Iskikö pikkunälkä ja snacksipussi kumisee tyhjyyttään? Lihanhimon liennyttämiseen löytyy oiva apu kuivalihasta tai amerikkalaisittain jerkystä. Kaupan lihapussista ei riitä iloa pitkäksi aikaa, joten näppärä kotikokki tekee kuivalihansa itse.
Jerkyn tekemiseen löytyy netistä kosolti ohjeita ja ne kannattaa selata läpi jos ei luota omaan luovuuteensa marinaadin sävellyksen osalta tai jos haluaa valmiin makupaletin. Itse en halunnut lisätä sokereita soosiin, mutta kaloreita karsastamattomalle ne antavat varmasti mukavan sävyn valmiiseen tuotteeseen.
Koska operaatio on vähän vaivalloinen, halusin tällä kertaa tehdä vähän rouheamman satsin. Pohjamateriaalina oli pari kiloa peuran paisteja, koitin poimia pakkasesta niitä vähän sitkeämpiä jotta saisin jerkyyn vähän purutuntumaa. Mielestäni kuivalihan kuuluu voida pureskella kunnolla, mutta makunsa kullakin.
Marinadini poimin satunnaisesta nettiohjeesta ja sovelsin siitä sen perusteella mitä kaapista löysin ja muistin kaupasta ostaa. Pohja syntyi soijakastikkeesta ja worcestershire kastikeesta, mausteeksi lotrasin ainakin chiliä, mustapippuria, sipuli- ja valkosipulijauheita, savupaprikaa ja tujauksen jääkaapissa maanneesta teriyaki kastikkeesta. Periaatteessa jerkynsä voi maustaa miten tykkää. Jos pelkäät että lihat katoavat liian nopeasti ns. parempiin suihin, voi chilin kanssa olla anteliaampi – tarpeeksi tujusti maustettu lihasäkki kestää käytössä pidempään :)
Ainesosat
- Soijakastiketta 500 ml
- Vajaa pullo worchestershire kastiketta
- Mausteet: chili, valkosipulijauhe, sipulijauhe, mustapippuri, savupaprika
- Lisäksi marinadiin voi tuupata esim teriyakikastiketta, tabascoa, liquid smokea yms.
- Kilo-pari lihaa, voi olla sitkeämpääkin palaa
- Grillitikkuja yms. kuivaamista varten
Kokkailuohjeet
1. Leikkaa lihat ohuiksi siivuiksi syiden mukaan. Itse leikkasin lihan kun se oli vielä umpijäässä. Sulaneen lihamöykyn siivuttaminen on yhtä tuskaa, joten jos teet jerkysi tuoretavarasta kannattaa se kierrättää edes hetkeksi pakastimen kautta.
2. Sotke marinadi kasaan maun mukaan ja iske se samaan kattilaan lihojen kanssa. Kannattaa muistaa että tässä ei olla kokkaamassa kastiketta, joten marinadissa saa olla makua ihan reippaasti.
3. Anna lihan marinoitua vähintään päivän verran. Ei se mene pilalle vaikka kattila unohtuisi jääkaappiin pariksikin päiväksi.
4. Nyt päästään kuivailemaan. Itse hoidan homman kiertoilmauunissa. Kokemus on opettanut että lihatsuirut kannattaa iskeä toisesta päästään grillitikkuun ja laittaa syntynyt himmeli roikkumaan uuniritilän varaan. Lihasiivuja mahdutetaan tikkuun niin että niitä päätyy yksi jokaiseen ritilän rakoon. Näin saadaan ritilälle mahdutettua maksimaalinen lihamatto.
5. Ennen ritilän laittoa uuniin laita uunin pohjalle pelti ja sille leivinpaperi. Lihoista valuvat marinadinrippeet on kivempi siivota paperista kuin uunin pohjalta.
6. Säädä uuni suurinpiirtein 60°C asteeseen ja asetukseksi kiertoilma. Kannattaa käyttää paistolämpömittaria varmistamaan että ollaan suurinpiirtein oikeassa suuruusluokassa.
7. Kuivattele lihoja kunnes ne ovat valmiita, eli kunnolla kuivia. Tähän menee tovi, sanotaan vähintään 3-4 tuntia, joten ei kannata ruveta kuivauspuuhiin yötä vasten jos uunin humina häiritsee.
8. Pussita, pakasta ja nauti. Kuivattu liha tietty säilyy jonkin aikaa huoneenlämmössä tai jääkaapissakin, mutta itse tuuppaan herkkuni pakkasen jäiseen huomaan ja imeskelen sieltä tarpeen mukaan.
Loppuun vielä vähän kerättyjä oppeja, eli miten homma oikeasti kannattaa tehdä.
- Kaksi kiloa lihaa on suurin piirtein sen verran mitä uuniritilälle pystyy kerralla mahduttamaan. Siitä määrästä tulee valmista tavaraa noin 800 grammaa.
- Kannattaa optimoida pitkien, ehjien siivujen leikkaamiseen. Pikkupalojen lävistely kuivausta varten alkaa tympimään nopeasti.
- Leikkaa liha mielummin umpijäisenä kuin yhtään sulana. En tiedä mitä jäisen kinkun saahaaminen tekee veitselle, mutta sitä varten keittiöstä löytyy teroittimet.
- Älä oikeasti koita tehdä tätä missään kotikuivurissa. Siihen surinaan palaa käpy nopeasti ja peruskuivuriin ei mahdu kuin makupalat. Samalla vaivalla tekee ihan teollisen kokoisen satsin ja natustettavaa riittää pidemmäksi aikaa.
