Eräilyä kaupunkilaisen silmin
Eräilyä kaupunkilaisen silmin
26 artikkelia
"Sieltä se lähti, metsäsaarekkeesta suoraan edestä ja päättikin lentää poikittain suota pitkin mun sivulta. Nyt tai ei koskaan, ja mä tyhjensin molemmat piiput. Sulka pölisi mutta se piru jatkoi vaan."
Viikon hirvijahtimme Suomussalmella on yksi metsästyskauteni kohokohdista, johon kulminoituu lähes vuoden uurastus lupien hakemisen ja jahdin järjestämisen parissa. Koska asiaa tuntematon saattaa, pääasiassa iltapäivälehtien ansiosta, mieltää kaikki hirviporukat juopotteleviksi öykkäreiksi, jotka taklaavat hirvet tantereeseen kaatoryyppyjen välillä auton ikkunasta ammutuilla harhalaukaukauksilla, katson asiakseni sivistää osaltani kanssaeläjiäni hirvihommien saloista ja siitä vaivasta, joka jokaisen eräksi otetun elukan eteen nähdään.
Kukaan täysijärkinen ei vain nakkaa rautoja sellaisenaan metsään, koska suojaamattomiin rautoihin eksyy ennenpitkää sallitun riistan lisäksi ylimääräisiä vieraita. Terveen järjen lisäksi Suomen lakikin vaatii rautojen sijoittamisen "siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille tai muille kuin pyydystettäville eläimille". Käytännössä edellinen tarkoittaa rautojen laittamista suojaputkeen, jonka kulkuaukko on sen kokoinen, ettei sinne eksy tavoiteltavaa riistaa suurempaa elukkaa.
Tässä jutussa jatketaan viimeksi aloitettua pienpetojahtiin perehtymistä tutustumalla pyyntirautoihin. Pienpetojen rautapyynti käytännön tasolla aloitetaan hankkimalla muutamat sopivan kokoiset hetitappavat raudat sopivasta alan liikkeestä. Rautoja ei voi viedä metsään suoraan kaupasta, vaan pitkäikäisyyden varmistamiseksi ne on ensin käsiteltävä säänkestäviksi ja kapistuksen toimintaperiaatteen on syytä olla tuttu. Rautoja on saatavilla muutamaa sorttia. Suomalainen metsästäjä hankkii todennäköisesti Conibear-malliset raudat, joita ovat 99% kauppojen hyllyillä lepäilevistä raudoista. Saatavilla on muitakin rautamalleja mm. J. Ala-Ikkelä Oy:n valmistama Jalmarin laatikkorauta, mutta ylivoimaisesti suurin osa kotomaan kamaralla käytetyistä raudoista on Conibeareja.
Pienpetokannan kurissa pitäminen on yksi merkittävimmistä metsästykseen liittyvistä riistanhoitotöistä. Hyvän omantunnon ja kasvavien lintukantojen lisäksi ahkeraa metsästäjää palkitaan arvokkaalla luonnonturkiksella. Monia pienpetoja metsästetään myös koiran kanssa, mutta rauta- ja loukkupyynti ovat moninkertaisesti tehokkaampia tapoja petokannan karsimiseen. Hetitappavat raudat ovat helppo ja kärsivällinen pyyntikumppani.
Vaikka metsästystapahtuma kulminoituukin onnistuneeseen riistalaukaukseen, ei erämiehen työ suinkaan pääty liipasimen vetoon – riistan matka lautaselle on vasta alkanut. Ravintomme eteen henkensä heittänyttä riistaa on käsiteltävä huolellisesti ja kunnioittavasti, onhan se arvokkainta kotimaasta saatavaa lihaa ja harvojen onnellisten herkkua. Ihmiselle, joka on elänyt siinä vakaassa uskossa, että liha tulee marketista ja intiimein kosketus kokonaisen linnun kanssa on grillatun markettibroilerin jakaminen kiljuvalle jälkikasvulle, voi ensimmäisen riistalinnun käsittely olla jännittävä seikkailu. Ramppikuumetta ei kuitenkaan kannata hankkia, sillä pienriistan valmistelu ei pohjimmiltaan eroa kauheasti kalan perkaamisesta.
Sanonnassakin metsästäjän haltuun päätyvä pyy (Tetrastes bonasia, aikaisemmin Bonasa bonasia) on metsäkanalinnustamme pienin ja teeren jälkeen yleisin saalislintu. Pyyn kohtaloksi koituu usein sen uteliaisuus. Pyytä voidaan metsästää houkuttelemalla se lähemmäksi touhuun soveltuvalla pillillä. Varsinkin koiraat ovat uutteria pillipiipareita, mutta naaraatkin vislaavat, tosin heikommin. Metsästystaipaleensa alkumetreillä olevalle pyyn metsästys tarjoaa helpohkon tien metsästykseen tutustumiseen: houkuttelupyynti on helppo oppia ja usein päästään ampumaan "tähdättyjä laukauksia" paikallaan olevaan lintuun. Pompustakin, eli verekseltään marjapensaasta yllätettynä pyy saattaa vain pyrähtää läheisen puun oksalle tähyilemään hälinän aiheuttajaa.
Jahtireissun alussa tuplaputken turvalliseen päätyyn työnnettävien haulipanosten sisältö riippuu haviteltavasta saaliseläimestä, laeista ja asetuksista, sekä vuodenajasta - talvella kun otuksetkin tuppaavat olemaan paksummassa turkissa ja patruunoista katoaa voimaa pakkasella.
Metsästys tuottaa kiistatta harrastajalleen arvoa useilla eri tavoilla: luonnosta nauttimisen ja eräperinteen jatkamisen ohella metsästämiseen voi lisämotivaatiota tuoda riistanhoito, koiran koulutus, kuntoil
Metsästysvuosi alkaa ja loppuu kesällä, tarkemmin heinä-elokuun taitteessa. Omalta osaltani hanskat lyödään kuitenkin käytännön syistä naulaan aikaisemmin.
Asiaan perehtymätön voisi helposti kuvitella metsän olevan loputon lähde ilmaiselle proteiinille, mutta totuus on kuitenkin toinen.
Tulevan syksyn hirven metsästyksen suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Metsästettäessä valtion, eli metsähallituksen mailla, tulee ensimmäinen lupahakemus olla täytettynä tammikuun loppuun mennessä.