Kauriin sarvitrofeen valmistuksen vaiheet

Metsästän syödäkseni ja syön metsästääkseni. Herkulliset riistaruuat kuitenkin valuvat ennen pitkää pönttöön ja muistotkin haalistuvat joten trofeen teettäminen on oiva tapa ikuistaa metsästysmuisto talteen. Trofeen voi tehdä itse tai teettää ammattilaisella – pääsin seuraamaan miten trofee.fi:n Victor valmisti kauriin sarvitrofeen vaihe vaiheelta ”padasta seinälle”.

PS. Tämä on ns. hands-on artikkeli, eli herkkäsilmäisille ja -vatsaisille tiedoksi, jotta jutun kuvamateriaali saattaapi viedä ruokahalun jos perkuupuuhat eivät ole tuttuja :)

Omat trofeeni ovat harvassa, olen ottanut tavaksi säilyttää vain kaikista merkityksellisimmät saaliit ja tähän asti seinälle oli päätynyt vain ensimmäinen ampumani metso. Nyt keväällä jousella ampumani kaurispukki oli mielestäni sen verran kova juttu, että halusin ikuistaa metsästysmuiston sarvitrofeen muotoon.

Kotikeittelijän perspektiivistä kauriin sarvitrofeen tekisi vielä itse sillä kauriin pää on käsiteltävän kokoinen eikä vaadi peruspataa kummoisempaa astiaa. Kauriin luut ja rustot ovat kuitenkin ohuita, joten jos työhön ryhtyy itse niin se vaatii varovaisuutta. Lisäksi luuta vaalennettaessa saa sarviruusukkeiden kanssa olla tarkkana. Koska minulla ole kokemusta, työkaluja tai paikkaa missä homma hoitaa, oli päätös kääntyä samalla kylällä toimivan Trofee.fi:n puoleen helppo.

Kaurispukki trofeeksi vaihe vaiheelta

Lähtöaineistona meillä on nahkoineen irroitettu kaurispukin pää, joka oli otettu pakkasesta sulamaan paria päivää aikaisemmin. Sarvitrofee tehtäisiin koko kallosta. Päädyin tähän vaihtoehtoon koska kauriin pää on niin pieni, että sahailulle ei olisi tarvetta ja mieluusti säilyttäisin mahdollisimman paljon yksityiskohtia.

Ensimmäinen työvaihe on alaleuan, kielen ja korvien irrottaminen, sekä ylimääräisen nahan nylkeminen. Kallon päällä oleva nahka irtoaa helpoiten keiton jälkeen jolloin sen irroittamiseen ei tarvita työkaluja. Jos trofee on palkintoluokkaa, voidaan alaleuka säästää tuomareiden katsottavaksi – omalla saaliillani sitä vaaraa ei ollut.

Kaurista peratessa paljastui, että hirvennenäsaivartaja oli päässyt munimaan eläimen nenäonteloon. Näitä kohtuullisen ikävän näköisiä toukkia löytyi kourallinen kauriin kurkusta.

• 

• 

• 

Kun pää on puhdistettu keittovalmiiksi, pestään veri ja muu lika pois sarvista. Päätä keitetään fairyvedessä tarpeeksi isossa kattilassa niin, että sarvet jäävät pinnan yläpuolelle.

Meillä meni keittoon vähän päälle tunti. Pääsoppaa ei sovi unohtaa porisemaan liian pitkäksi aikaa, sillä keittäminen haurastuttaa ja irroittaa rustoja jolloin ylikypsää kalloa voi joutua paikkailemaan liiman kanssa. Keitto on valmista kun eläimen turvan päällä oleva nahka halkeaa.

• 

• 

• 

Keittämisen jälkeen kalloa aletaan puhdistamaan siinä vielä kiinni olevasta nahasta, lihasta ja rasvasta. Victor käytti puhdistukseen erikoistyökaluja joilla pääsi käsiksi kallon sisäpuoleen. Rapsuttelu ottaa aikansa mutta on syytä tehdä huolella sillä tämän vaiheen jälkeen kallon tulisi olla valkaisua vaille valmis. Maallikon silmiin tämä vaihe vaikutti vaativan eniten ammattitaitoa, kärsivällisyyttä ja anatomian tuntemusta, sillä kallosta poistettiin tässä vaiheessa lihojen lisäksi muutama ylimääräinen rusto.

Viimeisenä vaiheena kallon valmistuksessa on vetyperoksidilla valkaisu. Valkaisematon luu on luonnostaan kellertävää ja kellastuu entisestään ajan kanssa. Laimeaa tököttiä saa ilman lupaa apteekista, teollisuusvahvuus vaatii poliisin luvan. Joku on joskus kallon maalanutkin valkoiseksi, mutta valkaisuun verrattuna maalaus näyttää omaan silmään tökeröltä.

• 

• 

Valkaisu tapahtuu käärimällä kallo vetyperoksidilla kyllästettyyn kankaaseen. Valkaisuainetta ei luonnollisesti haluta sarvien päälle, joten tyviruusukkeiden kanssa on syytä olla huolellinen. Lopuksi valkaistu kallo kiinnitetään taustalevyyn ja trofee on valmis seinälle ripustettavaksi.

Lopputuloksesta tuli todella nätti. Kauriin kallon yksityiskohdat säilyivät viimeistä piirtoa myöten ja valkaisu oli virheetön. Victor tekee taustalevynsä itse ja mielestäni valitsemani väri sopi hyvin sekä trofeeseen että sisustukseeni :)

Nyt kun ammattilainen on näyttänyt miten homma toimii, tekisinkö työn jatkossa itse? Sanoisin että en varmaankaan. Trofeen teettämisen hinta on työmäärään nähden mielestäni kohtuullinen ja jos rupeaisin pystymetsästä puuhailmaan sarvitrofeeta takapihalla saisin työhön helposti tärvättyä työpäivän verran. Lisäksi kun en tehtaile jatkossakaan trofeita kuin harvoista ja valituista saaliista tykkään että lopputulos on ammattimainen.