Kaksi Zeissiä testissä

Kaksi kiikaria ja yksi ase

Testasin tämän vuoden jahdeissa kahta Zeissin laatukiikaria, joista kumpainenkin oli täysin eri tarkoitukseen suunniteltu. Ajatuksena oli verrata, miten spesiaaliputket vertautuvat 3–9 suurennoksiseen yleiskiikariin.

Alle tonnin asepakettien suosikkiratkaisu lienee 3–9x variaabelikiikari. Sellainen päätyi viisi vuotta sitten omankin aseeni päälle osana Howan silloista pakettitarjousta. Redfieldini on palvellut uskollisesti näihin päiviin asti ja sen ainoa vika on ollut se, että se ei ole hirveän hyvä oikein missään. Maistuu pitaleivälle, nälkä lähtee mutta kulinaristisesta nautinnosta ei voi puhua.

Kolmosen minimisuurennos toimii jotenkuten ajojahdissa, mutta kohteen haku ottaa oman pienen aikansa ja kiikarilla ei voi kunnolla ampua molemmat silmät auki. Ysin maksimi riittää taas hyvin ampumaan niin pitkälle kuin omat taitoni riittävät, mutta 40mm etulinssi ei imaise tarpeeksi valoa silmälle hämärässä kyttäämistä varten.

Peurajahteihin tutustuttuani nämä alkuun pienet puutteet ovat muuttuneet kamalaksi möröksi. Suurin haitta ovat olleet tähtäimen hämäräominaisuudet. Toisaalta jos kiikarin päivittää kerralla valoa rohmuavaksi perunanuijaksi, kärsisivät kiväärin ajojahtiominaisuudet.

Avauduin ahdingostani Zeissin edustajalle ja tulimme siihen lopputulokseen, että paras ratkaisu on vaihtaa tähtäintä jahtitilanteen mukaan. Yhdistämällä aseet ja kiikarit jahtimuodon ja -tilanteen mukaiseksi voidaan aina metsästää ideaaliyhdistelmällä. Sovimme, että otan testikäyttöön kaksi erilaista kiikaria ja testaan niitä syksyn ajan omien aseideni päällä. Testin ajatuksena oli testata, miten jahti sujuu yleiskiikarin sijaan kahdella Zeissin malliston eri päistä poimituilla putkilla. Ajojahtikäyttöön lainattu kiikari on Zeiss Conquest V6 1.1–6×24 ja kyttäyskiikariksi kaavailtu on Zeiss Victory HT 3–12×56.

Kiikaritähtäimen toimintaperiaate

Miksi kiikareissa on eroja ja miksi yksi putki sopii paremmin kyttäysjahtiin, toisen ollessa parempi ajojahtihommissa? Aiemmin kuvittelin vastauksen olevan suoraviivaisesti niin, että paksummalla putkella näkee pidemmälle, mutta totuus on toinen – ja huomattavasti monimutkaisempi.

Tyypillisesti metsästäjällä keikkuu aseensa katolla säädettävällä suurennoksella oleva ns. variaabelikiikari. Sen ominaisuudet ilmoitetaan muodossa 1.1–6×24 jossa ensimmäiset luvut ovat minimi- (1.1x) ja maksimisuurennos (esimerkissä 6x) ja kiikarin etulinssin koko (24mm).

Suurennos

Aloitetaan suurennoksesta. Ajojahdeissa kohteen hakeminen ristikkoon nopeasti on onnistumisen edellytys. Tällöin halutaan ampua mielellään molemmat silmät auki ja näkökentän on oltava laajin mahdollinen. Tällöin zoomista on vain haittaa. Toisaalta jos samalla tähtäimellä joudutaan tavoittelemaan myös etäämmällä olevia kohteita, toiveena on luonnollisesti että variaabelikiikarin suurennosta voi ruuvata isommalle tarvittaessa. Lintu- ja kyttäyskiikareissa taas kohteen hakemiseen voidaan käyttää aikaa ja suurennos auttaa vaikka peuran sarvipiikkien laskemisessa.

Kiikarin suurennoskerroin saadaan selville jakamalla maksimisuurennos minimisuurennoksella eli esimerkin kiikarin suurennoskerroin on kuusi kuten Zeissin V6 -sarjalaisesta voi nimen perusteella odottaakin.

Käytännössä mallimerkinnässä ilmoitettu suurennos on aina pyöristetty ja tarkat luvut löytyvät kiikarin käyttöohjeista. Esimerkkitähtäimen, Zeissin V6 1.1–6×24, teknisistä spekseistä paljastuu, että todelliset minimi- ja maksimisuurennokset ovat 1.1x ja 6.5x.

Zeiss Victory HT koossa 3–12x56
Zeiss Victory HT koossa 3–12×56

Suurennoskerroin määrittää millä suurennosalueella kiikari toimii. Siksi jos kiikariin halutaan iso maksimisuurennos, on minimisuurennos vastaavasti myös korkeampi. Isompi suurennoskerroin tarkoittaa monimutkaisempaa ja samalla kalliimpaa kiikaria, mutta mahdollistaa tähtäimen monipuolisemman käytön.

Etulinssin koko ja hämäräominaisuudet

Toinen mallimerkinnässä oleva luku on tähtäimen etulinssin koko. Suurempi etulinssi mahdollistaa kiikarin paremman toiminnan hämäräolosuhteissa, koska se kerää enemmän valoa. Suuren etulinssin varjopuolena on lisääntyvä kiikarin paino ja se, että kiikaria ei saada niin lähelle piippulinjaa.

Kiikaritähtäimen etulinssin keräämä valo riippuu linssin pinta-alasta. Siksi jo halkaisijaltaan muutamaa milliä suurempi etulinssi voi pinta-alaltaan olla merkittävästi suurempi.

Ihmisen kyky nähdä pimeässä huononee iän myötä. Kiikarin etulinssiä vastaava ihmisen silmän pupilli ei vanhana laajene yhtä suureksi kuin nuorella. Silloin silmän vastaanottaman valon määrä on pienempi ja kaikki näyttää hämärämmältä. Nuorella ihmisellä pupillin maksimihalkaisija on noin 7 mm.

Muuttuvasuurennoksisella kiikaritähtäimellä voidaan optimoida silmään tulevan valon määrä. Zoomilla ikäänkuin kohdistetaan kaikki kiikarin sisäänsä imemä valo yhteen polttopisteeseen, joka vastaa silmän pupillin kokoa oikealla katseluetäisyydellä. Tätä sanotaan ulostulopupilliksi.

Ulostulopupillin koossa enempi on parempi, mutta jos ulostulopupillin koko on suurempi kuin ihmisen pupilli, ei koko kiikarin antamaa valovoimaa saada käytettyä hyväksi. Vaikka pupilli ei venyisikään enää täyteen 7 mm mittaansa on se hyvä nyrkkisääntö ulostulopupillin koolle hämäräolosuhteissa, sillä siinä koossa ei silmän tarvitse olla täysin polttopisteen keskellä.

Ulostulopupilli

Kiikarin ulostulopupilli lasketaan jakamalla etulinssin koko käytetyllä suurennoksella. Esimerkiksi toisella lainaamallani Zeissin tähtäimellä, Zeiss Victory HT 3–12×56, ulostulopupillin koot suurennosten ääripäissä ovat 18,6 mm ja 4,6 mm. Jos haluaisin optimoida suurennoksen niin, että näkisin parhaiten hämärässä, eli ulostulopupillin koko olisi lähellä 7 mm, pitäisi minun valita suurennokseksi 8x.

Kiikaritähtäinten muut ominaisuudet

Tähtäinten arvo punnitaan suurimmaksi osaksi optiikan laadulla, mutta laitteet ovat teknisiä ja niissä on tukku muitakin metsästäjää kiinnostavia ominaisuuksia.

Molemmissa testatuissa tähtäimissä oli punapiste. Ajojahtikiikarissa ykkösen suurennos ja punatäplä tekevät sen käytöstä hauskaa, sillä se sellaisenaan tähtäin toimii aivan kuten punapistetähtäin. Hämärätähtäimessä arvostan erityisesti punapisteen laajaa säätöaluetta.

Kumpainenkin kiikaritähtäin sammuttaa valonsa automaattisesti kolmen tunnin jälkeen säästääkseen pattereita. Conquestissa on myös asentotunnistin, joka sammuttaa valon silloin kun ase ei ole ampuma-asennossa.

Zeiss Conquest V6 täydellä suurennoksella
Zeiss Conquest V6 täydellä suurennoksella

Sekä Conquestissa että Victory HT:ssä ristikko on toisella kuvatasolla, eli sen koko ei muutu zoomauksen myötä.

Testiin valmistautuminen

Metsästyksessä käytän pääasiassa Howa 1500 -kivääriäni kaliiperissa 6.5×55, se toimi myös testissä kiikareiden pääasiallisena alustana. Howapaketin mukana tullut kiikari oli asennettu kiinteästi aseen runkoon, eli alkuperäiset kiikarinjalat piti ennen testiin ryhtymistä korvata Picatinny-kiskolla.

Tilasin verkosta aseeseeni sopivan Nikko Stirlingin alumiinikiskon. Sen petaaminen aseeseen oli melko suoraviivainen operaatio ja lopputuloksesta tuli mielestäni hyvä. Pelkäsin alkuun, että patruunapesän suun päälle tuleva kisko vaikeuttaa aseen operointia ja puhdistusta, mutta huoli oli turha.

Asennus valmiina
Asennus valmiina

Kiskon ansiosta pystyin vaihtamaan aseen päällä olevaa kiikaria nopeasti ja kunhan kaikki kiikarit oli kohdistettu k.o. aseelle pysyi osumapiste samana.

Molemmat kiikaritähtäimet on varustettu Zeissin kiskolla. Se helpottaa merkittävästi asennusta, sillä kiskoon tarkoitetut jalat asettuvat aina suoraan eikä vinosta ristikosta tarvitse kantaa huolta. Tähtäinkiikareiden mukana tulleiden Recknagelin teräsjalkojen asentaminen oli suoraviivaista, ainoa aikaa vievä osuus oli mallata jalkojen etäisyys toisistaan vastaamaan Picatinny-kiskon kolojen välejä.

Sain kiikarit asennettua ja kohdistettua hyvissä ajoin ennen sorkkaeläinkauden alkua, joten jahtiin päästiin heti kauden alkumetreillä.

Kiskokiinnitys on jykevä ja kiikarin vaihto nopeaa
Kiskokiinnitys on jykevä ja kiikarin vaihto nopeaa

Kokemukset metsästyksestä kahdella kiikaritähtäimellä

Metsästyskauden alkaessa minulla oli siis käytössäni kaksi hyvin erilaista, samaan pisteeseen ampuvaa kiikaritähtäintä. Ensimmäinen huomio tähtäinten käytöstä oli vaihdon helppous. Säilytän aseitani kiikarit irti, jotta ne eivät turhaan kolhiudu kaapissa. Metsälle lähtiessä nappaan aseen kaapista ja sujautan kiikarin paikalleen. Asennuksessa menee enimmillään puoli minuuttia.

Tähtäinen nopea vaihtaminen mahdollistaa myös kiikareiden vekslauksen keskellä jahtia. Kun päivä alkaa muuttua illaksi ja odotettavissa on metsästyksen venyminen, voi ajojahtikiikarin vaihtaa hämäräputkeen muutamalla ranneliikkeellä.

Liikkuvaan maaliin ammuttaessa on ykkösen suurennos ehdoton. Kiikaritähtäintä ei käytännössä huomaa, se vain materialisoi pisteen näkökenttään ja kohdetta voi hakea kahdella silmällä. Suurin osa metsästyksestäni on ollut kuluvana vuonna nimenomaan vaihtelevissa olosuhteissa tapahtuvaa jahtia, jossa pitää olla valppaana ja varautua nopeisiin tilanteisiin.

Veekutosen hyvänä puolena on myös kohtalaisen kokoinen maksimisuurennos. Syyskuun peurajahdissa päädyin kaatamaan tuplat ajojahdin jälkeisessä kyttäyksessä jossa tähtäimen 6x suurennos mahdollisti osuman asettamisen tarkasti lavan taakse matkasta huolimatta. Tuolla suurennoksella tiputtaisi todennäköisesti teerenkin puusta – ainakin järkevällä ampumamatkalla.

Syksyn tupla
Syksyn tupla

Victory HT puolestaan tarjosi jotain, mikä tähän asti oli vain haaveen tasolla: näkyvyyttä hämärässä. Olin alkusyksystä kyttäysjahdissa, joka venyi pimeään asti. Aikaisemmalla peruskiikarillani on leikin joutunut jättämään kesken melkein heti auringonlaskun jälkeen. Victory HT syöksi valoa silmääni vielä siinä vaiheessa kun paljaalla silmällä katsottuna kaikki oli muuttunut harmaaksi usvaksi.

Hämärätähtäimellä jahdattaessani eteen tuli kuitenkin yllättävä ongelma. Koska näin maailman enää vain kiikarin läpi, oli pellon skannaaminen eläimistä paljaalla silmällä mahdotonta ja päädyin pyörimään passipaikassa etsien saapuvia peuroja kiikaritähtäimen avulla. Laajaa aluetta pimeällä kytättäessä tähtäin kaipaisi ehdottomasti kaverikseen samaa laatua olevat katselukiikarit. Ruokinnalla metsästettäessa samaa haastetta tuskin olisi, koska eläimet hakeutuvat itsestään maalialueelle.

Yhteenvetoa

Asepaketin mukana tuleva yleiskiikari auttaa jahtihommissa alkuun, mutta se ei ole ideaaliratkaisu oikeastaan mihinkään jahtimuotoon. Ajojahdeissa yleiskiikarin tyypillinen 3x minimisuurennos on auttava, mutta ainakin itse aloin kaipaamaan melko pian aseeseeni kakkostähtäintä ilman suurennosta. Hämäräjahdissa Redfieldini oli suorastaan susipaska ja jos haavakon piirittäminen venyy pimeään asti jouduin melko pian statistin rooliin jättäen ampumahommat isoputkisemmille.

Jos nyt ostaisin ensiasetta, hankkisin siihen testatun Zeiss Conquest V6 -kiikarin 1.1–6x suurennoksilla. Olisin pärjännyt sillä jahtielämäni ensivuodet ihan mainiosti ja sillä voi päiväjahdissa paukauttaa varmasti latvalinnunkin. Nyt myöhemmin kyttäysjahtien tultua ajankohtaiseksi olisi tietenkin rinnalle tarpeen hankkia isolinssinen mörssäri imeskelemään syysiltojen viimeiset valonsäteet silmämunani sisään.

Jahtimahdollisuudet elävät jatkuvasti ja varusteiden ei soisi olevan minkään metsästysmuodon este siinä vaiheessa kun kutsu tulee. Ensiasettaan hankkivan suosittelen pohtimaan josko asennuttaisi aseeseen kiskon suoraan liikkeessä, koska se monipuolistaa tähtäinvalikoimaa mukavasti.

Erikoisvarusteilla on tietenkin erikoiset hinnat. Victory HT kustantaa esimerkiksi xxl.fi verkkokaupassa vähän päälle pari tonnia ja pienenpilinssinen V6 siitä vajaan tonnin vähemmän. Toisaalta, jos hankkii kerralla oikeat laitteet säästyy vaihtamisen vaivalta ja siihen liittyvistä kustannuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *