Reppu ja reissumies. Ennen pitkää jahtirepun valinta tulee kaikille eteen. Sopivan repun löytäminen vaatii vaivannäköä ja sitä että tunnistaa omat tarpeensa. Vuosien saatossa olen koittanut kaiken näköisiä kantimia selkääni ja ajattelin koota kokemukset yhteen.
Itsestään selvänä pidän sitä, että metsästys on parasta ilman selkäreppua. Se painaa, hiostaa ja on tiellä. Taskujen loppuessa ja riistan karttuessa kyse on enemmänkin pakollisesta pahasta ja häiriön minimoinnista kuin nautinnon lisäämisestä. Tunturissa toikkaroidessa tai latvalintujen perässä hiihdellessä tavaraa kuitekin kertyy ihan turvallisuudenkin vuoksi enemmän mitä taskuihin mahtuu ja viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan saamaan saalista, tulee eteen perimmäinen kysymys – minne tämä kaikki sälä mahtuu?
Repun monet käyttötarkoitukset
Kantovälineitä on monenlaisia ja kaikki eivät istu jokaiseen käyttötarkoituksiin. Koitin vuosia mennä yhden metsästysrepun periaatteella, mutta tällä hetkellä käytössä on kaksi tarkoitukseensa valmiiksi varusteltua: pieni varustelekan reppu peurajahtiin ja uusi Eberlestockin H2 Gunrunner -asereppu liikkuvaan metsästykseen. Molempiin olen pakannut perustarpeet valmiiksi ja lähtiessä voin vain napata laukun naulasta.
”Peurareppu” on itseasiassa sama mitä käytin vuosikausia ainoana reppuna. Se on Varustelekan edullinen Särmä rynnäkköreppu. Siihen mahtui kätevästi kaikki mitä metsällä kaipasin. Paitsi ase. Ja nyt viimeisen vuoden ajan koiraa treenatessa, kokeissa käydessä ja fasaaneita poimiessa kävi ilmeiseksi että en halua makuuttaa haulikkoa jatkuvasti maassa sillä aikaa kun hyysään koiraani treenisessioiden välissä.
Asereppu on taas koiratouhuissa mahtava. Eberlestockkiin sujahtavat niin koiratutka, kapulat, koiran lämpöloimi, juomat eväät jne ja sopivasti vaihtovaatettakin pitkiä treeni- tai jahtipäiviä varten. Se sitten toisaalta onkin jo jonkun kokoinen reppu selässä ja sitä ei välitä kanniskella turhan päiten.
Asekotelollinen metsästysreppu on myös mielestäni lähes pakollinen tarvike suksilla tapahtuvaan latvalinnustukseen. Niitä reissuja varten ostin aikoinaan Haltin aserepun ja vaikka repussa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, en vain koskaan tullut sen kanssa sinuiksi ja se jäi hiihtoreissujen välissä kaappiin pölyttymään.
Kolmas repputyyppi on reppujakkara. En ole itse koskaan omistanut sellaista. Perinteisen reppujakkaran ergonomia on kamala, mutta esimerkiksi Fjällrävenin Singi Stubben on laatikkomainen reppu, joka toimii jakkarana ja on kuuleman mukaan hyvä selässä. Tiellä passittaessa reppujakkara olisi varmasti hyvä lisä valikoimaan. Olen itse tuupannut seisoskella tai kantaa mukana kolmijalkaista pikkujakkaraa.
Selkärepun tuunaus
Kalliskaan reppu ei tule kaupasta valmiina. Olen itse tavannut surutta tuunata reput tarpeisiini. Vanhaan haltiin muutin repun ala- ja yläosan toisistaan erottavan välikankaan avattavaksi niin että sain tilasta yhtenäisen. Eberlestockista taas puuttui luotettavan tuntuinen pikkutasku lupia ja autonavaimia varten, joten ostin vetoketjullisen irtopussin ja ompelin sille kiinnikkeet ylätaskun sisään.
Nykyään en enää ostaisi reppua jossa ei ole molle-kiinnikkeitä. Kyse on repun kyljissä kulkevasta nauhoituksesta, johon voi kiinnittää irtotaskuja. Jenkkiarmeijamallisia pikkutaskuja saa nykyään vähän joka paikasta. Kotimaasta laadukkaampaa kalliimmalla ja Kiinasta ”riittävänlaatuista” kohtalaisen edullisesti. Halpaan taskuun ei kannata laittaa kallista tavaraa ja nämäkin on syytä valita käyttötarpeen mukaan.
Pikkutaskuihin voi sitten sulloa mitä mieli halajaa. Olen itse kiinnittänyt Eberlestockin lantiovyöhön pienen taskun hanskoille ja vähän isomman patruunoita varten. Selkäpuolella kulkee pieni ensiapulaukku ja kiristysside, molemmat hädän hetkellä nopeasti saatavilla. EA laukkuun kannattaa laittaa jotain myös koiraa varten.
Liikkuvassa jahdissa juomarakko on edellytys toimivalle nesteytykselle. Toki perusputelia voi kaivella laukusta aina tauolla, mutta ainakin itse tulee sillä tavalla tankkaamalla latkittua liian vähän vettä. Olkaviilekkeeseen kiinnitettyä pilliä voi imeskellä vaikka marssiessa keskellä suota. Hankin itselleni isoimman mahdollisen rakon (koska sitä ei aina tarvitse täyttää piripintaan), mutta mikä vain litran koosta ylöspäin toimii.
Kehitettävää
Suurimmat kehityskohteet omien reppujeni suhteen ovat puuttuva riistatasku, paikka kiikareille ja istuimen puute.
Riistataskun puuttumisen voisi paikata ulos viritettävillä lenkeillä joihin kiinnittää mahdollinen saalis. Toki saaliin saisi laitettua repun sisällekin, mutta riista jäähtyisi paremmin ulkona ja vaihtovaatteita ei tarvitsisi sotkea verellä.
Kiikareille toimisi parhaiten repun viilekkeisiin kiinnitettävä, rinnalla roikkuva pikkupussi. Kiikarit ovat käytössä lähinnä latvalintujahdissa ja suksien kanssa puljatessa helposti käsillä olevalle rintataskulle olisi varmasti muutakin käyttöä.
Istuimen puuttumisesta mainitsinkin aiemmin. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja irtojakkara on toiminut tähänkin asti niissä harvoissa jahdeissa joissa olen sellaista kaivannut.
Omat pakkauslistat arkijahtiin
Liikkuvassa jahdissa selkäreppuna on Eberlestockin H2 Gunrunner. Se on kohtalaisen tyyris kaupassa, mutta tori.fi:stä löytyy välillä Eberleä alle parilla sadalla. Laukun perussisältö on omassa jahdissa seuraava:
Laukun ulkopuolella
- Molletaskut hanskoille, patruunoille, EA-Laukulle ja kiristyssiteelle
- Kuulosuojaimet roikkumassa karbiinihaassa
- Koiratutka kiinnitettynä vasempaan repun olkaimeen (samassa olkaimessa kulkee myös juomarakon letku). Koiratutkan kiinnittäminen reppuun Garminin vyöklipsillä on kätevä oivallus johon olen ollut tyytyväinen.
- Koiran hihna ja koiran Back on Track toppatakki sään vaatiessa
Ylätaskussa
- Verkkopussissa aseluvat, autonavaimet, varaparistot yms pikkusälä joka ei saa kadota
- Koiran tutkapanta (silloin kun se ei ole koiralla)
- Säläpussi. Vähän kaikkea mitä sattuu tarvitsemaan. Akkupankkia, sytykkeitä, vessapaperia jne.
Sisällä
- Repun sisällä on lähinnä juomarakko, eväät, vaihtovaatteet ja muu sellainen sälä mikä riippuu ihan reissun luonteesta
Kyttäysjahdissa reppua ei hirveästi kanneta, mutta sen sisältö on tärkeä. Sinäänsä tavaroiden sijoittelussa ei ole niin väliä koska kopissa istuessa on aikaa kaivella tavaroita vähän syvemmältäkin. Reppuna on lekan Särmä rynnäkköreppu joka keikkuu hyvässä tasapainossa koon ja taskujen määrän välillä.
- Otsavalo ja erillinen hakuvalaisin
- Riistankäsittelyvälineet: Ekan Swingblade avauspuukko ja hanurikaira
- Vettä pullossa
- Akkupankki, vessapaperi jne pikkusälä ja luvat
- Lämmin hattu ja hanskat passissa palelua varten
- Ensiapuvälineet
Mielipiteitä metsästysrepuistani
Olen sangen tyytyväinen nykykattaukseeni. Rahoitin Gunrunnerin hankinnan myymällä Haltin aserepun ja aiemmin käytössä olleen lantioreppuni torissa ja ne löysivätkin ostajan melko nopeasti. Lantioreppu oli mielenkiintoinen tuttavuus ja se on kätevä taskunjatke jos halutaan pitää selkä vapaana.
Eberlestockista on mainittava että siitä huokuu laatu. Se on puolen vuoden käytönkin jälkeen super jämäkkä ja ryhdikäs selässä ja sitä on mukava kantaa. Repun lantiovyö on oikeasti hyödyllinen, joskin se voisi tulla vähän enemmän eteen koska nyt siihen kiinnitetyt taskut jäävät vähän taakse. Siinä ei ole juurikaan pikkutaskuja sälää varten. Tehtaalta tullessaan siinä on kaksi osiota iso ja pieni, sekä pari avoinaista taskua sivussa. Remmejä sen sijaan riittää ja niiden avulla repun saa kiristettyä tiiviiksi paketiksi tyhjänäkin. Asereppua ostavalle se on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.
Särmän rynnäkköreppu on ajan saatossa muuttunut vähän vatkuliksi ja siitä puuttuu jämäkkyys joka siinä aikoinaan oli. Se on toki ollut aktiivisessa käytössä yli kuusi vuotta, joten ikä saakin näkyä. Kestävä se kuitenkin on. Reppu voisi nykykunnossaan olla pesun jälkeen ihan arkikäytössäkin. Jos hakee viiden kymmenen euron haitarissa olevaa kestävää reppua, voi Särmää suositella huoletta. Rynnäkköreppu toimii myös hyvin ihan perusretkeilyssä tai citykommandon tacticool -läppärilaukkuna.
Saatesanoiksi todettakoon että reppu on olemassa metsästäjää varten eikä toisin päin. Jos joku ei laukussa miellytä niin repun operointia ei kannata pelätä. Pikkutaskuja saa irtotavarana ja isommat muutokset onnistuvat käsityön keinoilla. Suosittelen näkemään sen tuunauksen vaivan sillä omalla kohdallani se on maksanut itsensä takaisin.
