mutta tuulen yltyessä matka voi pitkittyä – tai jäädä pahimmassa tapauksessa viimeiseksi. Merellä sää voi muuttua nopeastikin. Se mikä saariston suojassa tuntuu pikkupuhurilla voikin olla ulapalla varsinainen myrsky.

Merisää, turvavarusteet ja huolellisuus lienevät kipparin parhaat kaverit.

Merellepäin mars!

Itse hankin nyt keväällä ensimmäisen veneeni. Se on pikkupaatti, alumiinibusteri M-koossa vuosituhannen vaihteesta. Merikelpoisuusluokitukset toki ovat Busterissa kunnossa, mutta ajatuksena edes navakassa tuulessa puskeminen omalla kapteeninkokemuksellani ei houkuta. Ehkä sitten taitojen karttuessa uskaltaa enemmän.

Uudenkarhea ja vain 20 vuotta nuori Buster M

Venettä ei kuitenkaan hankittu ulkoluotojen valloittamiseen vaan huomattavasti rannempana liikkumiseen. Kyllähän tuolla sinnekin asti ennättää, kunhan sää on vain tyyni. Toki, jos rupean innostumaan veneilystä, niin kalustoa voi aina päivittää tarpeen mukaan.

Merellä metsästämisen ajatuksista tulee varmasti lisää juttua jatkossa kunhan oppi ja mielipiteet alkavat karttua. Tästä se lähtee :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *