Tumppi terassilla

Vuoden 2019 metsästystilinpäätös

Tuntuu että jokainen jahtivuosi on erilainen ja niin tämäkin vuosi. Nyt on aika tehdä välitilinpäätös vuodesta 2019 ja suunnata katse tulevaan.

Vuonna 2019 suurin metsästykseen liittyvä muutos on ollut jahtimahdollisuuksien avautuminen merialueille veneen hankinnan myötä. Samalla on tullut tutustuttua kalastukseen, mutta ei siitä sen enempää, jahtiblogia kun ollaan kirjoittamassa. Syksyn aikana on metsästetty ns. täysillä – lahkeet märkänä ja piiput kuumana. Supersaaliita ei ole kertynyt vaikka onnistumisiakin on ollut ihan mukavasti. Riistakantaa on rokotettu varovasti sieltä täältä.

Alkukausi: elo- ja syyskuu

Kausi aloitettiin tuttuun tapaan kyyhkyjahdilla. Pellot olivat suurimmaksi osaksi kauden alussa puimatta ja linnut piilossa, joten saalis jäi useista (taisi olla yhteensä viisi) yrityksistä ja ahkerasta kuvastuksesta huolimatta yhteen onnettomaan kyyhkyyn. Tai siis kyyhky oli onneton, itse olin tyytyväinen että sain edes sen yhden. Samalla tuli taas todettua, että ei kannata jahdata peltoa jolla ei lintuja näy.

Sama vähäisten havaintojen teema päti kauden ensimmäisessä sorsajahdeissa. Olin sorsan aloituksessa vieraana merenrannalla. Linnut valitettavasti tulivat vasta kun kone oli käynnissä ja suunta kohti laituria. Toinen jahti suuntautui Padasjoelle. Sitkeästi kampesimme itsemme kaverin kanssa sorsien perään Vesijaolle, vaikka alueelta ei ikinä ole aloituksessa tullut mitään tulosta. Note to self: ei kannata metsästää tyhjää lampea.

Syyskuu: riekkoja, riekkoja!

Syyskuussa olin kerran jäniksellä (ei tullut) ja pari kertaa jousijahdissa (ammuin ohi rusakosta), mutta kuukauden ehdoton kohokohta oli viikon reissu kanalintukauden aloitukseen Utsjoelle. Riekkoretki oli upea: sää suosi, kilometrejä kertyi ja lintuja riitti. Pahaksi onneksi olin osan reissusta melkoisessa kuumeessa, joten viikon jahdissa joutui pitämään kohtuullisesti välipäiviä. Kahden hengen tiimimme riekkosaldoksi tuli yhteensä neljä lintua. Reissun iloisin yllätys oli saksanseisoja Tumpin riekkokäyttäytyminen: vaikka Tumppi ei ole se seisontavarmin koira, sai se napattua haavakon seisontaan tiheästä pusikosta ja näin pelasti tilanteen.

Hirvijahteja, kanalintuja ja kaikkea mahdollista lokakuussa

Lokakuu oli jahtien kannalta kuumin kuukausi. Sitä hallitsivat intensivinen hirvijahtiviikko, parit peurakyttäilyt hämärän rajamailla ja telmiminen Hossan kanalintuparatiisissa hirvijahtien lomassa. Ehdin myös käymään kerran merellä lintuja ihmettelemässä vaikka sorsat eivät silloin laskeutuneetkaan kuville.

Koira ja pyy
Koira ja pyy

Kanalintujen osalta saaliiksi saatiin kaksi pyytä. Vaikka se ei kuulosta kummoiselta, olivat nämä jahdit parhaita mitä olen saksanseisojani kanssa tehnyt. Linnut päästivät (kerrankin) lähelle ja koira sai seisontoja. Kilometrejä kertyi soita ja metsiä kiertäessäni.

Loppuvuoden jahdit: marras- ja joulukuu

Marraskuu oli metsästyksen kannalta aktiivinen ja mukavan värikäs: kuukauteen mahtui kolme peurankyttyytä, kaksi jänisjahtia, kaurisjahti ja ulkomerelle suuntautunut allijahti marras-joulukuun taitteessa. Lisäksi paloiteltiin miehissä yksi porukallemme saaliiksi saatu hirvi.

Joulukuu on tähän asti ollut hiljainen: nyt vietetään jo joulunalusviikkoa ja takana on vain yksi peuran ajojahti. Se oli sitäkin hauskempi ja metsästysonneakin piisasi, sillä sain saaliiksi aikuisen naaraan. Välipäivien osalta peli on vielä auki ja eläinten joulurauhan päätyttyä (tässä tapauksessa siis heti pyhien jälkeen) pitää päästä jänisjahtien pariin.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

%d bloggaajaa tykkää tästä: