Pukeutuminen riekkojahdissa

Metsästäjän kerrospukeutuminen – avain mukavaan jahtiin

Aktiivisen metsästäjän vaatevaraston tulee kattaa kaikki tilanteet pitkästä ja kylmästä passituksesta täyspakkausmarssiin suolla syyskuun alun helteillä. Oikea vaatetus on paitsi mukavuustekijä, yksi tärkeimmistä turvavarusteista. Kokosin kerrospukeutumisesta kertovan juttusarjan ensijaksoon muutaman vinkin oikeaan pukeutumiseen ja vaatehankintojen varalle.

Jos herneet tuppaavat upota suun sijasta nokkavärkkiisi, lohduttaudu tällä: voit toki mennä metsälle vaikka pieruverkkareissa jos haluat. Tämän jutun juoni ei ole pahoittaa kenenkään väärinpukeutujan mieltä vaan avata miten kerrospukeutumista ja vaatehankintoja tehdään nimenomaan metsästäjän näkökulmasta.

Kerrospukeutuminen pähkinänkuoressa

Kerrospukeutumisen dogmi koostuu kolmesta kerroksesta: kosteutta siirtävä aluskerrasto, lämmittävä välikerros ja elementeiltä suojaava pintakerros.

Näiden kolmen kerroksen kanssa pelataan sitten sään ja aktiivisuusasteen mukaan. Lämpimällä säällä ja / tai hikiliikunnassa riittää vähempi pukeutuminen siinä missä kylmällä säällä tai tienpientareella passittamisessa tarvitaan lämpimämpää päälle.

Erilaisia vaatteita
Erilaisia vaatteita ja materiaaleja tekniseen pukeutumiseen

Aluskerros

Aluskerroksen tarkoitus on siirtää kosteutta pois iholta ja tuntua mukavalta. Materiaaleina käytetään tyypillisesti merinovillaa tai keinokuituja. Aluskerrasto ja -vaatteet eivät koskaan saa olla valmistettu puuvillasta, sillä se ei siirrä kosteutta vaan imee sen itseensä.

Merinovilla on ykkösvalinta metsästäjän kerraston materiaaliksi. Merinovilla siirtää kosteutta hyvin, ei rupea haisemaan ja puhdistuu tuulettamalla. Se lämmittää kun ollaan paikallaan ja siirtää hien pois iholta kun aktiviteettitaso nousee. Merinovillan varjopuoli on ohuen kankaan heikohko kulutuksenkestävyys ja ajan kanssa vaatteisiin ilmestyykin tekemisen merkkinä reikä tai pari. Itse siirryin kolme vuotta sitten käyttämään merinovilla-aluskerrastoa ja en ole katunut.

Keinokuidut tuppaavat ruveta haisemaan mutta niitä suositellaan ylivoimaisen kosteudensiirtokykynsä vuoksi lyhytkestoiseen hikiliikuntaan. Keinokuitualusasu ei kuitenkaan lämmitä ja siinä voi pysähtyessä tulla kylmä.

Markkinoilta löytyy myös merinovilla- ja keinokuitusekoitteesta tehtyjä vaatteita. Niissä merinovillaan on lisätty muutama kymmenen prosenttia keinokuitua parantamaan kankaan kulutuksenkestävyyttä kuitenkin säilyttäen merinovillan ominaisuudet.

Vaikka pitkät alushousuni ovatkin villaiset, perusbokseideni materiaali on keinokuitu. Vinkkinä varustehankintoihin kerrottakoon, että suurin osa halvoista kalsareista on tehty puuvillasta ja käyttökokemus menon äityessä kovaksi on sen mukainen – märät, hiertävät kalsarit nostavat harvoin retkitunnelman kattoon. Päivitin viime varustelukierroksella kalsarit urheilumallisiin ja kas kummaa kun elämä kesähelteellä ja liikunnan iloissa helpottui.

Sukkien osalta merinovilla tai merino-keinokuitusekoite on hyvä homma. Merinosukkia löytyy kohtuullisen edullisesti ja ne toimivat mukavasti myös arjessa.

Välikerros

Välikerros eristää ja siirtää kosteutta edelleen vaatetuksen kuorikerrosta kohti. Tyypillisesti tässä suositaan villaa tai fleeceä niiden ilmavuuden, kosteudenkeston ja hengittävyyden takia. Vaatekerrosten tai materiaalin väliin jäänyt ilma toimii hyvänä eristeenä. Tyypillisesti useampi ohuempi kerros lämmittää paremmin kuin yksi paksu mahdollistaen samalla tarkemman lämmönsäätelyn.

Tyypillisesti käytän välikerroksena ohutta fleeceä pikkupakkasille asti. Siitä kylmemmässä, tai jos ollaan passijahdeissa vedän väliin joko villapaidan tai paksumman fleecen. Parhaimmillaan niskassa on ollut koko vaatekaapin sisältö – eli kaikki edelliset.

Näätäjahdissa näädän ja saksanseisojan kanssa
Sopivalla säällä takin voi nakata reppuun ja olla pelkässä välifleecessä

Jos reipas retkipäivä sisältää sekä hikiliikuntaa, että kylmiä passituokioita, kannattaa repunpohjalle nakata pieneen tilaan pakkautuva kevytuntuvatakki. Se ei paina juuri mitään, mutta on lämmittävyydeltään vailla vertaa. Jotkut tykkäävät heittää taukotakin kaikkien vaatteiden päälle, mutta oma ratkaisuni on pitää takki sen verran naftin kokoisena, että sen voi pitää kuorikerroksen alla. Untuva ei normaalisti kuulu välikerroksen vaatetukseen, sillä toisin kuin villa ja fleece, se ei lämmitä märkänä.

Kuorikerros

Kerrospukeutumisen kuorikerroksen tarkoitus on suojata käyttäjäänsä elementeiltä, pääasiassa tuulelta ja sateelta. Lisäksi sen tulee kestää kulutusta. Sen tulisi päästää iholta siirtynyt kosteus haihtumaan ja olla hiljainen. Vaatimuslista on melkoinen ja siksi esimerkiksi metsästystakin hankkiminen on melkoinen savotta.

Kuorikerroksessa käytettävät materiaalit vaihtelevat vaatteen käyttötarkoituksen mukaan. Kuorikerroksen materiaaleja ovat esimerkiksi retkeilyhousuissa käytettävät polyesteri-puuvillasekoitteet, perinteinen sarkavilla ja huippumodernit hengittävät ja sateenpitävät kalvot. Eri materiaaleista tehtyjä vaatteita yhdistellään myös vapaasti mallia kangaspöksyt ja kalvotakki, tai toisinpäin.

Tuulenpitävyys on mielestäni kuorivaatteen tärkein ominaisuus. Kastuminen ei usein ole ongelma, sillä vaikka metsällä sattuisi vähän satamaankin, pitää oikein valittu välikerros lämpimänä märkänäkin ja kun tuuli ei pääse viilentämään pärjää kyllä liikkuvassa jahdissa ihan hyvin. Tarpeeksi rankan sateen yllättäessä pyrin paketoimaan hommat ja painun kämpille kuivattelemaan.

Joskus ulkona on pakko olla vaikka sää olisi mikä. Silloin sekä sateelta ja tuulelta suojaavasta kalvotakista on hyötyä. Muovisesta sadevaatteesta kalvotakki eroaa hengittävyydellään. Sadetakissa tuppaa ennen pitkää kastumaan sisältäpäin, mutta kalvotakki päästää teoriassa höyryt lävitseen pitäen kuitenkin sateen ulkona.

Lahkeen kiristysnauha pitää roskat poissa saappaansuusta
Windstopper-kalvo hengittää vähän Gore-Texiä paremmin. Kuvassa Sastan Peura -puvun housut.

Kalvotakin hengittävyys ei koskaan ole täydellistä. Siksi kalvollisissa kuoritakeissa on usein vetoketjujen takana olevia tuuletusaukkoja joilla vaatteen ilmankiertoa voi parantaa.

Kuorikerroksen konstikkuus on omassa käytössäni johtanut monenlaisiin ratkaisuihin: hyvällä, tuulettomalla säällä takki saa jäädä reppuun, tuulisella (tai ”normaalilla”) säällä niskaan valikoituu Windstopper-kalvollinen Sastan Peura-puvun takki ja jos sataa kissoja ja koiria, kääntyy katse sateenpitävään kuoritakkiin tai sadetakkiin.

Kerrospukeutuminen staattisessa ja liikkuvassa jahdissa

Jos metsästäjän aktiivisuustaso tai sää vaihtelee pitkin metsästyspäivää pääsee kerrospukeutuja helpommalla. Vaateparsi pitää olla suunniteltu niin, että vaatetuksen keventäminen ja lisäys onnistuu. Tiivistettynä: jos passiin on lähtenyt t-paidassa ja untuvatakissa, on kyttyypuuhissa mukavan lämmintä mutta riistalaukauksen jälkeen tulee saalista metsästä etsiessä helvetin kuuma. Lämmintä metsästystakkia ei kuitenkaan viitsi riisua, sillä risukoissa pyöriessä ei viitsisi olla paitahihasillaankaan.

Minä ja Xero esittelemässä itseämme
Loppukesästä jahtiin voi mennä t-paidassakin. Ainakin jos logo on kohdallaan.

Liikkumisen vaikutusta tarvittavaan vaatetukseen ei kannata aliarvioida. Kuten aiemmassa Nevercold-lämpövaatteiden testissä totesin, lihasten käyttämästä energiasta kuluu kolme neljäsosaa lämmöntuotantoon. Muutaman vuoden takaisella talvivaelluksella Kekkosen kansallispuistossa totesin että kunhan saa tunturituulen pidettyä poissa iholta pärjää hiihtäessä kohtuullisen kevyissä vaatteissa pakkasellakin. Pysähtyessä tulee sitten kiire vetää lämmintä niskaan.

Metsästyksen erityispiirteet vaatetuksessa

Vaatteen käyttö metsästyksessä asettaa sille, ainakin teoriassa, joukon vaatimuksia. Suurin osa näistä on luokkaa nice-to-have, sillä suurimman osan aikaa eläimiä ei varmasti voi vähempää kiinnostaa mitä metsästäjällä on päällään.

Vaellukseen verrattuna metsästäjä pääsee helpommalla. Metsästysvaatteiden ei tarvitse olla ultrakevyitä ja useimmiten kastuneen metsästysasun pääsee kuivaamaan kämpille jokaisen jahtipäivän päätteeksi.

Maastokuviot

Maastokuvion tarkoitus on häivyttää metsästäjä siten, että eläimen on vaikeampi havaita ja tunnistaa metsästäjää. Eläinten näkö on erilainen, esimerkiksi hirvieläimet eivät näe punaista ja sorsilla on hyvä UV näkökyky. Tutkimusten mukaan camokuvioista (ransk. camoufler, ”naamioitua”) on hyötyä ja luottavathan eläimet itsekin suojavärityksiin.

Hieman liian pitkä hiha kiristyy sopivaksi nauhalla
Gore Optifade-pikselicamo Sastan Peura -takissa

Maastokuvio ei kuitenkaan ole saaliin saamisen edellytys. Välillä liika naamioituminen voi olla haitaksi. Jos ollaan jengissä jänismetsällä tai avorivissä kanalintujen perässä, pitää pieni pilkku turvaoranssia naapurin piiput paremmin oikeassa suunnassa. Saalista tulee varmasti silti.

Sotilashenkinen kurkkusalaattikuvio voi olla henkinen este vaatteen käyttämisessä ns. tavisten kanssa sosialisoinnissa. Arvokkaan kuoritakin olisi syytä toimia myös perusretkeilyssä tai jälkikasvua hiekkalaatikolla vahtiessa. Vähemmän on enemmän, jos et kehtaa käyttää camoa siviilissä osta suosiolla oliivinvihreä variantti – et varmasti kadu.

Maastokuvioiselle ohuelle alus- tai välikerrokselle taas voi olla käyttöä esimerkiksi elokuun sorsajahdissa. Sorsaväijyssä paljas nahka on huono asia ja elokuun aloituksessa tuppaa olemaan lämmintä. Jos ainoa camokuosi löytyy lämpimästä takista käy naamioituminen tukalaksi.

Taskut

Taskut ovat vain ja ainoastaan hyvä juttu. Mitä enemmän niitä on, sitä parempi. Tavaroihin pääsee näppärästi käsiksi, paitsi jos ne ovat repun lantiovyön alla tai siinä kuoritakissa joka juuri sullottiin reppuun.

Oma neuvoni on panostaa reisitaskuihin. Yleensä vaatteiden kanssa pelaaminen tehdään pääasiassa vaihtamalla yläkropan vaatekerroksia. Hyvissä reisitaskuissa on tilaa kouralliselle patruunoita tai autonavaimille, sekä nappi tai vetoketju varmistamaan että tavarat pysyvät varmasti matkassa.

Takissa on toki myös hyvä olla riittävästi taskuja älykkäästi sijoitettuna. Erityisesti mahdollisuus sijoittaa radiopuhelin järkevästi takin taskuun on tärkeää. Toinen kätevä ominaisuus takissa ovat erityisesti talvijahdeissa hyödylliset käsien lämmittelyn soveltuvat taskut.

Hiljaisuus

Vaatteista lähtee aina enemmän tai vähemmän ääntä. Erityisesti jousimetsästyksessä vaatteiden hiljaisuus on tärkeää ja pintakankaan kahina jousta jännitettäessä on omiaan karkoittamaan saaliin jousimetsästäjän ulottumattomiin. Haulikkoetäisyyksillä metsästettäessä pitää liikkuva metsästäjä kuitenkin niin paljon ääntä, että vaatteiden hiljaisuuden suhteen ei mielestäni kannata olla hysteerinen. Metsästäjille suunnatuissa vaatteissa on yleensä pyritty ottamaan äänettömyys jollain tasolla huomioon.

Välikerroksen erityispiirteitä

Oikein valittu fleecepusakka tai villapaita toimii sään salliessa myös kuorikerroksena – lisäksi välikerroksen vaatteet ovat usein täysin kahisemattomia. Mikäli haluaa kuivalla säällä käyttää välikerrosta päällimmäisenä vaatekertana, olisi siinä hyvä olla metsän värimaailmaan istuva kangas joko camokuviolla tai ilman ja muutama vetoketjullinen tasku. Pienillä oikeilla valinnoilla saa vaatteista melkoisesti monikäyttöisempiä.

Oikeat valinnat säästävät rahaa, hermoja ja luontoa

Vaatehankintoja rajoittavat pääasiassa raha ja vaatekaapin koko. Koska ulkoiluvaatteissa tekniikalla on väliä, tuppaavat ne myös maksamaan enemmän. Teknisesti hyviä vaatteita puolestaan olisi kiva pystyä pitämään myös muualla kuin jahtihommissa.

Virheitä on tullut tehtyä ihan tarpeeksi. Oma ensimmäinen metsästystakkini oli lämpimähkö, vuoritettu kalvotakki. Se toimi hyvin hirvipassissa ja riittävän kylmällä säällä kevyessä kanalinnustamisessakin, mutta oli aivan liian lämmin vaate samoilumetsästykseen syyskuun alussa. Epäsopiva vaatevalinta johti siihen, että minulla oli pian kaksi metsästystakkia.

Ensimmäiset ”metsästyshousuni” olivat jonkun kartalta jo hävinneen maan taistelupöksyt. Kangas oli kyllä pehmeää ja hiljaista, mutta maastohousut imivät vettä kuin viimeistä päivää ja näytin erävaatteissani kuin olisin menossa yhden miehen sissisotaan.

Kerrospukeutumisen filosofiaan tutustuminen ja omien pukeutumistarpeiden pohtiminen ennen vaatekaapin päivitystä auttaa paremmin löytämään itselleen sopivat metsästysvaatteet ja välttämään virheostokset. Laatuvaatteet ovat usein pitkäikäiset ja ostamalla vähemmän on varaa parempaan.

Luontokin kiittää ajattelevaa pukeutujaa. Kestämään tehdyt, pitkäikäiset vaatteet kuluttavat luontoa vähemmän elinkaarensa aikana. Materiaalivalinnat on syytä kohdistaa eettisempään tuotantoon mm. merinovillan ja untuvavaatteiden osalta.

Valmistuksen ohella vaatteiden peseminen kuormittaa myös ympäristöä. Tähänkin voi vaikuttaa valinnoilla: fleecestä ja muita muovista tehtyjä vaatteita kannattaa pestä mahdollisimman harvoin ja merinovaatteet puhdistuvat (useimmiten) kokonaan ilman vettä. Samalla metsästyspuku tuoksuuu riistan nenään enemmän luonnolta kuin bioluvililta ja väijyttelystäkin tulee helpompaa.

Jatkoa seuraa

Eikä tässä vielä kaikki, sanoi markkinamies. Tämä oli ensimmäinen osa kaksiosaista ”metsästäjän oikea pukeutuminen” -artikkelisarjaa. Tässä käytiin läpi säänmukaisen kerrospukeutumisen perusteita ja metsästyksen vaatteille asettamia vaatimuksia. Seuraavassa osassa esitellään mitä erilaisia vaatteita ja varusteita kotimaisilla valmistajilla on tarjota metsästäjille ja poraudutaan tarkemmin niissä käytettyjen materiaalien teknisiin ominaisuuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

%d bloggaajaa tykkää tästä: