Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
26 artikkelia
Kun olin hankkimassa ensikivääriäni, halusin siihen avotähtäimet. Tyydyin kuitenkin valikoiman puutteessa hankkimaan kiikarivehkeen ja rautajyvän puuttuminen jäi kaivelemaan. Keväällä hankkimassani hirvikiväärissä rautatähtäimet viimein löytyivät, mutta toivatko ne onnen? Eivät, rautatähtäinten kanssa ampuminen on mielestäni hanurista.
Seuraa tunnustus. Olen kuluvana syksynä sutaissut haulikollani kerran jos toisenkin ohi riistalinnusta. Ohilaukaukset ovat olleet isolta osalta ns. täyspummeja, joissa sulkia ei pölissyt eikä lintu merkannut osumaa, mutta varmasti on jäljiltäni jäänyt ketunruokaa rantakaislikoihinkin. Aina ei hyvänkään näköinen osuma ole päätynyt reputukseen. Jossain kohtaa kautta alkoi haulikin tietämään paikkansa ja linnut lakoamaan, mutta koska jälkipeli on peleistä paras, puretaan nyt pummin anatomia alkutekijöihinsä.
Metsästykseen ja aseisiin liittyvistä laeista voidaan olla montaa mieltä, mutta nyt on patruunoiden säilytystä koskeviin pykäliin lipsahtanut sellaisen paskamyrskyn nostattanut virhe, että hommaa on pakko puida ihan blogissa asti. Kyse on tietenkin syyskuun alussa voimaan astuneesta Valtioneuvoston asetuksesta räjähteiden valmistuksen, käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista.
Jousimetsästyksestä kiinnostunut suomalainen hankkii harrastuksen aloittaessaan noin 90% todennäköisyydellä itselleen tähtäimellä varustetun taljajousen. Se on moderni ase, joka lähettää hiilikuitunuolen tarkasti kohteeseensa sadan metrin sekuntivauhdilla. Taljajousi on kuitenkin laitteena herkkä ja monimutkainen: sen käyttäjä joutuu ennen pitkää tutustumaan tarkemmin aseensa sielunelämään. Viimeistään varusteluvimman iskiessä.
Kun pakastin pullistelee pyypaisteja ja lähimetsästä on se viimeinenkin metso napattu reppuun uskollisella kaksipiippuisella on aika nostaa vaikeustasoa, luopua ruudista vauhtiaineena ja siirtyä metsästämään esi-isien menetelmillä. Vipukeihään paiskominen metsästarkoituksessa on kuitenkin suomessa kiellettyä, joten primitiiviaseisiin mieltyneelle ainoaksi vaihtoehdoksi jää jousi. Eikä moderni jousiasekaan enää ole kauhean primitiivinen.
Vanha totuus "haulikolla ei tähdätä, sillä osoitetaan" pitää paikkaansa vain puoliksi. Toki kelvollisen kuulantuupparin pitää laittaa lastinsa maaliin puhtaasti ajatuksen voimalla, mutta jokainen rataolosuhteiden ulkopuolella asettaan ulkoiluttanut tietää, että ennen pitkää eteen tulee tilanne jossa maalia sihdataan putken vartta pitkin pitkään ja hartaasti ennen liipasimen lipomista. Mikäli perinteinen jyvien mallailu ei istu ampujalle, on kaupasta saatavilla haulikkoonkin monenlaista tähtäinlaitetta, joista tunnetuin lienee ruotsalainen Redring.
Jälleenlatausartikkelin viime osassa tutustuttiin jälleenlatauksen perusteisiin ja nyt käydään läpi patruunan rakentaminen vaihe vaiheelta, sekä kuvina, että videolla, sekä käydään testaamassa itseleivottuja patruunoita 150m ampumaradalla.
Kiväärin säännöllinen ulkoiluttaminen ampumaradalla on tärkeää saalisvarmuuden kannalta, mutta maalitaulun kymppirenkaan puhkikuluttamiseksi ammunnan pitää olla säännöllistä ja laukausmäärien reippaita. Torrakkoihin tungettavat metalliporkkanat ovat kuitenkin tuhottoman tyyriitä ja mikäli pyssynpuristajaa ei ole siunattu luontaisella lahjakkuudella, muodostaa harjoittelupatruunoiden hinta merkittävän osan kivääriammunnan kustannuksista. Käytettyjen hylsyjen jälleenlataus helpottaa kuluttamisen tuskaa.
Drillinkijutun toisessa osassa jatketaan täydellisen kolmipiipun metsästämistä. Ensimmäisen osan yleisesittely jatkuu syvemmällä porautumisella asetyypin teknisiin yksityiskohtiin.
Drillinkiä pidetään metsästysaseista jaloimpana ja kolmipiippu siintääkin monen metsästäjän haavekuvissa lahjana, jonka erämies ostaa itselleen sopivana tasavuosisyntymäpäivänä "sitten joskus". Ehkä vetovoiman syynä on sopiva piippumäärä, enemmän kuin kaksi ja vähemmän kuin neljä, tai sen lupaus tavoittaa riistaa yhtälailla läheltä ja kaukaa. Omaan asekaappiini drillinki päätyy, jos vain lompakossa rahkeet riittävät, toivon mukaan jo lähivuosina. Järkiperusteina ovat sen suomat edut kotimaisessa kanalintujahdissa, mutta kuten kaikki hankintakuumeen kokeneet tietävät, järjellä ei ole pienintäkään sananvaltaa akuutin tarpeen synnyttyä.
Viime kesänä ostettu Howa 1500 Hogue -kiväärini on ollut loisto-ostos. Ainoa mietityttämään jäänyt seikka on jäykähkö laukaisu. Pikaselaus netissä paljastaa, että Howaan on saatavilla vakiokomponenttia parempia laukaisukoneistoja, mutta ne ovat tyyriitä suhteessa aseen ostohintaan. Selailu paljasti onneksi myös, että vakiokoneistoa voi säätää kotikonstein herkempään suuntaan.
Jahtireissun alussa tuplaputken turvalliseen päätyyn työnnettävien haulipanosten sisältö riippuu haviteltavasta saaliseläimestä, laeista ja asetuksista, sekä vuodenajasta - talvella kun otuksetkin tuppaavat olemaan paksummassa turkissa ja patruunoista katoaa voimaa pakkasella.